Saturnus-pata à la Timo Sarpaneva

Timo Sarpanevan 1960 Rosenlewille muotoilema Saturnus-pata, lyhyemmin S-pata, on eittämättä maineikkain suomalaisista valurautapadoista. Pataa valmistettiin kahden ja kolmen litran mallia. Se sai jo valmistumisvuonnaan 1960 arvostetun hopeamitalin Milanon triennaalissa. Kolme vuotta myöhemmin monesta esineestä koostunut S-sarja sai International Design Awardin. Vuonna 1998 pata valittiin postimerkin aiheeksi yhdessä viiden muun designklassikon kanssa.

Padassa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla kauneus ja käytännöllisyys. Menestyksen salaisuus lienee padan irrotettava puukahva, joka tuo mielleyhtymiä talonpoikaistyyliin. Kahvan saattoi irrottaa siksi aikaa, kun ruokaa kypsennettiin uunissa, ja se oli suunniteltu niin, että sen kärjellä saattoi nostaa kuuman kannen padan päältä tai siirtää hellalevyn vanhanmallisen puulieden päältä pois. Kahva on samalla padan ainoa heikkous, sillä hukkaan jouduttuaan itse pata on auttamattomasti vaillinnainen. Pata puolestaan on siro ja ohutseinäinen, mistä kuuluu ansio Rosenlewin pitkälle perinteelle talousvalujen tekijänä.

Rosenlew valmisti pataa vuoteen 1972 saakka. Iittala otti kolmen litran padan uudistuotantoon vuonna 2003. Suomalaisen designin ystäviä harmittanee tieto, että patojen valmistus siirrettiin Taiwaniin. Padan muoto kuitenkin on ja pysyy suomalaisena.

Saturnus-vuoka à la Timo Sarpaneva

Högfors ja Rosenlew kävivät kovaa kisaa Suomen talousvalumarkkinoista 1950-60–lukujen vaihteessa. Högforsilla oli riveissään Antti Nurmesniemi ja Rosenlewilla Timo Sarpaneva ja pari muutakin muotoilijaa. Sarpaneva muotoili 1960 ns. S-sarjan, joka avitti Rosenlewin selätysvoittoon rakkaasta kilpakumppanistaan. Sarjaan kuulunut Saturnus-vuoka oli kuitenkin ryhmän epäonnisin esine.

Saturnus-vuokaa, jota valmistiin kahta kokoa, kiertää ohuet renkaat, ns. Saturnurnuksen renkaat. Valuteknisesti vuoka oli erittäin vaikea toteuttaa ja valmistusprosessin aikana renkaita meni tiuhaan hajalle ja ns. susiprosentti nousi turhan korkeaksi.

Vaikka esine oli sellaisenaan taideteos, oli mallia muutettava. Sarpaneva itse suhtautui asiaan aluksi nihkeästi. Tuloksettoman palaverin jälkeen Rosenlewin oma muotoilija Erkki Linnala siirtyi Sarpanevan kanssa lounaalle, ja neuvotteluja jatkettiin pitkään. Lopulta Sarpaneva myöntyi uudistukseen. Linnalan palattua lounaalta kassanhoitaja hämmästeli laskua ja tilattujen juomien määrää. Asia herätti Porin konepajalla hilpeyttä: lounaan lasku oli kahden viikon ajan esillä kassan ikkunaan teipattuna.

Saturnus-vuoan renkaat muutettiin tästä eteenpäin reunoja kiinteästi kiertäväksi lipaksi. Vanhan mallin valmistus lopetettiin jo 1961 ja uusi versio tuli tuotantoon samana vuonna. Reilun vuoden valmistuksessa olleesta alkuperäisestä Saturnus-vuoasta on muodostunut himoittu keräilyharvinaisuus.

Högforsin silitysraudat

Högforsin tehdas on valmistanut silitysrautoja (ja silitysuuneja) jo ainakin 1850-luvulta lähtien. Ihan ensimmäinen silitysrauta lienee umpirautainen silusrauta eli prässirauta, joka jo painonsa puolesta, painavin yhdeksästä mallista painoi liki kymmenen kiloa, teki sileää jälkeä. Vieläkin suoremman kuosin takasi kuumennus uunin päällä. Tuotannossa silusraudat olivat vielä 1926.

Högforsin hinnastot ja kuvastot ilmestyivät 1880-luvun puolivälissä ja silus-rautojen ohella niissä mainittiin myös kahta eri mallia ja kuutta kokoluokkaa edustavat Eskilstunan silitysraudat. Toinen malleista oli umpinainen silitysuunirauta, joka toimi siis samalla periaatteella kuin silusrauta. Tätä rautaa ilmestyi myöhemmin myös kolme lasten kokoa. Raudan nimitys muuttui vuoden 1924 luettelossa ”Högforsin malliksi” erotukseksi samantyyppisestä "tanskalaisesta mallista", joka oli niinikään silitysuunirauta ja jota sai viittä eri kokoa.

Toinen Eskilstunan malleista oli ns. luotisilitysrauta, jonka takana oli avattava luukku, jonne voitiin sujauttaa kuumennettu rautamöhkäle eli ns. luoti. Voidaan olettaa että molemmat Eskilstunan mallit on kopioitu Eskilstunasta, Ruotsista, mahdollisesti vuonna 1862 perustetusta B. O. Libergin ruukista. Högforsin tehtaan tuoteluetteloissa nämä raudat esiintyivät vielä vuoden 1940 kuvastossa.

Eskilstunan raudat jäivät pitkälti vuonna 1924 ilmestyneiden sarjasilitysrautojen jalkoihin. Näidenkin malli lienee ulkoimaista alkuperää. Tämä rauta tunnetaan myös nimellä satsisilitysrauta ja sarjaan kuuluu kolme erikokoista rautaa, alusta ja irrallinen puisella kädensijalla varustettu kahvaosa, joka voitiin tarpeen mukaan kiinnittää mihin tahansa sarjan rautaan yksinkertaisella lukituksella. Sarjasilitysraudat olivat tuotannossa vuoteen 1956, mutta lopulta sähkösilitysraudat syrjäyttivät ne.

Talvisodan muistoplaketti

Talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 70 vuotta tämän kuun 13. päivä. 105 päivää kestäneen sodan jälkeen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien liitto teetätti vuonna 1941 seinäplaketin, jonka myynnillä kerättiin rahaa talvisodan invalidien hyväksi. Plaketin on suunnitellut Tapio Wirkkala.

Muistoesineen keskellä on Suomen vaakunan leijonan kruunattu pää ja panssaroitu, miekalla aseistettu leijonan käsivarsi. Vastaava tunnus on Vapaudenristin ritarikunnan 1. ja 2. lk:n vapaudenmitaleissa.
Esineen suunnittelija Tapio Wirkkala on yksi Suomen tunnetuimmista muotoilijoista. Parhaiten hänet ehkä muistetaan Iittalan lasiastioista, kuten Ultima Thule -sarjasta. Wirkkala on suunnitellut mm. seteleitä Suomen pankille, olutpulloja sekä Koskenkorva ja Finlandia Vodka -pullot. Kyseisen plaketin ohella Wirkkala on suunnitellut myös muita sotaan liittyviä muistomerkkejä.

Esineen valmistajasta ei ole varmaa tietoa. Plaketti on valettu sekoitemetallista, joka sisältää ainakin messinkiä ja kuparia. On mahdollista, että valmistaja on ollut Högforsin valimo, sillä rautavalujen ohella tehtaalla on valmistettu myös muita metallivaluja, laajemmassa mittakaavassa tosin vasta 1950-luvulta lähtien.

Talvisodassa kaatui 48 karkkilalaista.