Kun keräilyhuuma iskee, keräilijä voi kerätä lähes mitä tahansa. Rajoittavat tekijät ovat lähinnä varallisuus ja tila. Esimerkiksi postimerkkien keräily on hyvä harrastus, sillä siinä keräyskohteet vievät vain vähän tilaa ja varsin maltillisilla rahasummilla pääsee hyvään alkuun. Toinen ääripää ovat autot tai jopa lentokoneet.
Hyvä, ja myös yllättävän suosittu, keräilykohde on valurauta. Tuskin kovinkaan monella, ei edes kaikilla museoilla, on mahdollisuutta keräillä esimerkiksi valtavia dieselmoottoreiden runkoja. Vähempikin riittää. Esimerkiksi talous-, koriste- ja taidevalut ovat mitä mainioimpia keräilykohteita. Niinpä kuukauden museoesineenämme on Högforsin tuhkakuppi nro 3, jollainen puuttui Suomen valimomuseon kokoelmista aina viime vuoteen saakka. Viimein sellainen löytyi karkkilalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä.
Esine on tullut tuotantoon vuosien 1887–1898 välillä tehtaan hintaluettelojen mukaan. Samaan aikaan tulivat tuotantoon myös muut, hiukan samantyyliset tuhkakupit, joita oli kahdeksan erilaista. Valumallit hankittiin todennäköisesti Saksasta. Valumalleja ei ole tämän jälkeen muutettu, joten varsinaista valmistusaikaa on vaikea arvioida. Joitakin tuhkakuppeja, kuten numeroa 1 (Koiranpää) ja numeroa 5 (Haikara) on mahdollista edelleen valmistaa, sillä valumallit ovat säilyneet. Kuuden muun, siis myös tämän leijonanpäätä esittävän kupin, valumallit ovat vuosikymmenten saatossa hävinneet. On lähes mahdotonta sanoa koska, mutta tuskin tätä numeroa 3 on enää 1960-luvun jälkeen valmistettu.
Karkkilan museo kannustaa maltilliseen keräilyharrastukseen, ja muistuttaa samalla, että tuhkakuppeja voi käyttää muuhunkin kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Taidokkaat valurautaesineet toimivat jo ihan sellaisenaan ihan koriste-esineinä.
