Nukke Fagerkullasta

Maailma muuttuu ja monimuotoistuu, minkä voi havaita esimerkiksi pääkaupunkiseudulla: samoilla kaduilla, joissa ei 20–30 vuotta sitten ollut ainuttakaan mustaihoista ihmistä, saattaa heitä olla nyt jo joissakin tapauksissa enemmistö. Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952 moni pääsi mustaihoista ihmistä ensimmäisen kerran Suomessa ihmettelemään ja ihastelemaan, mutta muulla tällainen kulttuurien välinen kohtaaminen oli vielä erittäin harvinaista. Saman vuosikymmen aikana Ilkka-lehden etusivulla oli aikaansa hyvin kuvaava otsikko: ”Seinäjoella on nähty neekeri”. 

Fagerkullassa oltiin ajastaan edellä jo 1940-luvun lopulla, kun Hilkka Koijärvi valmisti ystävättärensä lapselle mustaihoisen nuken, joka on nyt kuukauden museoesineemme. Nukke muistuttaa enemmän matkamuistoa kuin realistista ihmiskuvaa, sillä siinä ylikorostuvat rodulliset erityispiirteet. Ehkäpä mallia nukelle on haettu jostain lehdessä julkaistusta kuvasta. Kaikesta huolimatta kyseessä on ennakkoluuloton puhdetyö siihen maailman aikaan. Nukke jäi lopulta melko vähäiselle käytölle ja on nyt todella hyväkuntoisena saanut sijansa Karkkila-Högforsin työläismuseon esinekokoelmista. 

Työläismuseo aukeaa jälleen Rautapäivien aikaan, ja on auki elokuun alkuun saakka. Ehkä tulevina vuosina tämä harvinainen nukke on siellä esillä muistuttamassa fagerkullalaisten silloisesta ennakkoluulottomuudesta. 

 

Museon tukivasara

Vuoden ensimmäinen kuukauden museoesine on valurautainen ja puuvartinen vasara, joita valmistettiin vuonna 1982 Karkkilan museotoiminnan edistämiseksi. Vasaran toisella puolella lukee ”Fagerkulla” ja toisella puolella ”Karkkila 1982”.

Jo ennen vasaroiden valmistamista Karkkilan museokattila oli porissut reippaasti. Karkkilassa toimi 1950-luvulta lähtien kauppalan ylläpitämä kotiseutumuseo. Seuraavaksi Högforsin tehdas perusti oman museonsa vuonna 1960. Tämän jälkeen seuraava vaihe koettiin 1970-luvun alussa, kun Fagerkullan talot suunniteltiin purettaviksi ja niiden tilalle oli tarkoitus rakentaa kerrostaloja. Kun ensimmäiset talot Fagerkullassa vuonna 1973 purettiin, heräsi Karkkilan kotiseutuyhdistyksen sisällä ajatus suojella joitakin rakennuksia museoimalla ne. Neuvottelut Kymin Oy:n, joka tuolloin omisti Högforsin tehtaan, kanssa aloitettiin välittömästi. Talojen purkaminen loppui laman alettua ja uusien asuntojen tarpeen laskettua.

Ensimmäinen julkisuudessa esitetty ajatus oli valurin asunnon perustaminen näyttelykohteeksi Fagerkullaan. Kotiseutuyhdistyksestä asiaa ajoivat Soili Tuovinen, Tuure Hasselman ja Juhani Silván – kaikki oleellisia toimijoita tulevaisuuden tapahtumissa. Tehtaan puolelta neuvottelut käynnisti isännöitsijä Reino Sandelin. Seuraavaksi esitettiin jo ajatus kokonaisen talorykelmän säilyttämisestä, mutta hanke ei edennyt kovin nopeasti. Mielenkiinto Fagerkullaa kohtaan heräsi muutenkin, sillä tehdas saneerasi taloja ja 1980-luvun alussa myi valtaosan niistä yksityisille henkilöille. Viimein vuonna 1982 Karkkilan kaupunki päätti vuokrata tehtaalta osan Fagerkullan asunnoista ja muuntaa ne työläismuseoksi. Vuonna 1986 Karkkilan kaupunki osti rakennukset itselleen.

Vuonna 1982 Fagerkullayhdistys myi museohankkeen edistämiseksi niin sanottuja tukivasaroita. Vasarat olivat Metalliammattiosaston valmistamia ja siis todennäköisesti Högforsin valimossa valettuja firaabelitöinä. Fagerkullayhdistys tilitti vasaroiden myynnistä saamansa rahat kaupungille. Ponnistus oli sillä kertaa kuitenkin vielä ennenaikainen, eikä rahoja perimätiedon mukaan käytetty lainkaan museohankkeeseen. Vuonna 1985 tilanne oli jo toinen, kun Yrjö M. Lehtosen Suomi-Valimo osti Högforsin tehtaan ja Karkkilan kaupunginjohtajaksi valittiin museohankkeelle myötämielinen Erkki Saarinen. Pitkään valmisteilla ollut Työläismuseo ja pikaisella aikataululla suunniteltu Valimomuseo saatiin neljässä vuodessa valmiiksi. Kummankin museon avajaisia vietettiin 18.5.1989.

Larin-Kyöstin katajatuoppi

Museon kuukauden museoesine on monella tapaa merkityksellinen. Sen on puhdetyönä valmistanut Erik ”Eerikki” Enqvist (1870-1953), joka tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että hän toimi ennätyspitkän ajan, 67 vuotta, Högforsin valimossa lähinnä malliviilarina. Hän asui ja vaikutti Fagerkullassa ns. vanhana poikana. Hän harrasti yhtä innokkaasti niin metsästystä kuin kulttuuriakin. Hän oli erityisen taitava käsistään muotoillessaan katajasta erilaisia tarve-esineitä, joista tämä tuoppi on yksi esimerkki. Eerikki on kaivertanut tuoppiin nimikirjaimensa ”E.E.” sekä vuosiluvun ”1947”, joten tuopilla on ikää jo 70 vuotta. Tällaisia tarve-esineitä Eerikki lahjoitti tai myi monille kylän asukkaille. Myös tämä tuoppi on ollut käytössä, tai koriste-esineenä, useita vuosikymmeniä Fagerkullan kylässä yhdessä perheessä.

Eerikki on kaivertanut tuopin kylkeen muutakin kuin vuosiluvun ja nimikirjaimensa. Esineessä nimittäin ylimpänä lukee ”Larin-Kyösti” ja hiukan alempana ”Tulkai veikeät veitoset kun silmä nuorena säihkyy kun rinta laulusta lämpenee ja viini maljassa läikkyy”. Kyseessä on siis mitä ilmeisemmin Larin-Kyöstin kirjoittama runonpätkä. Vuonna 1873 syntynyt Larin-Kyösti, eli Karl Gustaf Larson, on Suomen tunnetuimpia runoilijoita. Ensimmäisen runokokoelmansa ”Tän pojan kevätrallatuksia” hän julkaisi vuonna 1897. Larin-Kyöstin runoissa oli huoletonta kulkuriromantiikkaa sekä luonnon kuvausta. Ei ihme, että luonnossa viihtynyt Eerikki viehtyi Larin-Kyöstin teoksiin. Larin-Kyösti kirjoitti myös näytelmiä. Hänen tunnettuja näytelmiään olivat ”Juhannustulilla” (1900), ”Kuisma ja Helinä” (1902) ja ”Ulkosaarelaiset” (1922).

Larin-Kyösti kuoli vuonna 1948 eli vuotta myöhemmin kuin Eerikki oli saanut häntä kunnioittavan tuoppinsa valmiiksi. Myös Eerikin elämä alkoi siinä vaiheessa olla loppusuoralla, sillä hänet siirrettiin vuonna 1950 eläkkeelle Högforsin tehtaalta kunnioitettavassa 80 vuoden iässä. Muutamaa vuotta myöhemmin hänenkin elämänsä päättyi.

Fagerkullan yhteissaunan rahalipas

Kuukauden museoesineenä kirjastossa on Fagerkullan yhteissaunan rahalipas. Kyseinen sauna oli tarkoitettu työläisille. Tehtaan johtoportaalle oli oma saunansa. Saunassa oli vuorot erikseen miehille ja naisille. Pääsymaksu saunaan oli pitkään 50 penniä. Sauna paloi 3.2.1966 eikä sitä rakennettu uudelleen. Tehdas rakennutti vuotta myöhemmin kokonaan uuden saunan Käpylän kentän viereen. Saunaa ylläpiti osuusliike Aura, mutta vanhaa lipasta ei otettu siellä käyttöön.

Saunan palosta säästynyt rahalipas toimitettiin Högforsin mainostoimistoon säilytettäväksi ja kunnostettavaksi. Tehtävän otti hoitaakseen mainostoimiston johtaja Jussi Puhakainen. Hänen jälkeensä lipas periytyi taidemaalari Jaakko Ahopalolle, joka otti lippaan itselleen mainostoimiston lopettamisen jälkeen vuonna 1990. Ahopalo maalasi lippaan rasiaosan 2012 alkuperäisen väriseksi. Lippaan pohjasta löytyi pala alkuperäistä väriä, jonka perusteella tehtävän sai suoritettua. Restauroinnin jälkeen Ahopalo lahjoitti lippaan Valimomuseon kokoelmiin.

Rahalippaan on valmistanut ruotsalainen Andersson Leck & Plätslageri, jonka tehdas sijaitsi Tukholmassa. Tehtaasta löytyy mainintoja eniten 1910-luvulta, jolta ajalta myös kyseinen rahalipas saattaa olla. Rahalippaasta on ihmisillä muistikuvia vuosikymmenten ajalta ennen saunan paloa. Museon henkilökunta olisi kiinnostunut kuulemaan ja kirjaaman näitä muistoja ylös!

EDIT 4.2.2013: Lisätty tieto Käpylän kentän viereen rakennetusta uudesta yhteissaunasta.