tag:blogger.com,1999:blog-34757290919308734592024-03-13T15:53:15.682+02:00Museo käy kirjastossaKarkkilan ruukkimuseo Senkka ja kaupunginkirjasto esittelevät kokoelmiaan yksissä tuuminKirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.comBlogger156125tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-18919059157440655172024-03-01T14:09:00.002+02:002024-03-01T14:09:31.657+02:00Aaltosen Marianne-purkki<p>Kuukauden museoesineeksi valimomuseon vanhasta varastosta löytyi peltinen Chymoksen karamellipurkki, joka on aikoinaan sisältänyt 450 gramman edestä Marianne-karamelleja. Purkki edustaa Juho Aaltosen Karkkilan seudulta keräämän museokokoelman tuoreempaa päätä. Kannessa sinnittelevä hintalappu paljastaa M-kirjaimellaan purkin olevan ostettu yhdeksän markan hintaan nykyisen Kuntokeskus Balanssin tiloissa vuonna 1965 avautuneesta Centrum-tavaratalosta. Aaltonen kuoli 1976, joten purkki ei ehtinyt kerätä paljoa ikää hänen elinaikanaan – se lienee tullut Aaltosen käsiin sisältönsä vuoksi, lahjana tai hänen itse ostamanaan, ja tyhjentymisensä jälkeen vältti metallinkeräyksen pikemminkin esteettisillä kuin museaalisilla ansioillaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF9X6JGWBG2oQKLReesJuCKR6Nchalo59LuB9udjm5nmZpld0Ab3WhSkLDbovb2F1FUIfhlM6LeUfqvgf_DsLDzNmv440N7fDoDLDaD8ApiAOUOkAKPylrtOq9Asgtvxl9LIwO_bBeTc60CNOsVenASTqedmLVl8POn7i5R-MPH0ONkmuqUn-lujRYdln8/s3070/JAM1616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3070" data-original-width="1807" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF9X6JGWBG2oQKLReesJuCKR6Nchalo59LuB9udjm5nmZpld0Ab3WhSkLDbovb2F1FUIfhlM6LeUfqvgf_DsLDzNmv440N7fDoDLDaD8ApiAOUOkAKPylrtOq9Asgtvxl9LIwO_bBeTc60CNOsVenASTqedmLVl8POn7i5R-MPH0ONkmuqUn-lujRYdln8/w235-h400/JAM1616.jpg" width="235" /></a></div><br /><p>Lappeenrantalainen Chymos Oy loi sittemmin yhdeksi Suomen suosituimmista makeisista nousseen Marianne-piparminttusuklaan vuonna 1949, mutta nimensä ranskalaistyylinen makeinen sai vasta 1953, kun Chymoksen graafikko Aimo Vuorinen nappasi sen Ranskan valtion henkilöitymänä toimivalta fiktiiviseltä naishahmolta. Aluksi ranskattaren kuvakin pääsi kääreeseen alkuperäisen punavalkoisen raidoituksen tilalle, mutta sai pian ostamattoman yleisön painostuksesta häädön. Tunnusomainen raidoitus on jatkumoa piparminttukaramellien maailmalla siihen mennessä jo perinteiseksi muodostuneelle väritykselle.</p><p>Chymoksen sulauduttua Fazeriin 1993 Marianne sai ilman muuta jatkaa elämäänsä, ja löytyy edelleen kauppojen hyllyiltä. Pakkausteknologia on kuitenkin kokenut regression pelkäksi muoviseksi pussiksi, jota harvalle tulee mieleen laittaa käytön jälkeen talteen museoesineenä tulevaisuudessa esiteltäväksi.</p><p>Teksti: Sami Hämäläinen</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-54696441947841648722024-02-01T10:54:00.000+02:002024-02-01T10:54:03.329+02:00Huitin koristelautanen<p>Taidemaalari Ilmari Huitin (1897–1960) tietävät monet. Vähemmälle huomiolle on jäänyt keräilijä Ilmari Huitti. Itse asiassa Huitti oli niin kova keräilijä, että perusti lopulta oman kotimuseon, joka käsitti yli 300 numeroitua esinettä ja satakunta numeroimatonta esinettä. Näistä valtaosa on päätynyt Karkkilan museon kokoelmiin, mutta osa on Ilmari Huitin säätiön omistuksessa. Esineet on kerätty pääsääntöisesti Pyhäjärvi Ul:n eli nykyisen Karkkilan Vaskijärven alueelta 1940–50 -luvuilla, ja se onkin lähes ainoa kontekstitieto, mikä Huitin keräämiin museoesineisiin liittyy.</p><p>Tämä tiedon vähyys pätee myös tämänkertaiseen kuukauden museoesineeseen, Arabian Strå -keittolautasesta tehtyyn seinäkoristeeseen. Esineen aiemmasta omistajasta ei siis ole tietoa, mutta itse lautasesta sen sijaan tiedetään aika paljonkin. Se on valmistettu Arabian tehtaalla Helsingissä, ja sen pohjassa on kaksi leimaa, joiden pohjalta lautasen ajoitus osuu vuosiin 1897–1907. Lautasen vilja-aiheisen kuvion suunnittelijasta ei ole tietoa. Lautasen malli lienee kuitenkin tullut Suomeen Ruotsista, sillä Ruotsin Rörstrandissa samalla kuviolla varustettuja posliinilautasia valmistettiin jo 1880-luvulla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjybjOH37S9HuLAkEMYiy4kFx4Qizw-MiDGsXm_SwdOoBsWe3SEuA6zrgx7skeBvTWRZ1rL_ORbvJz9jUM6b9TvPjoCnNO-twJZATcPbweFYlP9lVWzZ_EmmVoPCwS0Z77ZILV4M86_LYLss4QJKEgieGmDudkpWbbSpn7GFMmggCc8zUkC9nO2eZF9YzXg/s3227/IH288.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3222" data-original-width="3227" height="387" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjybjOH37S9HuLAkEMYiy4kFx4Qizw-MiDGsXm_SwdOoBsWe3SEuA6zrgx7skeBvTWRZ1rL_ORbvJz9jUM6b9TvPjoCnNO-twJZATcPbweFYlP9lVWzZ_EmmVoPCwS0Z77ZILV4M86_LYLss4QJKEgieGmDudkpWbbSpn7GFMmggCc8zUkC9nO2eZF9YzXg/w387-h387/IH288.JPG" width="387" /></a></div><br /><p>Aikanaan lautanen on siis päätynyt Pyhäjärvi Ul:n Vaskijärvelle ja todennäköisesti alkuperäiseen tarkoitukseensa eli ruokailuvälineeksi. Lautasen kaunis kuvio on miellyttänyt taiteilijan herkkää silmää, joten lautanen on tavalla tai toisella ajautunut Huitin kokoelmiin ja siihen on lisätty ripustin. Voidaan olettaa, että ajalleen tyypillinen ripustin, joka helposti vaurioittaa lautasen reunoja, on ollut itsensä Ilmari Huitin lisäämä, sillä hän on pitänyt lautasta nimenomaan museoesineenä, ei ruokailuvälineenä.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-71211099611589219172024-01-04T14:09:00.000+02:002024-01-04T14:09:13.027+02:00Museon tukivasara<p>Vuoden ensimmäinen kuukauden museoesine on valurautainen ja puuvartinen vasara, joita valmistettiin vuonna 1982 Karkkilan museotoiminnan edistämiseksi. Vasaran toisella puolella lukee ”Fagerkulla” ja toisella puolella ”Karkkila 1982”.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2hlhIkIhUXKWrTHSzKV2rrTdp48wYAvWrXHTc4PS30z6nPB09ncOviZvBnuvW_dpWFkb0EVEa2-PTi93fX6pdrn9cgz-CxndD6heBT0HRqxrljsPeBgeotP4W7naAiZWJZHJ7c6vP_7tjUTMUkOISW3vxg5qSx5-bjj6omrIPElDsdAQFiU-GpDXDwDFp/s4986/svm1115.2a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3238" data-original-width="4986" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2hlhIkIhUXKWrTHSzKV2rrTdp48wYAvWrXHTc4PS30z6nPB09ncOviZvBnuvW_dpWFkb0EVEa2-PTi93fX6pdrn9cgz-CxndD6heBT0HRqxrljsPeBgeotP4W7naAiZWJZHJ7c6vP_7tjUTMUkOISW3vxg5qSx5-bjj6omrIPElDsdAQFiU-GpDXDwDFp/w400-h260/svm1115.2a.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>Jo ennen vasaroiden valmistamista Karkkilan museokattila oli porissut reippaasti. Karkkilassa toimi 1950-luvulta lähtien kauppalan ylläpitämä kotiseutumuseo. Seuraavaksi Högforsin tehdas perusti oman museonsa vuonna 1960. Tämän jälkeen seuraava vaihe koettiin 1970-luvun alussa, kun Fagerkullan talot suunniteltiin purettaviksi ja niiden tilalle oli tarkoitus rakentaa kerrostaloja. Kun ensimmäiset talot Fagerkullassa vuonna 1973 purettiin, heräsi Karkkilan kotiseutuyhdistyksen sisällä ajatus suojella joitakin rakennuksia museoimalla ne. Neuvottelut Kymin Oy:n, joka tuolloin omisti Högforsin tehtaan, kanssa aloitettiin välittömästi. Talojen purkaminen loppui laman alettua ja uusien asuntojen tarpeen laskettua.</p><p>Ensimmäinen julkisuudessa esitetty ajatus oli valurin asunnon perustaminen näyttelykohteeksi Fagerkullaan. Kotiseutuyhdistyksestä asiaa ajoivat Soili Tuovinen, Tuure Hasselman ja Juhani Silván – kaikki oleellisia toimijoita tulevaisuuden tapahtumissa. Tehtaan puolelta neuvottelut käynnisti isännöitsijä Reino Sandelin. Seuraavaksi esitettiin jo ajatus kokonaisen talorykelmän säilyttämisestä, mutta hanke ei edennyt kovin nopeasti. Mielenkiinto Fagerkullaa kohtaan heräsi muutenkin, sillä tehdas saneerasi taloja ja 1980-luvun alussa myi valtaosan niistä yksityisille henkilöille. Viimein vuonna 1982 Karkkilan kaupunki päätti vuokrata tehtaalta osan Fagerkullan asunnoista ja muuntaa ne työläismuseoksi. Vuonna 1986 Karkkilan kaupunki osti rakennukset itselleen.</p><p>Vuonna 1982 Fagerkullayhdistys myi museohankkeen edistämiseksi niin sanottuja tukivasaroita. Vasarat olivat Metalliammattiosaston valmistamia ja siis todennäköisesti Högforsin valimossa valettuja firaabelitöinä. Fagerkullayhdistys tilitti vasaroiden myynnistä saamansa rahat kaupungille. Ponnistus oli sillä kertaa kuitenkin vielä ennenaikainen, eikä rahoja perimätiedon mukaan käytetty lainkaan museohankkeeseen. Vuonna 1985 tilanne oli jo toinen, kun Yrjö M. Lehtosen Suomi-Valimo osti Högforsin tehtaan ja Karkkilan kaupunginjohtajaksi valittiin museohankkeelle myötämielinen Erkki Saarinen. Pitkään valmisteilla ollut Työläismuseo ja pikaisella aikataululla suunniteltu Valimomuseo saatiin neljässä vuodessa valmiiksi. Kummankin museon avajaisia vietettiin 18.5.1989.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-16065047679608665302023-12-01T11:18:00.002+02:002023-12-01T11:18:58.856+02:00Heavy Duty -rei'itin<p>Karkkilan museon varasto paljastaa jatkuvasti aarteitaan, joita sinne on vuosikymmenten saatossa kerääntynyt. Tällä kertaa tuli vastaan täysin arkinen ja hylätyn näköinen paperin rei’itin. Aikoinaan lahjoitushetkellä se on katsottu jopa niin arkipäiväiseksi, että sitä ei ole viitsitty ottaa edes museon kokoelmiin eikä siinä siis ole ollut edes museon diaarionumeroa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkcMdzFO8KuJYcCyzYvkdiO6IIYKjvSqxNlikS_G7Esdho60oijPA1gqIhQ0ihykphghG8IKCccmIr7ugsQYxQbYRVI4tu7OoQuXUepyAfA1d5AoNv9Sgn3BkZJOG_6ILB0YCjh6MvJtAar1lEOx73j8e9_kT3_GyPeElUXg2nMXIZ8caxgWjgWAJgdtrb/s3981/svm1297.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3028" data-original-width="3981" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkcMdzFO8KuJYcCyzYvkdiO6IIYKjvSqxNlikS_G7Esdho60oijPA1gqIhQ0ihykphghG8IKCccmIr7ugsQYxQbYRVI4tu7OoQuXUepyAfA1d5AoNv9Sgn3BkZJOG_6ILB0YCjh6MvJtAar1lEOx73j8e9_kT3_GyPeElUXg2nMXIZ8caxgWjgWAJgdtrb/s320/svm1297.JPG" width="320" /></a></div><br /><p>Museoamanuenssin kaksiteholasien takaa tutkailtuna esineen yltä karisee varsin nopeasti kaikki arkipäiväisyys. Esine on sulavalinjainen, kaunis, metallinen, käytännöllinen ja maskuliininen. Maskuliinisuutta lisää myös laitteen nimi ”Heavy Duty Perforator” (perforator on vanhahtava englannin kielen sana ja tarkoittaa rei’itintä) sekä sen materiaali valualumiini. Esineessä on myös teräksisiä osia.</p><p>Mitä tästä esineestä siis tiedetään? Sen nimi tuli jo kerrottua, mutta itse esineestä, ja pienellä kärsivällisyydellä myös internetistä, selviää paljon lisääkin. Rei’itin on valmistettu teollistumisen alkulähteillä Englannissa, Lontoossa toimineen Rees, Pitchford & Co.:n toimesta. Sen tuotemerkki on Velos, joka lanseerattiin vuonna 1946. Kaikissa lähteissä näitä rei’ittimiä kerrotaan valmistetun juuri 1940-luvulla, mutta myös 1950-luvun alku on mahdollinen. Yritys toimi vuoteen 2004 saakka.</p><p>Kun Suomen valimomuseota 1980-luvun lopulla perustettiin, saatiin Högforsin tehtaalta valtavan paljon lahjoituksia, myös konttoriesineitä eri vuosikymmeniltä. Parhaat päältä otettiin museon kokoelmiin, mutta osa jäi lojumaan rekvisiitaksi. Se oli myös tämän rei’ittimen kohtalo. Tiedetään kuitenkin, että se on ollut Högforsin tehtaalla käytössä, ja mitä ilmeisimmin konttorissa, joka toimi 1930-luvun lopulta vuoteen 1989 asti Konepajahallin yläkerrassa. Siellä sillä on napsauteltu reikiä mapittamista odottaviin tärkeisiin asiakirjoihin. Ehkäpä juuri konttorin muuton aikaan tehtaalla päätettiin luopua tarpeettomista ja ylimääräisistä konttorivälineistä.</p><p>Ehkä rei’itin vaikutti vielä 1980-luvun lopulla liian uudelta museoesineeksi, ja jäi siksi ilman ansaitsemaansa huomiota. Toista se on 2020-luvulla retroilun vuosikymmenellä. Nyt esine on liitetty virallisesti osaksi museon kokoelmia ja myös esineen tarina tulee talletettua.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-80565613236260269412023-11-07T09:23:00.000+02:002023-11-07T09:23:14.046+02:00Starcen valun kovuusmittari<p>Kuukauden museoesineenä on Starcen Valu Oy:n valimossa Kokemäellä käytössä ollut valuraudan kovuusmittari. Tällä kertaa itse mittarista tiedetään aika paljon: sen on valmistanut japanilainen yritys nimeltään Imai Seiki, joka vuonna 1966 perustettiin Shigan kaupunkiin. Itse mittarin kannen laatassa on vielä tarkempaa tietoa, sillä siinä on sekä valmistusnumero ”316” että valmistusajankohta ”Mar. 1974”.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpWYUKdvXZ6jGOWoTb4I6xnd-ZYZ0eJHQ3veYXGrM3IhbVDucfJkmCNLsi0Qnf58PZhqqmKKGe5jAiYNake4grr05RLfSaaiskxZN1x7ure_DDIAve5aYq2gEYMbU_vEnQko1CUCnivPs3ASt8KC6IiEbXlmc8GlwfU3LBDj2GwDpbSMQBVr0eDEIP4mkK/s3405/1153.4.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3405" data-original-width="3361" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpWYUKdvXZ6jGOWoTb4I6xnd-ZYZ0eJHQ3veYXGrM3IhbVDucfJkmCNLsi0Qnf58PZhqqmKKGe5jAiYNake4grr05RLfSaaiskxZN1x7ure_DDIAve5aYq2gEYMbU_vEnQko1CUCnivPs3ASt8KC6IiEbXlmc8GlwfU3LBDj2GwDpbSMQBVr0eDEIP4mkK/w395-h400/1153.4.JPG" width="395" /></a></div><br /><p>Itse mittarin käyttö on ollut melko konstikasta. Laitetta pitää painaa tutkittavaa kappaletta vasten, kunnes sen jousi laukeaa ja lähettää laitteen kärjessä olevan kuulan tutkittavan kappaleen pintaan määrätyllä voimalla. Seuraavaksi mitataan mukana olevalla mikroskoopilla (Brinell-kiikarilla) kappaleen pintaan syntyneen ”kuopan” halkaisija ja taulukosta saadaan vastaavan halkaisijan kohdalta Brinell-kovuus. Mitä pienempi kuoppa, sitä lujempi rauta. Laitteen mukana on koepala, joka on tarkasti tietyn kovuinen, ja sillä voidaan tarkistaa näyttääkö laite läheskään oikein. Tällaisella käsikäyttöisellä menetelmällä ei saada aivan absoluuttisen tarkkaa kovuusarvoa, mutta saadaan esimerkiksi lajitelluksi kovat jo karkaistut kappaleet pehmeistä, joita ei ole vielä karkaistu.</p><p>Kovuusmittarin käyttö osuu Starcen Valu Oy:n historiassa murrosvaiheeseen. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1948 pienessä ulkorakennuksessa. Valaminen tapahtui kerran viikossa ja valut puhdistettiin läheisessä kyläsepän pajassa, jonne valut vietiin vesikelkalla vetäen. Vuonna 1954 valimo siirtyi entisen sementtivalimon tiloihin, ja siellä tämäkin laite on otettu käyttöön. Vuonna 1978 valimoon rakennettiin uusi, moderni valulinja, ja kenties kovuusmittari oli uuden linjan ensimmäisiä hankintoja. Kaksi vuotta myöhemmin Kumera Oy osti valimon, jolloin siellä alettiin valaa raudan ohella myös terästä. Tuolloin tehdas myös vaihtoi nimekseen Peiron, millä nimellä se toimii edelleen. Nykyään Peiron on Suomen isoimpia valimoita.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-36851593499699510822023-10-05T18:20:00.000+03:002023-10-05T18:20:17.065+03:00Högforsin suutarinlesti<p>Kirpputoreilla ja jopa museoissa tulee vastaan kaikenlaista, jota pitää aluksi itsestään selvyytenä, mutta tarkempi tutkiminen osoittaa, että asia ei olekaan niin yksinkertaista. Esimerkiksi kelpaa Högforsin valmistama suutarinlesti, joka on tietenkin valurautaa. Kun esinettä tutkii tarkemmin, huomaa, että eihän siinä ole edes leimaa. Tästä herää monta kysymystä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh60ajA4fEl-hx2ccM6ozCO8Blnu1RMgt365LXAeqHPJe_eaQLn-TuC455jpa4azBjJrYfjykPQ3AGDJtrbJ-bakAlrKq0VDFTSCNlHpnRR5LeLF2ZP9KshyphenhyphenHZZLXYZascPJMCTiQ6JZd6R9kCk0h47vkKkgODTvLX49rOfxJe07Bp11m0CPfXeA5H0ibo/s3266/svm1292.2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3266" data-original-width="3036" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh60ajA4fEl-hx2ccM6ozCO8Blnu1RMgt365LXAeqHPJe_eaQLn-TuC455jpa4azBjJrYfjykPQ3AGDJtrbJ-bakAlrKq0VDFTSCNlHpnRR5LeLF2ZP9KshyphenhyphenHZZLXYZascPJMCTiQ6JZd6R9kCk0h47vkKkgODTvLX49rOfxJe07Bp11m0CPfXeA5H0ibo/w371-h400/svm1292.2.JPG" width="371" /></a></div><p><br /></p><p>Ensimmäinen kysymys on, onko Högfors näitä sittenkään tehnyt? Onko niitä mahdollisesti joku muukin valmistanut? Onko näitä tuotu esimerkiksi Ruotsista? Tämän esineen kohdalla voidaan varmuudella sanoa, että sen on valmistanut Högfors. Tämän lestisarjan, tai ”kylmäsuutarin” on kotiinsa Karkkilan Haukkamäkeen tuonut työpaikaltaan eräs Högforsin tehtaan työntekijä. Muita valmistajia Suomessa ei monta ole, sillä esimerkiksi Högforsin kova kilpakumppani Porin Konepaja ei ole näitä koskaan valmistanut. On mahdollista, että Högfors oli valurautaisten suutarinlestien ainoa valmistaja maassamme. Valumallit lienevät tulleet Högforsiin Ruotsista.</p><p>Seuraavaksi herää kysymys, koska näitä on valmistettu. Tässäkin tapauksessa vastaus oli yllätyksellinen. Tehtaan hinnastot ja kuvastot 1900-luvun alusta eivät suoneet vastausta. Vasta vuonna 1946 Högforsin hinnastossa mainitaan suutarinlestit. Mainintoja on ainoastaan vuoteen 1956 saakka, ja joka kerta, kun lestien määrä mainitaan, on lukumäärä kolme. Kuukauden museoesineessämme lestejä on peräti kuusi.</p><p>Lestien määrä antaa aiheen olettaa, että kyseessä on tuotteen varhainen prototyyppi. Tätä teoriaa tukee se, että lestisarjan hankkinut mies on kaatunut rintamalla vuonna 1941. Ilmeisesti uusi tuote on tullut tehtaalle 1940-luvun alussa tai jopa 1930-luvun lopussa. Sitä on heti alettu valmistaa, ja työntekijät ovat sitä saaneet koteihinsa. Sota on tullut väliin, eikä kukaan ole huomannut lisätä tuotetta hinnastoihin ennen kuin vasta sodan jälkeen (Högforsin hinnastot ovat muutenkin usein enintään neuvoa antavia), jolloin tuote oli hioutunut lopulliseen muotoonsa.</p><p>Vielä herää kysymys, mitä tavallinen tehtaan työntekijä on tehnyt suutarinlestillä? Lahjoittajan mukaan lestisarja on todennäköisesti käyttämätön, vaikka onkin päässyt vuosien saatossa ruostumaan. Sota-aikana kuitenkin kengistä, nahasta ja kaikesta muustakin materiaalista oli puutetta. Kodeissa valmistettiin itse esimerkiksi paperista ja muista korvikemateriaaleista kenkiä. Se on ollut varmasti tämänkin hankinnan tarkoitus. Eri asia on, onko rintamalle lähdön seurauksena aietta ehditty toteuttaa.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-22979972044694705572023-09-01T14:27:00.000+03:002023-09-01T14:27:26.814+03:00Högforsin sirppi<p>Kuukauden museoesineenä on takorautainen sirppi. Se on kuulunut vuonna 1960 perustetun Högforsin tehdasmuseon kokoelmiin. Kyseisessä museossa esineitä ei koskaan luetteloitu, mutta se tiedetään, että valtaosa museoon kuuluneista esineistä oli ollut tehtaalla käytössä, valmistettu siellä tai sitten niillä oli joku muu kytkös Högforsiin. Jokin kytkös on täytynyt aina olla, muuten esine ei olisi valikoitunut kokoelmiin. Mitään muuta esineestä ei siis tiedetä, mutta jotakin voidaan päätellä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF38SYgmK-bQln0GHDfZFXQFZcRrLJkI1tzszG3QtEXxKp2GbH_DneB6w8WgZ2_yrAVVmnYe0o80TTVyvkhkdoMA43hkokO_vYFoc2ikr-73D49z6fWU5M7s3xCxR7re40jKo_AV_KMSGChJPtSMzCcGdOC0pIDdxylCqrNvs6F1--djk3i5AMUfS1lmM5/s4496/svm187.2.0.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="kuva©Arina Parttimaa/KRM" border="0" data-original-height="4496" data-original-width="3456" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF38SYgmK-bQln0GHDfZFXQFZcRrLJkI1tzszG3QtEXxKp2GbH_DneB6w8WgZ2_yrAVVmnYe0o80TTVyvkhkdoMA43hkokO_vYFoc2ikr-73D49z6fWU5M7s3xCxR7re40jKo_AV_KMSGChJPtSMzCcGdOC0pIDdxylCqrNvs6F1--djk3i5AMUfS1lmM5/w246-h320/svm187.2.0.jpg" title="kuva©Arina Parttimaa/KRM" width="246" /></a></div><p>Sirppi on viljan leikkuuseen eli elonkorjuuseen suunniteltu käsityökalu. Se on siis maataloustyökalu. Högforsin ruukin toimintoihin kuului oleellisesti maanviljelys, ja sillä oli omistuksessaan useita maatiloja. Vasta toisen maailmansodan jälkeen tehtaan maanviljelyn merkitys radikaalisti laski, mutta esimerkiksi Karkin tila jatkoi toimintaansa vielä usean vuosikymmenen ajan. Sirppi on ollut melko varmasti käytössä jollakin Högforsin maatilalla, mahdollisesti juuri Karkin tilalla, joka oli lähimpänä itse tehdasta ja Tehtaanpuistossa sijainnutta museorakennusta.</p><p>Taottu sirppi ei selvästikään ole tehdasvalmisteinen, vaan se on sepän takoma. Högfors ei tiettävästi koskaan valmistanut sirppejä myyntiin, mutta melko varmasti sirppi on silti Högforsin valmistama. Ruukilla on ollut palveluksessaan seppä ainakin Karkin tilalla, Vanjärven tilalla Vihdissä sekä Kulonsuonmäen kaivoksella. Myös vuonna 1842 aloittaneessa Högforsin konepajassa oli hienotaeseppä. Itse asiassa kaikki konepajan ensimmäiset työntekijät olivat ammattinimikkeeltään seppiä.</p><p>Högforsin sirppi kertoo meille paljon nykyaikaisen ja pitkäjänteisen kokoelmatyön tärkeydestä museoissa. Tälläkin sirpillä on ollut aikoinaan tarina, sillä tuskin sitä muuten olisi museon kokoelmiin otettukaan. Tämä tarina on ollut visusti ainakin museon kokoelmista vastanneen henkilön mielessä. Ehkä tätä tarinaa on kerrottu museovieraille ja ehkä tämän tarinan ansiosta museovieraat ovat jatkaneet matkaansa yhtä antoisaa elämystä rikkaampina. Kun Högforsin tehdasmuseon esineet vuonna 1987 siirtyivät vastaperustetun Suomen valimomuseosäätiön hallintaa, melkein kaikkien esineiden tarinat olivat kadonneet. Joidenkin tarina on löydetty uudestaan, mutta valtaosa on kadonnut iäksi.</p><p>Nykyään, kun museossa otetaan uusi esine vastaan, siitä kirjataan sen käyttöhistoria heti ylös lahjoitusasiakirjaan. Seuraavaksi esine numeroidaan ja luetteloidaan digitaaliseen tietokantaan. Tällä menettelytavalla pyritään varmistamaan, että tarinat säilyvät ja hiljaista ja samalla katoavaa tietoa ei syntyisi. Uhkakuvina prosessille ovat kiire, säästötoimet tai pahimmassa tapauksessa museoiden lakkautukset. Jos kiireen ja/tai säästötoimien vuoksi prosessia ei ehditä viedä loppuun, tarina katoaa. Jos museon lakkauttamisen jälkeen museon tietokantaa ei voida turvata, kaikki tarinat saattavat kadota. Karkkilassa pitkäjänteistä ja ammatillista museotyötä on voitu harjoittaa 1980-luvun lopulta lähtien. Siitä lähtien me olemme löytäneet, kertoneet ja tallettaneet paljon tarinoita. Olemme siitä ylpeitä.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-29225025986718590972023-08-01T18:07:00.000+03:002023-08-01T18:07:05.170+03:00Cornucopia -taidevalu<p>Runsaudensarvi liittyy vahvasti antiikin Kreikan ja Rooman mytologiaan. Runsaudensarvi on saanut mytologiassa alkunsa Amaltheia-vuohesta, joka ruokki ja hoivasi vastasyntynyttä Zeusta. Amaltheian sarvi katkesi, jonka jälkeen sen kerrottiin tarjoavan loputtoman määrän ravintoa. Antiikin mytologiassa Runsaudensarvi symboloi siis mm. vaurautta ja kylläisyyttä. Runsaudensarvi yhdistetään moneen antiikin mytologian jumalaan, erityisesti niihin, jotka liittyivät tavalla tai toisella satoon, vaurauteen tai rikkauksiin. Runsaudensarvi esiintyy tavallisesti sarven muotoisena astiana, joka on yltäkyllin täytetty esimerkiksi hedelmillä, kukilla ja pähkinöillä. Runsaudensarvi, englanniksi Cornucopia, on kautta aikojen esiintynyt lukemattomissa eri taideteoksissa. Nykyään runsaudensarven voi bongata monenkin eri valtion vaakunoista. Sarvi on myös muodostunut Kiitospäivän juhlinnan symboliksi. Runsaudensarvi löytyy myöskin Högforsin tehtaalla valmistetussa upeasta taidevalusta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9qRQSoKrYGYQp-XpNWLV-EZgCwPGo4-9I4v_elnYnWXemTApJUz7x_DE2R4XLzlD96oxaHzYxbdYKHBXm0Bx0KJz4xz6HCZYKLtVnpDyqel05fBORfxN-7s_Um2qvcmaJiW32qBAQg2clZuJJUZMsTx4IM3lxGalKNTV6IBubuvBRfjTGhUe5d55OUFZI/s2931/svm1240.4a.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2923" data-original-width="2931" height="399" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9qRQSoKrYGYQp-XpNWLV-EZgCwPGo4-9I4v_elnYnWXemTApJUz7x_DE2R4XLzlD96oxaHzYxbdYKHBXm0Bx0KJz4xz6HCZYKLtVnpDyqel05fBORfxN-7s_Um2qvcmaJiW32qBAQg2clZuJJUZMsTx4IM3lxGalKNTV6IBubuvBRfjTGhUe5d55OUFZI/w400-h399/svm1240.4a.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Högforsin tehdas on aloittanut Runsaudensarvi-taidevalun valmistamisen vuonna 1975. Tämän taidevalun voidaan sanoa edustavan tehtaan uudempaa tuotantoa, sillä Högforsin tehtaalla taidevaluja on valmistettu jo 1880-luvulla ulkomailta tuotujen valumallien avulla. Myös Runsaudensarven alkuperäinen malli on peräisin ulkomailta, todennäköisesti Saksasta. Runsaudensarven taidevalun varsinainen valumalli on saatu Högforsin kylpyhuonekamiinan nro 3:n sivupaneelista. Kamiina on ollut tuotannossa 1906-1908. Kamiinasta saatuun malliin on lisätty hevosenkenkä lopullista taidevalumallia varten. Vuodesta 2010 lähtien Runsaudensarvea on valmistanut Karkkilan Malliapu. </p><p>Mytologia, eikä pelkästään antiikin, onkin toiminut merkittävänä inspiraation lähteenä monelle eri taiteen muodolle. Seuraavalla museokäynnillä voitkin yrittää laskea, kuinka monta mytologiaan, kansanrunouteen tai kansanuskoon liittyvää valutaulua museosta löytyy!</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-18241300732931752132023-07-04T08:00:00.005+03:002023-07-04T08:00:00.137+03:00Masuunin pata<p>Högforsin ruukki perustettiin vuonna 1820. Tehtaan 200-vuotisjuhlat kolme vuotta sitten olivat ikimuistoiset – lähinnä siitä syystä, että niitä ei järjestetty lainkaan koronan vuoksi. Högforsin historiasta kertova kirja kuitenkin julkaistiin juhlavuoden kunniaksi. Heinäkuussa 2023 on uuden juhlan aika, sillä tuolloin tulee tasan 200 vuotta siitä, kun ruukin ensimmäinen varsinainen tuotantolaitos – masuuni – käynnistettiin ensimmäisen kerran. Masuunin ensimmäinen puhallus eli rautamalmin sulatus käynnistettiin 23.7.1823. Silloin myös Karkkilassa valettiin ensimmäisen kerran rautaa.</p><p>Tapaus oli merkittävä tehtaan, paikkakunnan ja Suomenkin kannalta, sillä tehtaalla raudan valu on jatkunut näihin päiviin saakka, ja Componentan Karkkilan valimo on ylivoimaisesti vanhin edelleen toiminnassa oleva suomalainen valimo. Se on myös kapasiteetiltaan Suomen isoin valimo. Masuunin ensimmäistä puhallusta tuli seuraamaan syyskuussa myös itse kenraalikuvernööri Fabian Steinheil. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen korkein viranomainen vieraili paikkakunnalla. Seuraavaa kertaa saatiin odottaa vuoteen 1995, kun presidentti Martti Ahtisaari vieraili Karkkilassa.</p><p>Högforsin masuunin ensimmäistä puhallusta johti masuunimestari Johan Skogman, joka oli palkattu Skogbyn masuunilta. Pääsääntöisesti masuunissa valmistettiin takkirautaa, mutta samalla myös jonkun verran valutuotteita. Ensimmäisen puhalluksen valutuotteista ei ikävä kyllä ole tarkkaa tietoa, mutta osviittaa tuotannosta antaa se, että työläisten joukossa oli inkoolainen patavaluri Karl Fredrik Östergren. Valutuotteita valmistui ensimmäisen puhalluksen aikana 5 kippuntaa eli 973 kiloa. Vuonna 1827 valutavaraa valmistui jo 34 kippuntaa, josta talousvaluja oli 25 kippuntaa. Tämä sisälsi muun muassa 538 pataa, 255 jalkapannua, kolme lättypannua, 80 paistinpannua, 24 huhmarta ja yhden vohveliraudan.</p><p>Högforsin ensimmäisissä valuissa oli HF-leima. Ihan tarkkaan emme tiedä, mihin asti kyseistä leimaa käytettiin, mutta varmuudella voidaan sanoa, että viimeistään vuonna 1872 valuissa alettiin käyttää leimaa, jossa oli sana ”Högfors” soikean pisteviivan sisällä. Kaikki HF-leimalliset valutuotteet ovat siis todennäköisesti tuota hetkeä vanhempia. Kuukauden museoesineenämme on Högforsin isokokoinen, pyöreäpohjainen ja kantosangallinen, ehkä suunnilleen 8-10 litran pata, jossa on HF-leima. Pata on yleensä ollut esillä Högforsin masuunissa, mutta on nyt tätä juhlahetkeä varten nostettu näkyvämmin esille.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCMI-If1aPO8WTU2N8upmWrgOCBdB_Ri7lyQHBJgfw02c9hDS58B9kgAtkJLnbZhe6fd8cb_vFZo1zUIEqwPBllVGQLfbwTmfClaZGfzKaAEWuP_uwu1DLV-r4eUEMWDz0r0MBRlQzjGd_C34iB8E33mai6CEoY3z0PucalOC8zDdNSN3aZAU8QkIc2Pzg/s4950/svm170a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3234" data-original-width="4950" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCMI-If1aPO8WTU2N8upmWrgOCBdB_Ri7lyQHBJgfw02c9hDS58B9kgAtkJLnbZhe6fd8cb_vFZo1zUIEqwPBllVGQLfbwTmfClaZGfzKaAEWuP_uwu1DLV-r4eUEMWDz0r0MBRlQzjGd_C34iB8E33mai6CEoY3z0PucalOC8zDdNSN3aZAU8QkIc2Pzg/w400-h261/svm170a.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>Padasta tiedämme, että se on peräisin Högforsin oman tehdasmuseon kokoelmista, johon esineitä aikoinaan hankittiin esimerkiksi huutokaupoista. Padan varhainen käyttöhistoria on siis hämärän peitossa. Emme tiedä, onko pata valettu itse masuunissa vai 1830-luvulla rakennetussa erillisessä valimorakennuksessa. Todennäköisesti se on kuitenkin valettu masuuniraudasta, johon raaka-aine on ainakin osittain saatu Kulonsuonmäen kaivoksesta, joka palveli Högforsin ruukkia 1880-luvulle saakka.</p><p>Padassa on paljon puhuvat käytön jäljet: padan pohja on nimittäin lyöty puhki. Kyseessä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun puhkinaisia patoja tulee vastaan. Vaurio kertoo siitä, että sen jälkeen, kun pataa ei ole enää käytetty ruoanvalmistuksessa, siitä on tehty kukkapata. Harmillista, että näin on kohdeltu juuri HF-pataa, mutta toisaalta ilman kyseistä vauriota tietäisimme padan käyttöhistoriasta paljon vähemmän. Voimme siis arvailla ja olettaa, että pata on koko historiansa ajan ollut Högforsin ruukin piirissä: ensin se on valettu siellä, sitten siinä on valmistettu ruukkilaisille ruokaa, seuraavaksi pata on toiminut ruukkialueella värikkäiden kukkien alustana ja lopulta se on päätynyt museoesineeksi.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-85336637306223939842023-06-01T16:04:00.002+03:002023-06-01T16:04:20.750+03:00Juoksijapatsas<p>Kesäkuun museoesineeksi päätyi komea viestijuoksijaa esittävä palkintopatsas. Juoksijapatsaan historia jää kuitenkin osin mysteeriksi, mikä tekeekin siitä jollain tapaa kiehtovan ja mielenkiintoisen esineen. Patsas on ollut käytössä Helsingin Vallilassa sijainneen Centralgjuteri AB:n, eli Keskusvalimo Oy:n, sekä jonkin, todennäköisesti Pasilan konepajahallin välisenä urheilun kiertopalkintona. Konepajahallin sijainnista tai toiminnasta ei ole tarkkaa tietoa. Patsaan alaosassa sijaitseva teksti ”VANDRINGSPRIS I FRIIDROTT” sekä itse juoksija kertovat patsaan toimineen nimenomaan yleisurheilukilpailujen kiertävänä palkintona. Palkintopatsas on jaettu vuosina 1945, 1946 sekä 1949. Jokaisena vuonna palkinto on päätynyt Keskusvalimo Oy:lle. Viimeisen palkinnonjaon jälkeen patsas on toiminut muistoesineenä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUJ9dg9-ZmYNs_ETVY4LhPDWtnYYtOBqXnvA8RzDJ2am61_uAmGWN6hhhwXvcbI3qkH8E93KLJnuUOOVuQX2H5j3a44GCThI2LvvzPZGmlTqTTa38CLPmGQdOR-TVoJl9H0Ra2FTvt_qdb2IHc1ZR3l95hJGXHCDOZKVM3Mnuk0DWDgtpjrhLNWaQwzw/s3388/IMG_4963.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3388" data-original-width="2221" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUJ9dg9-ZmYNs_ETVY4LhPDWtnYYtOBqXnvA8RzDJ2am61_uAmGWN6hhhwXvcbI3qkH8E93KLJnuUOOVuQX2H5j3a44GCThI2LvvzPZGmlTqTTa38CLPmGQdOR-TVoJl9H0Ra2FTvt_qdb2IHc1ZR3l95hJGXHCDOZKVM3Mnuk0DWDgtpjrhLNWaQwzw/w263-h400/IMG_4963.JPG" width="263" /></a></div><p><br /></p><p>Urheilulla oli tärkeä rooli myös Karkkilassa. Ensimmäinen virallinen urheiluseura perustettiin Karkkilaan jo vuonna 1900, mutta työpaikkaurheilua sellaisenaan alettiin aktiivisesti harrastaa vasta 1930-luvun alun jälkeen. Högforsin tehtaan liittyminen Kymin Osakeyhtiöön vuonna 1933 vauhditti työpaikkaurheilun kehittymistä merkittävästi. Samalla perustettiin uusi urheiluseura Karkkilan Pojat. Högforsin työntekijät alkoivat aktiivisesti osallistua Kymin tehtaiden välisiin ja tehtaiden sisäisiin kilpailuihin vuodesta 1937 alkaen. Erityisen suosittuja urheilulajeja olivat hiihto, yleisurheilu, jalkapallo, suunnistus, tennis ja uinti. Sekä tehdas että tehtaan ammattikoulu saavuttivat hyviä tuloksia urheilukilpailuissa. Högforsin tehtaalla oli myös oma hyppyrimäki, joka oli suosittu etenkin Högforsin tehtaan konepajan oppilaiden kesken. Se purettiin kuitenkin jo 1960-luvun puolivälissä.</p><p>Vaikka tehtaan liikuntaohjelmissa pääpaino oli yksilöurheilussa, joukkuelajejakin harrastettiin. Vuonna 1935 Högforsin tehtaan sekä Karkkilan kauppalan välillä järjestettiin jalkapallo-ottelu, jossa pelasivat kummankin tahon virkamiehet. Ottelun suosio oli valtava ja se keräsi myös paljon paikallisen median huomiota. Vuonna 1952 tärkeäksi hetkeksi muodostui Högforsin tehtaan Kymin mestaruus jalkapallossa vieläpä omalla kotikentällä. Naisten keskuudessa suosituin urheilulaji oli lentopallo, josta myös voitettiin Kymin mestaruus. 1960-luvulla koripallosta tuli merkittävä laji Karkkilassa. Karkkila onnistuikin nousemaan valtakunnallisesti merkittäväksi koripallokaupungiksi, ja vastaava toiminta jatkuu edelleenkin.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-19025675423720989982023-05-03T14:47:00.002+03:002023-05-03T14:47:55.052+03:00Lukeva munkki<p>Högforsin yksi tunnetuimmista taidevaluista lienee Lukeva munkki. Muistitiedon mukaan Högfors on valmistanut reliefiä ”aina”. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä Högforsin taidevaluja esiteltiin tehtaan virallisessa tuoteluettelossa viimeisen kerran vuonna 1908, ja siinä ei Lukevaa munkkia vielä näy. Tämän jälkeen Högforsin taidevaluista tuli lähinnä tehtaan liikelahjoja, joita tutkijoiden mieliharmiksi ei listattu juuri mihinkään. Lukevan munkin historia on siis pitkälti perimätiedon ja päätelmien varassa. Perimätieto kertookin meille, että tehtaan pitkäaikaisella pääkirjanpitäjällä Stig Calamniuksella oli hallussaan hyvin vanha Lukeva munkki, jonka mukana oli teksti ”valettu vuonna 1932 venäläiseen öljyhiekkaan”. Kyseinen vuosi saattaa siis hyvinkin olla Lukevan munkin aloitushetki Högforsin tehtaalla. Ainakaan varhaisempaa dokumenttia aiheesta ei löydy.</p><p>Kuukauden museoesineeksi valikoitunut kappale on hyvin erikoinen, koska se on taidokkaasti maalattu eri väreillä. Yleensähän taulua on saanut vain mustana. Ei ole tiedossa, onko reliefi maalattu lahjoittajan toimesta vaiko jo aikaisemmin tehtaalla firaabelityönä. Esine päätyi Työläismuseon kokoelmiin vuonna 1988 Hellä Vendelinin lahjoittaman ison erän yhteydessä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE8ACOAMmmxDAq4dXXxKakXd4vD7WPmjcjz8un6YhnNwC_JQzQTG2YHpFa962lS71JdiGIpjnW-LqI0e98eqFhOicqbJjx31HsBxHaAhezCEtdojdWsAb0anSG_BfLBqw347EH-fXzs0rahbVFuM5PHc3ghnESa3dfy4lpepNcEE_-oQ78ZDAgzHrAkA/s3331/ktm909.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3331" data-original-width="3018" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiE8ACOAMmmxDAq4dXXxKakXd4vD7WPmjcjz8un6YhnNwC_JQzQTG2YHpFa962lS71JdiGIpjnW-LqI0e98eqFhOicqbJjx31HsBxHaAhezCEtdojdWsAb0anSG_BfLBqw347EH-fXzs0rahbVFuM5PHc3ghnESa3dfy4lpepNcEE_-oQ78ZDAgzHrAkA/s320/ktm909.JPG" width="290" /></a></div><p>Reliefin on vuosina 1817-18 suunnitellut saksalainen Leonhard Posch. Taulun nimi oli alkujaan Der Gelehrte eli suomeksi ”Oppinut”. Miksi teoksen nimi on siis suomeksi Lukeva munkki? On esitetty teoria, jonka mukaan taidevalun nimeäminen olisi ollut kunnianosoitus Högforsin ruukin entiselle patruunalle Hjalmar Linderille, joka myi Högforsin pois vuonna 1918. Linder muistetaan avokätisistä lahjoituksistaan, ja vuonna 1920 yksi hänen Suomen taideyhdistykselle luovuttamistaan taideteoksista oli Rembrandtin arvokas maalaus nimeltään Lukeva munkki, jossa munkki todellakin lukee paperikääröä hivenen samaan tapaan kuin Högforsin taidevalussa. Todennäköisesti tieto tästäkin lahjoituksesta oli kiirinyt Högforsin perukoille, jossa Linderiä muisteltiin hyvällä.</p><p>Entä mitä mahtaa tarkoittaa latinankielinen teksti, jota munkki on lukemassa? Sekin on kyllä selvitetty: ”Hallitsijat olkaa taiteilijoille suosiolliset, sillä he tekevät elämästä elämisen arvoisen.”</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-505146648127893772023-04-03T14:34:00.001+03:002023-04-03T14:34:16.158+03:00Valmetin puhelinvaihde<p>Museot säilyttävät esineitään varastoissa. Niissä on yleensä paljon enemmän esineitä kuin näyttelyissä. Museon yksi tärkeimmistä tehtävistä onkin nimenomaan ”säilyttää”, joten ilman varastoja emme selviäisi. Varastoihin on saattanut vuosikymmenten saatosta eri henkilöiden toimesta kertyä esineitä, jotka ovat hieman jo päässeet hautautumaan. Joskus vastaan tulee esine, johon ei ole aikaisemmin kiinnittänyt lainkaan huomioita. Näin kävi nytkin, kun maaliskuun auringon valonsäteet valaisivat varaston hyllyllä kököttävää kiehtovaa laitetta, joka näytti ihan puhelinvaihteelta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgltvB3aJmNj9s0eaxxNuhB9YhfbueLiYFwZ1EIVbRgdYr9a4L8BGK_rsuOsPxmu6H-wCGpEdW4Gm5yn8EDQf9ZrOVu7fHoKEBYpk9n_TJU_yhqdKS__byZfHr40DadvE096NnK2bMZp3hYArDFO_rfKv50uyvp7zqnW3RZfWw7wzFCzwRW0WOpRxBrOA/s4691/svm453.1a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2948" data-original-width="4691" height="251" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgltvB3aJmNj9s0eaxxNuhB9YhfbueLiYFwZ1EIVbRgdYr9a4L8BGK_rsuOsPxmu6H-wCGpEdW4Gm5yn8EDQf9ZrOVu7fHoKEBYpk9n_TJU_yhqdKS__byZfHr40DadvE096NnK2bMZp3hYArDFO_rfKv50uyvp7zqnW3RZfWw7wzFCzwRW0WOpRxBrOA/w400-h251/svm453.1a.JPG" width="400" /></a></div><p>Ja sehän se olikin, vaikka aluksi laitteesta ei tuntunut löytyvän mitään tietoa. Asiakirjoista sentään selvisi, että se oli Tampereella toimineen Valmetin valimon toukokuussa 1989 lahjoittama vempele, joka oli merkitty luettelointilomakkeeseen ”tutkimuslaitteeksi”. Annettakoon tämä pieni virhe aikaisemmille tutkijoille anteeksi, sillä pari viikkoa tämän lahjoituksen saatuamme avautuivat Suomen valimomuseon ovet ensi kertaa, joten hoppu on ollut melkoinen, eikä ylimääräisiin yksityiskohtiin ole tuolloin ollut aikaa paneutua. Ja onneksi vahinko esineen käyttötietojen suhteen ei ollut korjaamaton, siitä pitivät huolen Facebookin Karkkila-Högfors ruukkimiljöön asiantuntijat.</p><p>Tämä puhelinvaihde on valmistunut Tukholmassa LM Ericssonin toimesta vuonna 1963, ja sellaiset ovat olleet yleisessä käytössä eri yrityksissä vielä 1970-luvulla. Laitteessa on 15 alanumeroa, ja valkoisten nappien alla on palanut merkkivalo, jos alanumero on ollut käytössä. Valkoisen napin yläpuolella olevasta valkoisesta kytkimestä keskuksenhoitaja on päässyt linjoille hätyyttelemään puhujaa, jos puhelu on esimerkiksi kestänyt liian kauan. Valintalevyn alla on numeroidut näppäimet, ilmeisesti ihan normaalit valintanäppäimet vaihtoehdoksi pyöritettävälle valintalevylle. Mysteeriksi jäivät alanumerojen alla olevien eriväristen nappien tarkoitus. Näissä laitteissa on yleisimmin ollut luuri laitteen vasemmalla puolella, ja sitä varten siellä on myös liitin. Tähän laitteeseen on ollut kuitenkin kytkettynä normaali puhelin, joka sekin löytyi museon varastosta.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-88177189089762881322023-03-01T16:41:00.000+02:002023-03-01T16:41:19.439+02:00Högforsin mortteli nro 2<p>Mortteli (tai huhmare) on maljamainen astia, jota käytetään aineksen, yleisimmin mausteen, hienontamiseen ja sekoittamiseen. Hienontaminen tapahtuu survimella (hiertimellä) painellen ja hiertäen. Morttelia käytetään myös apteekeissa lääkeaineiden tai kuvataiteessa väriaineiden hienontamisessa. Kuukauden museoesineenä on alkuperäisen nimityksen mukaan Högforsin Huhmar n:o 2.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOPAK05O6fj3cAtwVW2__N7MKiYKB0Ba_NwK-DIaJHnjm_K4t-Q3IVv8verJafOxyIAjshmMbE17rBk8p7Dk2KUQTQm61a8p6_LpvfyfRkdl6I4pkw09LyDhK8GhcJbx5At0kDydNCkCStRWH8VB1TyxwuUr41wmMXdnefKO_gEQzatkkzPkGIMpKnkQ/s3315/svm76a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3315" data-original-width="2960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOPAK05O6fj3cAtwVW2__N7MKiYKB0Ba_NwK-DIaJHnjm_K4t-Q3IVv8verJafOxyIAjshmMbE17rBk8p7Dk2KUQTQm61a8p6_LpvfyfRkdl6I4pkw09LyDhK8GhcJbx5At0kDydNCkCStRWH8VB1TyxwuUr41wmMXdnefKO_gEQzatkkzPkGIMpKnkQ/s320/svm76a.JPG" width="286" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Högforsin tuotannossa morttelit ovat olleet jo ainakin 1880-luvulla. Ensimmäisissä tehtaan kuvastoissa mainittiin kaksi erikokoista huhmarta, ja samat mallit jatkoivat aina vuoteen 1946 saakka, jolloin ne esiintyivät viimeisen kerran kuvastossa.</p><p>Tämä mortteli kuului Högforsin tehtaan oman, vuonna 1960 perustetun museon kokoelmiin. Se tarkoittaa myös sitä, että esineen käyttöhistoria ennen vuotta 1960 on kadonnut. Ainut, millä esinettä voi hieman tarkemmin ajoittaa, on sen pistereunainen leima. Nimittäin vuonna 1935 kyseinen leima korvattiin yksinkertaisemmalla H-leimalla.</p><p>Kyseessä on tyypillinen Högforsin sarjatuote. Merkittäväksi sen tekee, että se kertoo kansallisesti tärkeän yrityksen arkipäivän työstä ja tuotannosta.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-45366118912099843002023-02-01T16:07:00.001+02:002023-02-01T16:07:10.990+02:00Högforsin tuhkakuppi nro 3<p>Kun keräilyhuuma iskee, keräilijä voi kerätä lähes mitä tahansa. Rajoittavat tekijät ovat lähinnä varallisuus ja tila. Esimerkiksi postimerkkien keräily on hyvä harrastus, sillä siinä keräyskohteet vievät vain vähän tilaa ja varsin maltillisilla rahasummilla pääsee hyvään alkuun. Toinen ääripää ovat autot tai jopa lentokoneet.</p><p>Hyvä, ja myös yllättävän suosittu, keräilykohde on valurauta. Tuskin kovinkaan monella, ei edes kaikilla museoilla, on mahdollisuutta keräillä esimerkiksi valtavia dieselmoottoreiden runkoja. Vähempikin riittää. Esimerkiksi talous-, koriste- ja taidevalut ovat mitä mainioimpia keräilykohteita. Niinpä kuukauden museoesineenämme on Högforsin tuhkakuppi nro 3, jollainen puuttui Suomen valimomuseon kokoelmista aina viime vuoteen saakka. Viimein sellainen löytyi karkkilalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjxkVIzHevvLJ54_BzlwWhQCe5dTono51wWOzAu4joPZhyE28A51j2DhMzlfQQavWjKV-sxRHepqTVzvB6cd5c6MlS074bVfU8cmwt0xDE8YgsvR6aN3DOio0uQDFwqKSgexUIDWk90HiNFYTh0eSk7iU69plw6FpL0mjSz3yt4gQgRb3Ge7ZKH1D2gg/s3291/svm1279.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3291" data-original-width="2578" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjxkVIzHevvLJ54_BzlwWhQCe5dTono51wWOzAu4joPZhyE28A51j2DhMzlfQQavWjKV-sxRHepqTVzvB6cd5c6MlS074bVfU8cmwt0xDE8YgsvR6aN3DOio0uQDFwqKSgexUIDWk90HiNFYTh0eSk7iU69plw6FpL0mjSz3yt4gQgRb3Ge7ZKH1D2gg/w314-h400/svm1279.JPG" width="314" /></a></div><br /><p>Esine on tullut tuotantoon vuosien 1887–1898 välillä tehtaan hintaluettelojen mukaan. Samaan aikaan tulivat tuotantoon myös muut, hiukan samantyyliset tuhkakupit, joita oli kahdeksan erilaista. Valumallit hankittiin todennäköisesti Saksasta. Valumalleja ei ole tämän jälkeen muutettu, joten varsinaista valmistusaikaa on vaikea arvioida. Joitakin tuhkakuppeja, kuten numeroa 1 (Koiranpää) ja numeroa 5 (Haikara) on mahdollista edelleen valmistaa, sillä valumallit ovat säilyneet. Kuuden muun, siis myös tämän leijonanpäätä esittävän kupin, valumallit ovat vuosikymmenten saatossa hävinneet. On lähes mahdotonta sanoa koska, mutta tuskin tätä numeroa 3 on enää 1960-luvun jälkeen valmistettu.</p><p>Karkkilan museo kannustaa maltilliseen keräilyharrastukseen, ja muistuttaa samalla, että tuhkakuppeja voi käyttää muuhunkin kuin niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Taidokkaat valurautaesineet toimivat jo ihan sellaisenaan ihan koriste-esineinä.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-79268344506184200372023-01-05T08:55:00.002+02:002023-01-05T08:55:59.400+02:00Kosthollin vaaka<p>Kuukauden museoesineenä on historiaa nähnyt ja kolhuja kokenut pöytävaaka. Sen on valmistanut Lahden rautateollisuus Oy, ja se on ollut käytössä Karkkilassa Tehtaanhotellissa eli Kosthollissa. Tarkemmin sanottuna tätä kymmenen kilon vaakaa on käytetty Kosthollin keittiössä, joten sen avulla on valmistettu ties millaisia herkkuja tehtaan arkeen ja juhlaan. Vuosien saatossa vaa’an kuppi on hävinnyt, kuten myös sen viisari, mutta onneksi esineen ylväs ryhti ja siro kauneus ovat säilyneet. Vaaka lahjoitettiin enemmän kuin täysin palvelleena Suomen valimomuseon kokoelmiin vuonna 1997, jolloin Tehtaanhotellia remontoitiin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUbx1qzhHswbokFoq8FmEtUWSEn-Te_N8Hw4_wVTyE6hu3ARhQ-Zko7lmE0KpcLyJx-ZmY3uJyQFV7G5Tyhnd8DsPln-0OFYz_mR5MZHURKzMxiyni94WRAwu4jkNPMKO5StJN6v4jK9QK-3rb-ddPXuhA0U0L72tsY0apiG51bJUx9G_Tz1Ckec3O0A/s3564/svm815.39.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3564" data-original-width="3086" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUbx1qzhHswbokFoq8FmEtUWSEn-Te_N8Hw4_wVTyE6hu3ARhQ-Zko7lmE0KpcLyJx-ZmY3uJyQFV7G5Tyhnd8DsPln-0OFYz_mR5MZHURKzMxiyni94WRAwu4jkNPMKO5StJN6v4jK9QK-3rb-ddPXuhA0U0L72tsY0apiG51bJUx9G_Tz1Ckec3O0A/w346-h400/svm815.39.JPG" width="346" /></a></div><br /><p>Lahden rauta- ja Metalliteollisuustehdas Oy perustettiin vuonna 1908. Kyseessä oli konepaja, jossa ilmeisesti heti alusta lähtien oli myös valimo. Aluksi siellä lähinnä korjattiin koneita ja valmistettiin rautasänkyjä. Yrityksen nimi lyheni vuonna 1912 muotoon Lahden Rautateollisuus Oy, ja kaksi vuotta myöhemmin valmistuivat ensimmäiset vaa’at, joista tuli yrityksen hittituote. Pöytävaakojen ohella valmistettiin kymmenysvaakoja, joissa oli puinen alusta. Vuonna 1917 tehtaalle valmistui uusi valimo, minkä jälkeen tuotanto vauhdittui entisestään. Yrityksen vaakaosasto eriytettiin vuonna 1943 omaksi tytäryhtiöksi, ja sen nimeksi tuli Lahden vaaka Oy. Kuukauden museoesineemme on siis valmistunut ennen kyseistä vuotta.</p><p>Miksi vaaka on kelpuutettu Suomen valimomuseon kokoelmiin? Syy on selvä, sillä sen runko on valurautaa. Lahden Rautateollisuus Oy:stä kehkeytyi sodan jälkeen merkittävä vientiyritys, jonka pääartikkeli oli puunjalostusteollisuuden koneet. Vuonna 1983 yritys vaihtoi nimekseen Raute Oy, ja seuraavalla vuosikymmenellä tehtaan koko tuotanto siirrettiin Nastolaan. Tuolloin lakkautettiin myös Raute Oy:n oma valimo. Yritys toimii edelleen, ja on Lahden seudulla tärkeä työllistäjä.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-64239490234172328922022-12-01T16:52:00.000+02:002022-12-01T16:52:27.054+02:00Erik Bruunin luettelo<p>Högfors-design on aina elänyt ajassa ja ollut modernia. Ensimmäiset Högfors-muotoilijat pestattiin taidevalujen pariin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Tällä saralla jatkettiin yli 1900-luvun puolivälin, minkä jälkeen nimensä olivat tiettäviksi tehneet muun muassa Gunnar Elfgren, Michael Schilkin, Helvi Hyvärinen ja Kalervo Kallio. Ainut tehtaan lähtökohdista taidevalutuotantoa rikastuttanut henkilö oli Eino Ruutsalo, joka muotoili Hyvinkään-Karkkilan -rataan liittyviä reliefejä. Lisää tehdasta kuvaavaa taidetta oli nähtävissä joissakin uuniluukuissa, joiden muotoilijat ovat jääneet tuntemattomiksi.</p><p>Käyttöesineiden puolella Högforsiin voimakkaimmin liittyvä hahmo oli Antti Nurmesniemi, joka aloitti Högforsin talousvalujen parissa vuonna 1959, ja jatkoi seuraavan vuosikymmenen loppupuolelle. Samalla hän antoi kädenjälkensä näkyä myös puuliesissä, lämmityskattiloissa ja kylpyammeiden värimaailmassa. Hieman pienemmässä mittakaavassa Högforsin tuotteille muotoa loivat Henry Tornia, Jukka Pellinen sekä arkkitehtipariskunta Heikki ja Kaija Siren.</p><p>Ehkä vähimmälle huomiolle designista puhuttaessa on jäänyt Högforsin valtava mainos- ja esitetuotanto. Högforsilla oli oma mainostoimisto aina 1990-luvun alkuun saakka. Esitteitä, mainoksia ja kuvastoja on julkaistu kuitenkin jo 1880-luvulta lähtien. Usein näiden varsin innovatiivisten tuotosten suunnittelijat ovat jääneet tuntemattomiksi.</p><p>Taiteilija Jaakko Ahopalo sai 1950-luvulla vastuun Högforsin julkaisujen visuaalisesta ilmeestä. Ahopalo vastasi itsekin useista taiteellisista ratkaisuista, sillä hän uudisti Högfors-logon ja antoi muodon legendaariselle Högforsin 10-kirveelle. Suunnittelutyössä turvauduttiin usein myös ulkopuoliseen apuun ja esimerkiksi 1960-luvulla Henrik Tikkanen antoi näyttävän panoksensa kuvastojen visuaaliseen ilmeeseen.</p><p>Tällä hetkellä Högfors-muotoilijoista ajankohtaisin nimi on graafikko Erik Bruun, joka uudisti Tuoteluettelojen ilmettä 1970-80 -luvuilla. Kuukauden museoesineenä onkin Högforsin LVI-tuoteluettelo vuodelta 1971, jonka suunnittelutyössä Bruunilla oli vahva panos; luettelon selkämyksessä on Bruunin tunnusmerkiksi noussut liekkikuvio. Juuri kyseinen kuvio vahvoine väreineen edustaa parhaiten 1970-luvun designia, vaikka luettelon yleisilme muuten on varsin harmaa ja käytännöllinen. Lahden taidemuseo Malvassa on meneillään suosituksi osoittautunut Erik Bruunin tuotannosta kertova näyttely.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1KwuYtZgCwqGeWKtL6KOs3BvklzhjSYsnJ7Xycmpzy8LyxLHBd9rAGDxM_OwMPgM2gMRjTl4Andp8ts_v4E8DjHBrGyWSaMQizosePh_9XlJSJ-KSN3xgCK8vlmbq3wX9803gV0F8F-IGs8p5Ijno6eG4RP1lXu_PvS_VNtPpdXa7E9lAQhgT9dfoWA/s5184/IMG_4575.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2133" data-original-width="5184" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1KwuYtZgCwqGeWKtL6KOs3BvklzhjSYsnJ7Xycmpzy8LyxLHBd9rAGDxM_OwMPgM2gMRjTl4Andp8ts_v4E8DjHBrGyWSaMQizosePh_9XlJSJ-KSN3xgCK8vlmbq3wX9803gV0F8F-IGs8p5Ijno6eG4RP1lXu_PvS_VNtPpdXa7E9lAQhgT9dfoWA/w640-h264/IMG_4575.JPG" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-19967982370038798962022-11-02T10:00:00.000+02:002022-11-02T10:00:28.883+02:00Holmbergin öljykannu<p>Koneiden liukupinnat liikkuvat edestakaisin, metallilastut sinkoilevat ja noki pölyää. Rauta hehkuu ja hiki virtaa. Työstökoneen sisäosat kaipaavat säännöllistä voitelua, joten rautakoura tarttuu öljykannuun ja kaataa liukupinnoille tarvittavan määrän öljyä. Vuosien ja vuosikymmenien saatossa operaatio toistuu rutiininomaisesti tuhansia kertoja. Työtehtävät, työpiste ja työntekijä saattavat vaihtua, mutta öljykannu, kuukauden museoesineemme, toistaa uskollisesti samaa tehtävää.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifP3eEaBhXkMRNkJPiAXndbece97jmw71xu5WZizvxh_rMd3SeyeOYeNK5_SPrlZGh-6EdDiOJ1xS-YTNeD0LcbM8-PYsft02IcHQmNhmJMZIBijhvS4CAKV7B_Z1_Fqh5GZLOg7S9r_DeEF1PhKLBcjErHMKge__r_59DMlzp-tDbaBlpHuAK2_inxQ/s3758/svm414.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2961" data-original-width="3758" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifP3eEaBhXkMRNkJPiAXndbece97jmw71xu5WZizvxh_rMd3SeyeOYeNK5_SPrlZGh-6EdDiOJ1xS-YTNeD0LcbM8-PYsft02IcHQmNhmJMZIBijhvS4CAKV7B_Z1_Fqh5GZLOg7S9r_DeEF1PhKLBcjErHMKge__r_59DMlzp-tDbaBlpHuAK2_inxQ/s320/svm414.JPG" width="320" /></a></div><br /><p>Mitä tarinoita Holmbergin konepajalla Helsingissä valmistettu öljykannu voisi kertoa, jos osaisi puhua? Jotain se puhuu, mutta suurin osa jää mielikuvituksemme varaan. Aloitetaan esineen leimasta: Holmbergin konepaja aloitti toimintansa jo 1890-luvulla, mutta leimassa lukeva teksti ”VWH Oy V W Holmbergin jälk. Pakila” paljastaa, että esine on valmistunut joskus vuosien 1941–1969 välillä. Esine lahjoitettiin museolle Högforsin valimosta vuonna 1988 täysin palvelleena mutta edelleen käyttökuntoisena.</p><p>Kannu oli lahjoitushetkellä, ja vielä 34 vuotta sen jälkeenkin, täysin noen peitossa. Nokikerros oli niin täydellinen, että kannun messinkipinta erottui vaivoin vain sen ulkopohjasta. Autenttista nokikerrosta oli suorastaan sääli putsata pois, mutta niin vain museoissa on tapana tehdä. Noen alta paljastui ties kuinka monta vuosikymmentä piilossa ollut, kiiltävä messinkipinta. Samalla esineen pinnasta erottui iso painauma ja sen yläpuolelta naarmuja; kannun saama isku on ollut kova, sillä messinki on vahvaa ainetta. Ehkäpä kannu on joskus tipahtanut lattialle, minkä jälkeen siihen on saattanut osua esimerkiksi trukin piikki.</p><p>Entä mitä nokikerros meille kertoo? Se paljastaa ainakin entisaikojen valimotyön likaisuuden ajalta, jolloin tehtaan ilmanvaihto ja työntekijöiden suojavarusteet eivät vielä olleet sillä tasolla, kuin olisi kuulunut olla. Todennäköisesti kannun kanssa samaan aikaan tehdasta palvelleiden työntekijöiden keuhkoja on kuorruttanut samantyylinen nokikerros.</p><p>Kannun sisältä löytyi hyppysellinen pieniä metallilastuja. Ehkä öljykannu ei olekaan ollut valimossa käytössä. Metallilastut viittaisivat pikemminkin konepajan työstökoneisiin. Ehkäpä rasvari on kulkenut kannu kädessään osastolta toiselle. Suurinta osaa historiastaan kannu ei siis osaa meille kertoa. Vuosikymmenten työn tuoman lian pois pyyhkimisen jälkeen jäljelle jää kiiltävä, joskin hieman kolhuinen öljykannu, Täyttökannu N:o 33, joka parhaiten kertoo Holmbergin konepajan osaamisesta ja sen ajan käyttöesineiden tyylikkyydestä.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-72671254926040279092022-10-07T16:41:00.003+03:002022-10-07T16:41:24.260+03:00Högforsin tulisijanluukku n:o 8<p>Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt, Hugo Simberg ja Helene Schjerfbeck. Montako heidän tauluaan on sinulla kotonasi? Aivan! Vielä sata vuotta sitten taiteesta nauttiminen oli paljon hankalampaa kuin nykyään, sillä museot olivat harvassa, välimatkat pitkiä ja vaivalloisia eikä lehdissä ja kirjoissa ollut paljoa kuvia. Siis mikäli kirjoihin ja lehtiin pääsi käsiksi.</p><p>Onneksi oli olemassa arjen taide, jota myös Högforsin tehdas oli tukemassa. Kun Högfors aloitti omien liesin valmistuksen 1880-luvulla, olivat varsinkin eri luukkumallit kovin kiemuraisia ja taiteellisia. Sama päti muihin Suomen valimoihin. Koristekuviot, ja ylipäätänsä koko tuotteet olivat tuontitavaraa lähinnä Ruotsista, Englannista ja Saksasta. Näillä koristeellisilla arjen esineillä ihmiset saivat sammutettua taidenälkäänsä ainakin osittain.</p><p>Högforsin tehtaan tuotteista alettiin siivota koristekuvioita pois 1920- ja 30-lukujen aikana funktionalismin nimessä. Sitä ennen oli kuitenkin välivaihe, kun tehtaan tuotanto kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti: uusia liesimalleja, uuniluukkuja ynnä muuta tuli jatkuvasti. Ja vain ani harvoin tiedetään, mistä valumallit olivat peräisin.</p><p>Kuukauden museoesineenä on Högforsin tulisijaluukku n:o 8. Se esiintyy tehtaan hinnastossa ensimmäisen kerran vuonna 1906 ja viimeisen kerran vuonna 1936. Luukun koristekuvio on jo selvästi hillitympi kuin 1800-luvun yltäkylläisesti koristelluissa luukuissa. Kiemuroita tässäkin silti riittää, sillä luukkuun on selvästi kuvattu mustekala lonkeroineen päivineen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrJqTS4FMWHtsbGONLGo1rsogshoepTDcT2iHvJ2gH4S6i-xBxO6LcuXtTvR-ZAa6QPEBxn2fkdVKQnT1gHm1EkV60yvcltdZPuxPSmHL8RBJpGrV9Gm1cUvLWiipJdGBaH5eauHcLB314zGgDXEI61HpobAKeVOUYiYeeJzT2Htg8kYGi8ZS87Gc0Nw/s4632/svm1265.17a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4632" data-original-width="3152" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrJqTS4FMWHtsbGONLGo1rsogshoepTDcT2iHvJ2gH4S6i-xBxO6LcuXtTvR-ZAa6QPEBxn2fkdVKQnT1gHm1EkV60yvcltdZPuxPSmHL8RBJpGrV9Gm1cUvLWiipJdGBaH5eauHcLB314zGgDXEI61HpobAKeVOUYiYeeJzT2Htg8kYGi8ZS87Gc0Nw/w273-h400/svm1265.17a.JPG" width="273" /></a></div><br /><p>Tuohon aikaan ilmestyi monia muitakin uusia luukkuja, ja niiden aiheista voidaan päätellä, että ainakin osa niistä on muotoiltu varta vasten Högforsin tehtaalle. Professori Onni Tarjanne suunnitteli tehtaalle 1900-luvun alussa uuniluukku- ja peltijärjestelmän, mutta tyyli siinä oli jo lähellä funktionalismia. Taiteilijat Eric O. W. Ehrström, Emil Cedercreutz ja Gunnar Elfgren suunnittelevat Högforsille taide- ja koristevaluja vähän myöhemmin, mutta mustekala-luukku ei välttämättä heidänkään tyyliin sovi.</p><p>Ehkä Högforsin tehtaalle pestattiin 1900-luvun alussa taiteilija, jonka nimi on jäänyt pimentoon. Ei tehdas yllä mainittujen taitelijoidenkaan nimiä missään maininnut. Kaikkien muotoilijoiden nimet tuolta ajalta ovat selvinneet pikkuhiljaa lähinnä sattuman kautta. Sekin on mahdollista, että Högforsin mallipuuseppien ja malliviilareiden joukossa oli joku taiteellisesti erittäin lahjakas tekijä, jonka käsialaa nämä hienot, monesti arvoituksellisia symboleja sisältävät luukut ovat.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-84314238395036739812022-09-02T11:02:00.000+03:002022-09-02T11:02:22.445+03:00Arabian Fasaani -kastikekulho<p>Karkkilan museon hallussa oleva ja Karkkilan kotiseutuyhdistyksen omistama Juho Aaltosen museokokoelma on keräilijän aarrearkku. Samalla, kun esineistö hivelee keräilijän herkkää sielua, on se kyynisen museoamanuenssin pahin painajainen: esineitä ei ole juurikaan luetteloitu, enimmäkseen sentään numeroitu ja vihkoon on joskus merkitty esinenumeron perään esineen nimi ja joskus harvoin jokin muukin kontekstitieto. Ongelmia aiheuttaa, että joskus numeroita esineessä on peräti kaksi, sillä Juho Aaltonen päätti vanhoilla päivillään muuttaa numerointisysteemiään. Ja sitten on rutkasti esineitä, pitkälti huonokuntoisinta ainesta, joissa ei ole edes numeroa. Tiedämme vain, että Juho Aaltonen on joskus katsonut tarpeelliseksi ottaa esineen talteen.</p><p>Länsi-Uudenmaan museoissa on esineille ja kuville neljä arvoluokkaa, joista 1 ja 2 muodostavat museoiden kokoelmien pääsisällön. Tuolloin tallella on esineen lisäksi sen käyttöhistoria – eli tarina – osittain tai kokonaan. Kolmannen arvoluokan esineistä emme tiedä juuri mitään, mutta esine on kuitenkin sen verran edustava yksilö, että se kelpaa rekvisiitaksi. Neljäs luokka on esineiden hautausmaa, jonne ujutetaan kokoelmista poistettavat esineet, joista emme tiedä mitään, ovat rikkinäisiä tai parhaassa tapauksessa sopivat jonkun muun museon kokoelmiin paremmin.</p><p>Kuukauden museoesineenä on Arabian monesta kohtaa halkeillut ja tummunut kastikekulho. Se kuuluu Juho Aaltosen museokokoelmaan, eikä siinä ole numeroa. Onko kulho siis kaatopaikkakamaa? Ei sentään ihan – onneksi esineessä on leima ja tutkijalla pääsy internettiin. Valmistajahan selvisi jo ensivilkaisulla, mutta pienellä googlettamisella selviää muutakin: Kulhon nimi on Fasaani, ja siinä on lasitteen alainen kuparipainokoriste. Lisäksi selviää, että kulhon koristeaihio otettiin Englannissa käyttöön 1700-luvulla kiinalaisen tuontiposliinin innoittamana. Englannista kuvio levisi muun muassa Suomeen, ja Arabian tehtaalla Fasaani-tuotteet olivat tuotannossa 1876-1951. Leiman pohjalta valmistusajaksi tarkentuu kymmenvuotisjakso 1917-1927. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsC8KNRzWllXyQVKfpjc-jPk0ydLtGtd0OZE0TVs_pIUotNyVvWJ87kypQtSBuL2iQugMWxxxopuXJlSn3QuQ6NNHJajcES89WTOd8X2zhk-oizQhi3FZ3zYo_Nu9hYMrGM-m20-tnAxjv82Kv1nvC51nKJt5pmefEehltFXVjuTgZfwAfyNhksuh5ww/s4509/jam1474.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3482" data-original-width="4509" height="309" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsC8KNRzWllXyQVKfpjc-jPk0ydLtGtd0OZE0TVs_pIUotNyVvWJ87kypQtSBuL2iQugMWxxxopuXJlSn3QuQ6NNHJajcES89WTOd8X2zhk-oizQhi3FZ3zYo_Nu9hYMrGM-m20-tnAxjv82Kv1nvC51nKJt5pmefEehltFXVjuTgZfwAfyNhksuh5ww/w400-h309/jam1474.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>Esineen huono kunto vaikuttaa objektin museaaliseen arvoon yllättävän vähän. Toki toivoisimme esineiden olevan mahdollisimman hyvässä kunnossa, mutta museot eivät ole antiikkikauppoja, joissa arvostetaan pääsääntöisesti objektin rahallista arvoa. Museolle tarkeintä on tarina, ja se ikävä kyllä tältä kulholta puuttuu. Pitää vain tyytyä kuvittelemaan, kuinka sisäkkö kenties satakunta vuotta sitten jossain lähialueen porvarisperheessä on kaatanut uutuuttaan hohtavaan kulhoon kastiketta emännän tai isännän ryystettäväksi. Samalla voimme antaa rintamme hitusen pullistua siitä tiedosta, että näin elegantteja esineitä on maassamme aikoinaan haluttu ja osattu valmistaa.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-78181796092917167942022-08-02T09:57:00.000+03:002022-08-02T09:57:00.541+03:00Teho-silitysrauta<p>Teho-silitysrauta on monella tapaa mielenkiintoinen Högforsin valmistama käyttöesine. Ensinnäkin se on viimeinen silitysrautamalli, jonka Högfors laski markkinoille. Tämä tapahtui vuonna 1938. Högforsin silitysrautojen valmistus jatkui tämän mallin hiipumisen jälkeen vielä vuosikymmenen ajan, mutta vanhemmilla malleilla. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjovNxyE37FHUzKkNBXo5npuZuTLdCwszpU3dvxkRqdGGOBYLT43NX0ieIVNCgNwcQKYIsFFFHW1Ekr82hSXQ7ehHkgJMI84l8wHw5DTXmoxjgvzdLZPVzcrPPeFL_mOTKU5pSOLUpPMNezDZyYLD_TrHEg2cnJVVEegtH6HZBYgeuhRthg6JG1K7TtXg/s4193/svm1275.1.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3107" data-original-width="4193" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjovNxyE37FHUzKkNBXo5npuZuTLdCwszpU3dvxkRqdGGOBYLT43NX0ieIVNCgNwcQKYIsFFFHW1Ekr82hSXQ7ehHkgJMI84l8wHw5DTXmoxjgvzdLZPVzcrPPeFL_mOTKU5pSOLUpPMNezDZyYLD_TrHEg2cnJVVEegtH6HZBYgeuhRthg6JG1K7TtXg/s320/svm1275.1.JPG" width="320" /></a></div><p>Teho-rauta kertoo myös mielenkiintoisella tavalla yritysten välisestä kilpailusta ja yhteistyöstä. Porin konepaja nimittäin laski jo vuonna 1928 markkinoille uutta muotoilua edustaneen Mainos-sarjasilitysraudan, joka oli varsinainen myyntimenestys. Se oli lähes identtinen vuosikymmentä myöhemmin ilmestyneen Högforsin Tehon kanssa.</p><p>Asiakirjat eivät valitettavasti kerro, minkälainen sopimus yritysten välille silitysrautojen valmistuksesta solmittiin. Yleensä kyse vastaavissa tapauksissa on härskistä kopioinnista ja kilpailusta. Näin oli tuskin tällä kertaa, sillä Högforsin ja Rosenlewin (joka osti Porin Konepajan) välillä oli jo pitkään ollut molempia hyödyttävä, tiivis yhteistyö.</p><p>Porin konepaja lanseerasi vuonna 1930 Mainos-raudan sähköversion. Sähkösilitysrautojen valmistukseen Högfors ei sentään lähtenyt, mutta muutamaa vuotta myöhemmin katsottiin olevan sopiva hetki täydentää markkinoita Högforsin Mainos-kopiolla. Ehkäpä Rosenlew oli vähentämässä Mainos-raudan sähköttömän version valmistusta. Hetki osoittautui lopulta haastavaksi, sillä Tehojen valmistus loppui jo vuonna 1946, kun taas Mainos-raudat olivat tuotannossa 1950-luvun loppuun saakka.</p><p>Tämä kyseinen silitysrauta on otettu käyttöön Karkkilassa erään Högforsin työntekijän kodissa vasta vuonna 1952 eli vuosia myöhemmin kuin esineen valmistus oli lopetettu. Todennäköisesti rauta on ostettu Asemansuolla olleesta tehtaan lähettämöstä, jossa myytiin Högforsin omille työntekijöille tuotteita todella huokeaan hintaan. Tarjolla oli usein sellaisiakin tuotteita, joiden valmistus oli loppunut vuosia aiemmin.</p>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-23926389748588561082022-07-01T13:16:00.001+03:002022-07-01T13:16:00.144+03:00Högforsin Topelius<p>Högforsin tehtaan taidevalimosta on toimitettu toinen toistaan komeampia taidevaluja kotiemme seinille vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen. Suurin osa näistä tauluista on melkein kaikille karkkilaisille tuttuja. Etenkin silloin, jos suvussa on joku pitkän linjan tehtaalainen, ovat Ukkosenjumala, Neljä vuodenaikaa tai Kolme apinaa takuulla tuttuja. Mutta sitten on sellaisiakin valutöitä, joita on tehty vain muutama kappale tiettyä päivää tai tapahtumaa varten. Välimuoto näiden kahden ääripään välillä on taidevalut, joiden valmistamiseen ei ole ollut mitään rajoitteita, mutta joita silti näkee vain harvoin. Yksi sellaisista on suurmiesreliefi Z. Topelius.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGT-xNIff6FfR_Y9Iv7gW4XvN8NHfWi_QgtEXW0AQLka0Eavyb039Q3b8BvzRhLW-t8BewLRJZaCDnhSbow9lM2mdOBawBa_wiPGDjWLAkRE-KXBis4iOmiPIXPpQf_zb9ccuHY2hx8iHB3mX-SPhDPpbtxKty9Y-I_X4NpOGk7ojM5vlZHSvG3fbsg/s3172/svm1273.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3145" data-original-width="3172" height="396" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYGT-xNIff6FfR_Y9Iv7gW4XvN8NHfWi_QgtEXW0AQLka0Eavyb039Q3b8BvzRhLW-t8BewLRJZaCDnhSbow9lM2mdOBawBa_wiPGDjWLAkRE-KXBis4iOmiPIXPpQf_zb9ccuHY2hx8iHB3mX-SPhDPpbtxKty9Y-I_X4NpOGk7ojM5vlZHSvG3fbsg/w400-h396/svm1273.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>On hivenen epäselvää, miten valumalli on päätynyt Högforsin tehtaalle. Se tuli vuonna 1955 yhdessä J. L. Runebergia esittävän reliefin kanssa. Kummankin taulun alalaidasta löytyy signeeraus ”F. Götz 55”. Itse muotoilijasta tiedetään hyvin vähän. Saman henkilön signeeraus esiintyy muutamassa Fiskarsin 1930-luvun vastaavassa, pyöreässä taidevalussa. Loppu onkin sitten arvailua: Götz etsi mahdollisesti Högforsista uuden leipäpuun, kun Fiskarsin valimo lakkautettiin vuonna 1954. Todennäköisesti Götz on alkuperältään saksalainen, mihin viittaa hänen nimensä lisäksi hänen töidensä tyyli. Saksassa nimittäin valmistettiin valuraudasta todella paljon samanlaisia, pyöreitä suurmiesten kohokuvia.</p><p>Högforsin tehtaalla kyseistä taidevalua on valmistettu siis harvakseltaan. Tehtaan tuoteluetteloihin tai kuvastoihin taulu ei päätynyt, kuten eivät muutkaan tuon ajan taidevalut. Kyseessä oli lähinnä liikelahja, jonka suosiota söivät perinteisemmät taidevalut. Todennäköisesti Topeliuksen valmistus Högforsin taidevalimossa on päättynyt viimeistään 1990-luvun alussa. Tuolloin valimon ilmeisesti ainut Topeliuksen valumalli lahjoitettiin Suomen valimomuseon kokoelmiin.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-19566701945316531842022-06-02T13:58:00.002+03:002022-06-02T13:58:58.458+03:00Högforsin sorsalamppu<p>Sorsalamppu eli sauhusorsa oli öljylamppu, jonka nimi tulee siitä, että Högforsin valajien mukaan lamppu muistutti sorsanpäätä ja valon ohella lampusta tuprutti sankkaa savua. Valaja käytti sorsalamppua työvalaisimena valimossa ennen sähkövalon aikakautta. Sähköt tehtaalle saapuivat vuonna 1897, mutta sorsalamput ovat olleet käytössä vielä senkin jälkeen, sillä sähkövalo oli aluksi kohtalaisen heikkotehoista eikä valaisimia riittänyt joka työpisteeseen. Ainakin vielä 1910-luvulla sorsalamput kuuluivat valajien vakiovarustukseen. Sorsalamppujen valmistuksen aloittamisajasta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti niitä on alettu valmistaa heti valimon perustamisesta lähtien, sillä valajat joutuivat useimmiten itse valmistamaan työvälineensä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkg8W4njhCyNZ6pIYxMczG5xJY2hAvak96gVqlxLcR_O9I0Fu1uOh8nOnqGOiYWGEp7SFsY3ymG7U9K7Cni_tXpbSrXQCPbPLKgOPNDfNjtI-6FMM_pzKD3Yp7LYGIGmEcaRo5byDu9ttb8GFA82kQUPgJHrQOr-JtMuROOsfriphQSNh9tgYk_6WWbA/s4744/SVM1274.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2848" data-original-width="4744" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkg8W4njhCyNZ6pIYxMczG5xJY2hAvak96gVqlxLcR_O9I0Fu1uOh8nOnqGOiYWGEp7SFsY3ymG7U9K7Cni_tXpbSrXQCPbPLKgOPNDfNjtI-6FMM_pzKD3Yp7LYGIGmEcaRo5byDu9ttb8GFA82kQUPgJHrQOr-JtMuROOsfriphQSNh9tgYk_6WWbA/w400-h240/SVM1274.JPG" width="400" /></a></div><br /><p>Sorsalampulla on iso merkitys Högforsin historiassa. Valaja joutui ensimmäisenä työnään valmistamaan sorsalampun. Sen onnistumisen perusteella valumestari arvioi valajan ammattitaidon. Valu oli vaativa ja sen tekeminen edellytti myös hiekkakeernan, jonka avulla tehtiin tyhjä tila lampun sisälle, valmistamista. Valajan taidot eivät syntyneet hetkessä, vaan edellyttivät monen vuoden harjoittelua kokeneempien työntekijöiden alaisuudessa. Perimätiedon, joka usein on puutteellista ja epätarkkaa, mutta tällä kertaa todennäköisesti ainakin osittain oikeaan osuvaa, mukaan Högforsin valajan viimeinen työ puolestaan oli valurautainen hautaristi. Tällaista tarinaa sekä sorsalampusta että hautaristeistä kertoilivat vakavalla naamalla Högforsin eläkkeellä olleet valajat Frans Backman ja Vihtori Friman vuonna 1963 YLE:n radiohaastattelussa.</p><p>Tämä kyseinen öljylamppu on kuulunut vuonna 1920 syntyneelle henkilölle, joka työskenteli koko työikänsä tehtaalla. Ikävä kyllä ei ole tiedossa, onko hän itse käyttänyt lamppua tai jopa itse sen valmistanut. Ajallisesti se on mahdollista, sillä tehtaan konepajakoulu perustettiin vasta sota-aikana, jolloin käytössä olivat jo ihan erilaiset opinnäytetyöt. Joka tapauksessa lampun olemassaolo osittain kertoo siitä, että sorsalamppuja käytettiin vielä pitkään sähkövalon saapumisen jälkeen.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-1923290445838441882022-05-02T15:32:00.000+03:002022-05-02T15:32:54.175+03:00Högforsin palokello<p>Kuukauden museoesineenä on Högforsin VPK:n / tehdaspalokunnan messinkinen palokello, joka on ollut sijoitettuna paloasemalla asuneen Kauko Öhmanin kotiin. Kauko Öhman oli palokunnan jäsen vuosikymmenten ajan. Kello on ollut varsin monikäyttöinen, sillä Kauko Öhman on käyttänyt kelloa myös esittäessään joulupukkia. Palokello on ollut käytössä ainakin vielä 1950-luvulla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwBLZFBSiyBg-hwbna6g79j-fbjvF7OPxHT0pLm32mW3YAMi9GLjekHCq6pJQ0ER6vmqw8VwMiRvyByqExnRs944_E05pM_cJ0gCwSeGT5DBQU-FJsQ5dvfUz5xHftKz8xtfqhgnwiLe50eQ6E0gRCAj28jkbs5aP77sVW6bIh8E8VlRiktSSNBsCf4Q/s3367/1268.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3367" data-original-width="3162" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwBLZFBSiyBg-hwbna6g79j-fbjvF7OPxHT0pLm32mW3YAMi9GLjekHCq6pJQ0ER6vmqw8VwMiRvyByqExnRs944_E05pM_cJ0gCwSeGT5DBQU-FJsQ5dvfUz5xHftKz8xtfqhgnwiLe50eQ6E0gRCAj28jkbs5aP77sVW6bIh8E8VlRiktSSNBsCf4Q/s320/1268.JPG" width="301" /></a></div><p>Kellon valmistushistoria on valistuneiden arvailujen varassa. Högforsin tehtaan paloasema valmistui 1925. Mahdollisesti kello on ollut rakennuksessa käytössä alusta asti. Palokunnan toiminta oli aluksi asemarakennuksesta huolimatta vaisua, mutta vuonna 1928 Hakalan talon tulipalon jälkeen sekä Högforsin VPK:n että tehdaspalokunnan toiminta sai uutta ryhtiä pienen tauon jälkeen. VPK:sta muodostui tehdaspalokunnan niin sanottu iskujoukko. Todennäköisesti viimeistään niihin aikoihin kello on otettu käyttöön.</p><p>Myös kellon valmistaja on hämärän peitossa, sillä esineessä ei ole leimaa. Melko todennäköistä kuitenkin on, että kello on valettu Högforsin omassa valimossa. Suurin kysymysmerkki on siinä, että tehtaalla ei tiettävästi 1920-30 –luvuilla tehty metallivaluja (siis jotain muuta metallia kuin rautaa). Högforsin metallivalimo valmistui vasta sota-aikana. Mutta kuitenkin Högfors valmisti 1900-luvun alussa messinkisiä säästölippaita Pohjoismaiden Osakepankille. Ehkäpä palokello onkin siis valmistunut jo kyseisen vuosisadan alussa. Tai sitten valimossa on pidetty pientä valmiutta yllä messinkivalujenkin tekemiseen ennen kuin metallivalimo varsinaisesti valmistui.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-72041035760906703172022-04-05T13:50:00.000+03:002022-04-05T13:50:36.325+03:00Ekholmin sikarikuppi<p>Högforsin tehtaan erilaisten taide- ja koristevalujen määrä on valtava. Useimmat näistä ovat tunnettuja töitä, sellaisia, joita löytyy edelleen monesta tuvasta Karkkilassa ja sen lähiympäristössä. Asia erikseen ovat uniikkituotteet, joiden olemassaolosta ei välttämättä kukaan tiedä mitään, ennen kuin sellainen sattuu jossain tulemaan vastaan. Yksi tällainen esine on Kymin Oy:n toimitusjohtaja K.E. Ekholmille 50-vuotislahjaksi 10.8.1946 ojennettu valurautainen sikarikuppi. Kuukauden museoesineemme ei ole itse kuppi, vaan kipsinen valumalli, jonka avulla itse lahjaesine on valmistettu. Museon kokoelmissa ei valurautaversiota ole.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlovmxL5_tehcbEusFSD2_EhAmaC81UlJ3qOwPTklBG6AlDAWomSUXXdCAtMUS-ne7opPXwlwym58oRdyKnOzFmgN-Cxvw0qEodm_WCFhPN6c57Y2blRsGdDDkRTL5vcGfDx4zsQl0btegpUUyOcKxU5N2Y_rJewyOk0LFwfw4ZzP7YSWCh07Dy0WO4Q/s3564/1075.9a.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2176" data-original-width="3564" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlovmxL5_tehcbEusFSD2_EhAmaC81UlJ3qOwPTklBG6AlDAWomSUXXdCAtMUS-ne7opPXwlwym58oRdyKnOzFmgN-Cxvw0qEodm_WCFhPN6c57Y2blRsGdDDkRTL5vcGfDx4zsQl0btegpUUyOcKxU5N2Y_rJewyOk0LFwfw4ZzP7YSWCh07Dy0WO4Q/s320/1075.9a.JPG" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB7jHNfaAIb43aNH63op8PLN9sysx_5Ti3T8DsKUxwJef6zNqv0L39dIWlUYB5GuyZLrlDUbyLwzFMKDX3T87fifS-98eJXyAUFNa43bNBtZ2S4WxfaiPjkGtuqnQTNJFrfbInPVFM8DCDHRpBAj2MqDkanVk0h1FYilU6wM9rkAqcTQ3r6cassD_PXg/s3805/1075.9b.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2607" data-original-width="3805" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB7jHNfaAIb43aNH63op8PLN9sysx_5Ti3T8DsKUxwJef6zNqv0L39dIWlUYB5GuyZLrlDUbyLwzFMKDX3T87fifS-98eJXyAUFNa43bNBtZ2S4WxfaiPjkGtuqnQTNJFrfbInPVFM8DCDHRpBAj2MqDkanVk0h1FYilU6wM9rkAqcTQ3r6cassD_PXg/s320/1075.9b.JPG" width="320" /></a></div><p>Kupin kuva-aiheet ovat hyvin högforsilaiset; toiselle puolelle on kuvattu Högforsin masuunin jäänteet ja toiselle puolelle viisi valuria. Kupin toisessa päädyssä on nimikirjaimet, jotka näyttäisivät olevan ”E. Ce”. Nimikirjaimista ja esineen tyylistä päätellen valumallin on muotoillut taiteilija Emil Cedercreutz, joka oli 1920-luvulla Högforsin toimitusjohtajana toimineen Edward Cedercreutzin veli. Valumallia on ollut tarkoitus käyttää vain yhden kerran, mutta koska sitä on säilytetty vuosikymmenien ajan Högforsin taidevalimon mallivarastossa, on sen avulla melko varmasti tehty myös firaabelikappaleita. Ehkä niitä löytyy siis karkkilalaistenkin kotien hyllyistä.</p><p>Emil Cedercreutz oli arvostettu taiteilija ja kuvanveistäjä, jonka hevosaiheisia veistoksia on lukuisia eri puolilla Suomea. Harjavallassa on hänen nimeään kantava museo. Högforsille Cedercreutz toteutti 1920-luvulla yleisimmän reliefinsä ”Tukinvetäjät” sekä vähän isokokoisemman ”Kylväjät” ja todella harvinaisen ”Äidinrakkauden”, jonka aihe toistuu lähes identtisenä patsaassa Helsingissä Kaisaniemenkadulla. Kaikki mainitut työt ovat hevosaiheisia. Cedercreutz muotoili Högforsille myös valurin uurnan, jossa aiheena tämän sikarikupin tapaan on valimotyö.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3475729091930873459.post-54258156714100628942022-03-01T16:06:00.000+02:002022-03-01T16:06:30.392+02:00Högforsin kolmijalkapata<p>Högforsin masuunin ensimmäinen puhallus, eli raudan sulatus, alkoi 23.7.1823. Tarkoitus oli lähinnä valmistaa takkirautaa muiden ruukkien tarpeisiin. Takkiraudasta puolestaan taottiin kaikenlaisia pien-esineitä, kuten nauloja. Kuitenkin heti ensimmäisen puhalluksen aikana osa sulatetusta raudasta käytettiin Högforsin ruukin omiin, pienimuotoisiin valutöihin.</p><p><br /></p><p>Esimerkiksi vuodelta 1825 on säilynyt vuorihallituksen yli-intendentille saapunut kertomus Högforsin valutavaratuotannosta: ”Isoja kappaleita ei valettu, ainoastaan pieniä patoja, kolmijalkapatoja, pannuja, silitysraudan luoteja ja painoja. Patojen sanotaan olleen huolellisesta valmistuksesta huolimatta hauraita, jotka saattoivat helposti hajota, tai olleen muuten valuvikaisia.”</p><p><br /></p><p>Kuukauden museoesineenä on Högforsin ruukin valmistama vanha kolmijalkapata. Padan valmistusaika ei ole tiedossa, mutta siinä on Högforsin ensimmäinen valutuotteiden HF-leima. Asiakirjoista ei selviä, mihin saakka leima on ollut käytössä, mutta Karkkilan museon kokoelmien vanhin, tarkalleen ajoitettu Högforsin valutuote on vuodelta 1872 – ja siinä on jo erilainen leima.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjV5ns1vFkvZ7MWV1_AKJe0KsipcgQqEAD8XOEiVZ7DQxVOOxoEzQRGMFOr1-Y6CNoUNWq_QjoKt9KU-MWr2SgwwdeJf9ppYe52IeNAWkqdxu1Z51a2z0wjKnnJeZle_IR2OmudcX6ue6TitI4afCUjPFJX2DDE5oyLtJI655I_PHQ0h30Kdnc9-OnSXw=s3150" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2530" data-original-width="3150" height="321" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjV5ns1vFkvZ7MWV1_AKJe0KsipcgQqEAD8XOEiVZ7DQxVOOxoEzQRGMFOr1-Y6CNoUNWq_QjoKt9KU-MWr2SgwwdeJf9ppYe52IeNAWkqdxu1Z51a2z0wjKnnJeZle_IR2OmudcX6ue6TitI4afCUjPFJX2DDE5oyLtJI655I_PHQ0h30Kdnc9-OnSXw=w400-h321" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Tämä kuhmurainen ja vähän romuluinen kolmijalkapata lienee aivan ruukin vanhimpia tuotteita. Mainittiinhan kolmijalkapadat tosiaan vuoden 1825 kertomuksessa. Lisäksi museon kokoelmissa oleva vuoden 1872 kasari on pinnaltaan jo huomattavasti siloisempi. Pata on mahdollisesti valettu Högforsin masuunin valimohuoneessa, tai ainakin se on valettu masuunissa valmistetusta raudasta. Esine saatiin museon kokoelmiin vuonna 2020. Sillä ehdittiin siis hyvinkin valmistaa ruokaa liki 200 vuoden ajan.</p><div><br /></div>Kirjastohttp://www.blogger.com/profile/13302166446308527227noreply@blogger.com0