Yksi vähiten tunnetuista Högforsin taidevaluista on leijonanpääkolkutin. Kuitenkin sellaisen voi nähdä yhdessä Suomen suosituimmassa turistikohteessa – Helsingin Senaatintorilla tuomiokirkkoa vastapäätä oleva Aleksanteri II:n patsaan aidassa. Siinä aidassa näitä kolkuttimia on useita, ja perimätiedon mukaan ne olivat nimenomaan Högforsin valamia. Samoja leijonanpäitä on myös Kauppatorilla sijaitsevan Keisarinnankiven aidassa.
Kolkuttimen historiasta Högforsin tehtaalla ei ole tarkkaa tietoa, mutta valumalli lienee ollut tehtaalla jo 1800-luvun puolella, sillä Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema Aleksanteri II:n patsas paljastettiin yleisölle vuonna 1894. Valumallin suunnittelijasta ei ole tietoa.
Carl Ludvig Engelin suunnittelema Keisarinnankivi on vielä vanhempi, sillä se valmistui jo vuonna 1835. Högforsin valimo oli jo tuolloin toiminnassa, mutta taidevaluista ensimmäinen maininta tehtaan asiakirjoissa on vasta vuodelta 1850. Hyvin mahdollista on, että alkuperäinen kolkutin on valmistunut esimerkiksi Venäjällä Keisarinnankiveä varten, ja siinä olleiden kappaleiden pohjalta Högfors olisi valmistanut vuosikymmeniä myöhemmin uuden valumallin Nikolai II:n aitaa varten.
Kummankin muistomerkin kolkuttimet on uusittu ilmeisesti useampaankin otteeseen. Molemman muistomerkin kohdalla viimeisimmissä restauroinnissa on osallisena ollut Karkkilan Malliapu, joka nykyään valmistaa Högforsin taidevaluja.
Kolkuttimia ei ole koskaan valmistettu Karkkilassa suuria määriä eikä sitä ole koskaan mainittu Högforsin hinnastoissa ja kuvastoissa. Firaabelina ja ehkä myös liikelahjoiksi sitä on jonkun verran valmistettu. Kolkuttimen valamista lienee hillinnyt valumuotin haastava valmistaminen. Nimittäin valumallin irrottaminen valumuotista täytyy suorittaa juuri oikeassa kulmassa, jotta muotti pysyy ehjänä. Karkkilan malliapu valmistaa edelleen leijonanpääkolkuttimia tilauksesta.
