Suihkuammeen pienoismalli

Kuukauden museoesineen paikan sai tällä kerralla yksi Valimomuseon kokoelmien uusimmista tulokkaista. Ruskea Högforsin suihkuammeen pienoismalli kannettiin lahjoituksena ovesta sisään maaliskuussa.

Lokakuussa 1973 Lähi-idässä oltiin sotajalalla kuten niin monta kertaa aiemmin ja myöhemmin. Niin sanottua Jom Kippur-sotaa Israelia vastaan käyneiden arabimaiden öljynvientijärjestö OAPEC yritti painostaa Israelia tukevat ulkovallat, ennen kaikkea Yhdysvallat, lakkauttamaan tukensa lopettamalla öljyn viennin niihin. Samalla tuotantoa leikattiin ja hintaa nostettiin. Öljyn hinta maailmalla hyppäsi keskimäärin lähes nelinkertaiseksi, aiheuttaen globaalin energiakriisin, joka pakotti monet maat mm. rajoittamaan polttoaineen jakelua ja sähkön käyttöä. Sähkönsä suurelta osin öljyllä tuottaneessa Suomessakin sisäasianministeriö antoi energian säästämisestä määräyksiä, joiden rikkomisesta ei kuitenkaan lopulta tuomittu ketään. Vientikielto jatkui kostomielessä vielä sodan jälkeenkin, viimeisenä se kumottiin Hollannin osalta heinäkuussa 1974.

Uudessa tilanteessa perinteiset ammekylvyt alettiin nähdä energian tuhlauksena, ja valtion Arava-järjestelmän kautta rakennettuihin uusiin asuntoihin suositeltiin asennettavaksi mieluummin suihku kuin kylpyamme. Myöhemmin suositus muuttui vaatimukseksi. Kylpyammeita vuodesta 1927 valmistanut Högfors pyrki uusilla, aiempaa matalammilla, leveämmillä ja energiatehokkaammilla suihkuammeilla turvaamaan tuottoisan liiketoimintansa. Käyttömukavuus yritettiin saada kohdalleen valmistamalla ensin styroksista ammeen malli, jonka muotoilua tehtaan työntekijöitä vuorotellen laitettiin kokeilemaan. Lopullinen tuote paljastui kuitenkin aiottua vähemmän mukavaksi. Suihkuamme lähti markkinoille koettamaan onneaan 1974, siis 50 vuotta sitten.

TV-mainonnan antamasta markkinointiavusta huolimatta suihkuamme ei pelastanut Högforsin vannabisnestä. Viimeiset ammeet valettiin Högforsissa uudenvuodenaattona 1976 ja emaloitiin 27.5.1977. Ironisesti Högfors oli tehnyt ammeiden vuosituotantoennätyksen, reilut 49 000 kappaletta, juuri energiakriisiä edeltävänä vuotena 1972.

Tämän museoesineen tapaisia emaloituja pienoisammeita annettiin alun perin täysikokoisten ammeiden myyjille esittelytarkoituksiin. Koteihin kulkeuduttuaan niitä käytettiin myös tuhkakuppeina, joskin siihen käyttöön niillä oli tarpeettoman paljon kokoa ja näköäkin.

Teksti: Sami Hämäläinen

(Esine ei poikkeuksellisesti ole esillä Karkkilan kirjastossa, koska kirjaston tilat ovat toistaiseksi poissa käytöstä tulipalosta aiheutuneiden savuvahinkojen takia.)

Saab 96:n pienoismalli

Kuukauden museoesineenä on Saab 96:n pienoismalli, joka Suomessa nauttii edelleen legendaarista mainetta. Kyseistä automallia alettiin valmistaa Ruotsissa vuonna 1960. Uudenkaupungin tehtaalla Saabien valmistus alkoi vuonna 1969, ja ensimmäinen valmistunut auto, tietenkin mallia 96, lahjoitettiin presidentti Urho Kekkoselle. Viimeinen Saab 96 valmistui vuonna 1980.

Teknisesti Saab 96 soveltui hyvin Pohjoismaiden olosuhteisiin, sillä siinä oli tehokas lämmityslaite, etuveto, vapaa kytkin, runsas maavara ja suuret renkaat. Näiden ominaisuuksien vuoksi autosta tuli myös erittäin suosittu ralliauto. Hinta oli suhteellisen alhainen osittain valtion verohelpotusten ansiosta, joten siitä muodostui suosittu perheauto. Saab 96 olikin vuosikaudet Suomen kymmenen myydyimmän automallin listalla. Autolla oli lukuisia lempinimiä, kuten kajakki, sukellusvene, rynnäkkösämpylä, porkkana, peräpuikko ja sorvi. Maailmanlaajuisesti autoa myytiin yli 547 000 kappaletta.

Suomen valimoteollisuuteen Saabit liittyvät sillä tavalla, että Saabin jarrulaikkoja valmistettiin Högforsin tehtaalla miljoonia kappaleita vuodesta 1970 lähtien aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Högforsin tehtaan toimitusjohtaja Tor Stolpe oli asiassa aktiivinen ottaessaan jo vuonna 1968 yhteyttä Saabin pääkonttoriin, eli siinä vaiheessa, kun Uuteenkaupunkiin oli päätetty perustaa autotehdas. Jarrulaikkojen ohella tehtaalle saatiin Saab-Scanialta myös monia muita tilauksia, ja yhtiöstä muodostui Högforsin yksi tärkeimmistä asiakkaista.

Mutta valmistettiinko Karkkilassa jarrulaikkoja juuri Saab 96:een? Erään muistitiedon mukaan ei valmistettu. Valimon arkistosta tähän asiaan ei ole kuitenkaan saatu varmaa vastausta. Museo kaipaakin nyt lisätietoa entisiltä tehtaan työntekijöiltä. Muistaako kukaan valmistaneensa Saab 96 jarrulaikkoja Karkkilassa?

Eerikin sahapukki

Kuukauden museoesineenä on sahapukin pienoismalli, jonka on valmistanut Fagerkullassa asunut Erik "Eerikki" Enqvist. Hän valmisti esineen vuonna 1932 Viipurin maatalousnäyttelyä varten. Esine sai näyttelyssä kunniakirjan kuten myös samaan aikaan valmistunut oja-auran pienoismalli. Sahapukin erikoisuus on metallinen sahatukkien lukituslaite, joka isommassa versiossa olisi jättänyt sahaajalle molemmat kädet vapaiksi. Ei ole tiedossa, valmistiko Eerikki koskaan pienoismallia vastaavaa sahapukkia oikeaan käyttöön.

Esine kuuluu Juho Aaltosen museokokoelmaan. Ei ole tietoa, koska ja mistä esine on Aaltoselle päätynyt. Hän keräsi omaa museokokoelmaansa jo 1900-luvun alkuvuosista lähtien, kaikkein aktiivisimmin kuitenkin 1950-luvulla. Esille esineet asetettiin julkisesti vasta 1959, jolloin Aaltonen hankki Högforsin tehtaalta tätä käyttöä varten aittarakennuksen. Aitan hinta oli nimellinen 100 markkaa eli nykyrahassa suunnilleen 20 senttiä. Vuonna 1977 museokokoelma lahjoitettiin Karkkilan seurakunnalle Aaltosen kuoltua. Seurakunta piti esineistä huolta vuoteen 1993, jolloin he lahjoittivat kokoelman Karkkilan kotiseutuyhdistykselle, joka kokoelman edelleen omistaa, vaikka jo seuraavana vuonna esineiden hallinnointi siirtyi Karkkilan museotoimelle.

Eduskuntatalon pienoismalli

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna tasan 100 vuotta. Asiaa on juhlittu ja juhlistettu monella tapaa. Karkkilan museo jatkaa juhlan kunniaksi isänmaallisilla aiheilla kuukauden museoesineiden suhteen. Mikä olisikaan isänmaallisempaa kuin Suomen eduskuntatalo? Marraskuun kuukauden museoesineenä on siis Suomen eduskuntatalon pienoismalli, jonka Espoossa toimiva Specialvalimo J. Pap Oy on valanut alumiinista vuonna 1993.

Eduskuntalon historia ei ole aivan yhtä pitkä kuin itsenäisen Suomen historia. Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijainnista, paikaksi valikoitui Arkadianmäki, ja seuraavaa vuonna järjestettiin rakennuksesta arkkitehtikilpailu. Voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus, mikä on latinaa ja tarkoittaa Puhujille. Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti Johan Sigfrid Sirén, viimeisteli lopulliset rakennuspiirustukset. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931, keskellä raskainta lamakautta. Käyttöön Eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931.

Rakennuksen ensimmäinen laajennusosa valmistui vuonna 1978, mitä seurasi vuosina 1979 - 1985 massiivinen peruskorjaus. Vuonna 2004 valmistui eduskuntatalon lisärakennus eli ns. Pikkuparlamentti. Eduskuntatalon uusi peruskorjaus alkoi keväällä 2015 ja valmistui elokuussa 2017 sopivasti ennen 100-vuotisjuhlallisuuksia.

Högforsin miniammeen mallipöytä

Elokuun museoesineenä on vuonna 1946 Högforsin Tehtaan Konepajakoulussa näytetyönä valmistettu miniammeen mallipöytä, jonka avulla on siis voitu valmistaa tuhkakupeiksi, leikkikaluiksi, mainosmateriaaliksi ja koriste-esineiksi tarkoitettuja kylpyammeiden pienoismalleja. Mallipöydän valmistaja oli karkkilalainen Tauno Hasselman, joka vuonna 1946 valmistui ammattiinsa yhdessä muiden 4-vuotisen koulun ensimmäisten oppilaiden kanssa.

Högforsin emalilaitos perustettiin vuonna 1926 tarkoituksena emaloida valurautaisia kylpyammeita. Ensimmäiset ammeet valmistuivat vuotta myöhemmin eli tasan 90 vuotta sitten. Kyseisen mallipöydän valmistaminen sijoittuu ammetuotannon kannalta mielenkiintoiseen vaiheeseen. Sota-aikana materiaalipulan vuoksi ammeiden valmistus oli jäissä lähes kokonaan: vuonna 1943 valmistui 15 ja 1944 hieman paremmin 47 ammetta. Sodan jälkeen valmistus alkoi uudestaan kovalla voimalla ja 1945 valettiin 812 ammetta. Heti 1950-luvun alussa ammetuotanto paisui todella massiivisiin mittoihin ja pysyi sellaisena aina 1970-luvun alun energiakriisiin asti.

Viimeiset Högforsin kylpyammeet valmistuivat vuonna 1977 – tasan 40 vuotta sitten! Ammeet ehtivät muodostua 50 vuoden aikana Högforsin tehtaan todellisiksi hittituotteiksi, joiden ansiosta valmistajan nimi painui pysyvästi sen ikäluokan ihmisten mieliin. Parhaimmillaan ammeita toimitettiin käytännössä jokaiseen Suomessa rakennettuun asuntoon.

Högforsin Tehtaan Konepajakoulu jakoi kylpyammetuotannon kanssa suunnilleen samanlaisen kehityskaaren. Koulu eli kukoistuskauttaan 1950- ja 60 -luvuilla. Kun koulu 1960-luvun lopulla päätettiin vaiheittain muuttaa 2-vuotiseksi, alkoi alamäki, joka vauhdittui myös ammetuotannon kohtaloksi koituneen energiakriisin myötä. Koulun viimeiset oppilaat valmistuivat vuonna 1977 –
tasan 40 vuotta sitten! Högforsin Tehtaan Konepajakoulusta on tänä kesänä julkaistu muhkea historiikki, jota voi ostaa mm. Suomen valimomuseon museokaupasta.

Högforsin masuunin pienoismalli

Kesäkuun museoesineeksi on valittu Högforsin masuunin pienoismalli, joka valmistui vuonna 1997. Pienoismallin avulla havainnollistettiin tuolloin käynnissä olleita masuunin restaurointi- ja rekonstruktiotöitä. Pienoismallin suunnitteli ja toteutti Arkkitehdit Atelier Risku Högfors. Pienoismallissa näkyy masuunin harmaakiviosa, multahirsikehikko, kranssi ja piippu. Malli oli esillä myös Matkamessuilla 1990-luvulla.

Högforsin masuunin ensimmäisestä puhalluksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 190 vuotta. Masuuni perustettiin jalostamaan Kulonsuonmäen eli Rautamäen kaivoksesta louhittua rautamalmia. Raudan raaka-aineena käytettiin myöhemmin myös järvi- ja suomalmia. Masuuni toimi vuoteen 1915 saakka, minkä jälkeen rakennuksen puuosat purettiin pois. Jäljelle jäi muistomerkiksi vain harmaakivinen alaosa, jonka ympärille Museovirasto ryhtyi vuonna 1996 rakennuttamaan suojarakennusta. Restauroitu masuuni avattiin yleisölle vuonna 2000.

Karkkilan ruukkimuseo Senkka juhlistaa masuunin juhlavuotta kuukauden museoesineen lisäksi teemaopastuskierroksilla. Karkkilan Rautapäivillä 14.6.2013 järjestetään Masuunissa ja Valimomuseossa lasten kierros sekä Masuuni 190 vuotta -kierros, jonka aikana luetaan otteita Eino Halmeen kirjasta ”Tarinoi vanhast pruukist”. Masuunin ensimmäisestä puhalluksesta kertova kierros järjestetään 23.7.2013, masuunin virallisena syntymäpäivänä. Juhlavuoden teemaopastuksiin kuuluu myös 11.8.2013 järjestettävä Kertomuksia masuunimiehistä -kierros, joka perustuu sukututkimukseen ja perunkirjoihin. Kaikille kierroksille on vapaa sisäänpääsy.