perjantai 1. heinäkuuta 2022

Högforsin Topelius

Högforsin tehtaan taidevalimosta on toimitettu toinen toistaan komeampia taidevaluja kotiemme seinille vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen. Suurin osa näistä tauluista on melkein kaikille karkkilaisille tuttuja. Etenkin silloin, jos suvussa on joku pitkän linjan tehtaalainen, ovat Ukkosenjumala, Neljä vuodenaikaa tai Kolme apinaa takuulla tuttuja. Mutta sitten on sellaisiakin valutöitä, joita on tehty vain muutama kappale tiettyä päivää tai tapahtumaa varten. Välimuoto näiden kahden ääripään välillä on taidevalut, joiden valmistamiseen ei ole ollut mitään rajoitteita, mutta joita silti näkee vain harvoin. Yksi sellaisista on suurmiesreliefi Z. Topelius.


On hivenen epäselvää, miten valumalli on päätynyt Högforsin tehtaalle. Se tuli vuonna 1955 yhdessä J. L. Runebergia esittävän reliefin kanssa. Kummankin taulun alalaidasta löytyy signeeraus ”F. Götz 55”. Itse muotoilijasta tiedetään hyvin vähän. Saman henkilön signeeraus esiintyy muutamassa Fiskarsin 1930-luvun vastaavassa, pyöreässä taidevalussa. Loppu onkin sitten arvailua: Götz etsi mahdollisesti Högforsista uuden leipäpuun, kun Fiskarsin valimo lakkautettiin vuonna 1954. Todennäköisesti Götz on alkuperältään saksalainen, mihin viittaa hänen nimensä lisäksi hänen töidensä tyyli. Saksassa nimittäin valmistettiin valuraudasta todella paljon samanlaisia, pyöreitä suurmiesten kohokuvia.

Högforsin tehtaalla kyseistä taidevalua on valmistettu siis harvakseltaan. Tehtaan tuoteluetteloihin tai kuvastoihin taulu ei päätynyt, kuten eivät muutkaan tuon ajan taidevalut. Kyseessä oli lähinnä liikelahja, jonka suosiota söivät perinteisemmät taidevalut. Todennäköisesti Topeliuksen valmistus Högforsin taidevalimossa on päättynyt viimeistään 1990-luvun alussa. Tuolloin valimon ilmeisesti ainut Topeliuksen valumalli lahjoitettiin Suomen valimomuseon kokoelmiin.


torstai 2. kesäkuuta 2022

Högforsin sorsalamppu

Sorsalamppu eli sauhusorsa oli öljylamppu, jonka nimi tulee siitä, että Högforsin valajien mukaan lamppu muistutti sorsanpäätä ja valon ohella lampusta tuprutti sankkaa savua. Valaja käytti sorsalamppua työvalaisimena valimossa ennen sähkövalon aikakautta. Sähköt tehtaalle saapuivat vuonna 1897, mutta sorsalamput ovat olleet käytössä vielä senkin jälkeen, sillä sähkövalo oli aluksi kohtalaisen heikkotehoista eikä valaisimia riittänyt joka työpisteeseen. Ainakin vielä 1910-luvulla sorsalamput kuuluivat valajien vakiovarustukseen. Sorsalamppujen valmistuksen aloittamisajasta ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti niitä on alettu valmistaa heti valimon perustamisesta lähtien, sillä valajat joutuivat useimmiten itse valmistamaan työvälineensä.


Sorsalampulla on iso merkitys Högforsin historiassa. Valaja joutui ensimmäisenä työnään valmistamaan sorsalampun. Sen onnistumisen perusteella valumestari arvioi valajan ammattitaidon. Valu oli vaativa ja sen tekeminen edellytti myös hiekkakeernan, jonka avulla tehtiin tyhjä tila lampun sisälle, valmistamista. Valajan taidot eivät syntyneet hetkessä, vaan edellyttivät monen vuoden harjoittelua kokeneempien työntekijöiden alaisuudessa. Perimätiedon, joka usein on puutteellista ja epätarkkaa, mutta tällä kertaa todennäköisesti ainakin osittain oikeaan osuvaa, mukaan Högforsin valajan viimeinen työ puolestaan oli valurautainen hautaristi. Tällaista tarinaa sekä sorsalampusta että hautaristeistä kertoilivat vakavalla naamalla Högforsin eläkkeellä olleet valajat Frans Backman ja Vihtori Friman vuonna 1963 YLE:n radiohaastattelussa.

Tämä kyseinen öljylamppu on kuulunut vuonna 1920 syntyneelle henkilölle, joka työskenteli koko työikänsä tehtaalla. Ikävä kyllä ei ole tiedossa, onko hän itse käyttänyt lamppua tai jopa itse sen valmistanut. Ajallisesti se on mahdollista, sillä tehtaan konepajakoulu perustettiin vasta sota-aikana, jolloin käytössä olivat jo ihan erilaiset opinnäytetyöt. Joka tapauksessa lampun olemassaolo osittain kertoo siitä, että sorsalamppuja käytettiin vielä pitkään sähkövalon saapumisen jälkeen.


maanantai 2. toukokuuta 2022

Högforsin palokello

Kuukauden museoesineenä on Högforsin VPK:n / tehdaspalokunnan messinkinen palokello, joka on ollut sijoitettuna paloasemalla asuneen Kauko Öhmanin kotiin. Kauko Öhman oli palokunnan jäsen vuosikymmenten ajan. Kello on ollut varsin monikäyttöinen, sillä Kauko Öhman on käyttänyt kelloa myös esittäessään joulupukkia. Palokello on ollut käytössä ainakin vielä 1950-luvulla.

Kellon valmistushistoria on valistuneiden arvailujen varassa. Högforsin tehtaan paloasema valmistui 1925. Mahdollisesti kello on ollut rakennuksessa käytössä alusta asti. Palokunnan toiminta oli aluksi asemarakennuksesta huolimatta vaisua, mutta vuonna 1928 Hakalan talon tulipalon jälkeen sekä Högforsin VPK:n että tehdaspalokunnan toiminta sai uutta ryhtiä pienen tauon jälkeen. VPK:sta muodostui tehdaspalokunnan niin sanottu iskujoukko. Todennäköisesti viimeistään niihin aikoihin kello on otettu käyttöön.

Myös kellon valmistaja on hämärän peitossa, sillä esineessä ei ole leimaa. Melko todennäköistä kuitenkin on, että kello on valettu Högforsin omassa valimossa. Suurin kysymysmerkki on siinä, että tehtaalla ei tiettävästi 1920-30 –luvuilla tehty metallivaluja (siis jotain muuta metallia kuin rautaa). Högforsin metallivalimo valmistui vasta sota-aikana. Mutta kuitenkin Högfors valmisti 1900-luvun alussa messinkisiä säästölippaita Pohjoismaiden Osakepankille. Ehkäpä palokello onkin siis valmistunut jo kyseisen vuosisadan alussa. Tai sitten valimossa on pidetty pientä valmiutta yllä messinkivalujenkin tekemiseen ennen kuin metallivalimo varsinaisesti valmistui.


tiistai 5. huhtikuuta 2022

Ekholmin sikarikuppi

Högforsin tehtaan erilaisten taide- ja koristevalujen määrä on valtava. Useimmat näistä ovat tunnettuja töitä, sellaisia, joita löytyy edelleen monesta tuvasta Karkkilassa ja sen lähiympäristössä. Asia erikseen ovat uniikkituotteet, joiden olemassaolosta ei välttämättä kukaan tiedä mitään, ennen kuin sellainen sattuu jossain tulemaan vastaan. Yksi tällainen esine on Kymin Oy:n toimitusjohtaja K.E. Ekholmille 50-vuotislahjaksi 10.8.1946 ojennettu valurautainen sikarikuppi. Kuukauden museoesineemme ei ole itse kuppi, vaan kipsinen valumalli, jonka avulla itse lahjaesine on valmistettu. Museon kokoelmissa ei valurautaversiota ole.


Kupin kuva-aiheet ovat hyvin högforsilaiset; toiselle puolelle on kuvattu Högforsin masuunin jäänteet ja toiselle puolelle viisi valuria. Kupin toisessa päädyssä on nimikirjaimet, jotka näyttäisivät olevan ”E. Ce”. Nimikirjaimista ja esineen tyylistä päätellen valumallin on muotoillut taiteilija Emil Cedercreutz, joka oli 1920-luvulla Högforsin toimitusjohtajana toimineen Edward Cedercreutzin veli. Valumallia on ollut tarkoitus käyttää vain yhden kerran, mutta koska sitä on säilytetty vuosikymmenien ajan Högforsin taidevalimon mallivarastossa, on sen avulla melko varmasti tehty myös firaabelikappaleita. Ehkä niitä löytyy siis karkkilalaistenkin kotien hyllyistä.

Emil Cedercreutz oli arvostettu taiteilija ja kuvanveistäjä, jonka hevosaiheisia veistoksia on lukuisia eri puolilla Suomea. Harjavallassa on hänen nimeään kantava museo. Högforsille Cedercreutz toteutti 1920-luvulla yleisimmän reliefinsä ”Tukinvetäjät” sekä vähän isokokoisemman ”Kylväjät” ja todella harvinaisen ”Äidinrakkauden”, jonka aihe toistuu lähes identtisenä patsaassa Helsingissä Kaisaniemenkadulla. Kaikki mainitut työt ovat hevosaiheisia. Cedercreutz muotoili Högforsille myös valurin uurnan, jossa aiheena tämän sikarikupin tapaan on valimotyö.


tiistai 1. maaliskuuta 2022

Högforsin kolmijalkapata

Högforsin masuunin ensimmäinen puhallus, eli raudan sulatus, alkoi 23.7.1823. Tarkoitus oli lähinnä valmistaa takkirautaa muiden ruukkien tarpeisiin. Takkiraudasta puolestaan taottiin kaikenlaisia pien-esineitä, kuten nauloja. Kuitenkin heti ensimmäisen puhalluksen aikana osa sulatetusta raudasta käytettiin Högforsin ruukin omiin, pienimuotoisiin valutöihin.


Esimerkiksi vuodelta 1825 on säilynyt vuorihallituksen yli-intendentille saapunut kertomus Högforsin valutavaratuotannosta: ”Isoja kappaleita ei valettu, ainoastaan pieniä patoja, kolmijalkapatoja, pannuja, silitysraudan luoteja ja painoja. Patojen sanotaan olleen huolellisesta valmistuksesta huolimatta hauraita, jotka saattoivat helposti hajota, tai olleen muuten valuvikaisia.”


Kuukauden museoesineenä on Högforsin ruukin valmistama vanha kolmijalkapata. Padan valmistusaika ei ole tiedossa, mutta siinä on Högforsin ensimmäinen valutuotteiden HF-leima. Asiakirjoista ei selviä, mihin saakka leima on ollut käytössä, mutta Karkkilan museon kokoelmien vanhin, tarkalleen ajoitettu Högforsin valutuote on vuodelta 1872 – ja siinä on jo erilainen leima.



Tämä kuhmurainen ja vähän romuluinen kolmijalkapata lienee aivan ruukin vanhimpia tuotteita. Mainittiinhan kolmijalkapadat tosiaan vuoden 1825 kertomuksessa. Lisäksi museon kokoelmissa oleva vuoden 1872 kasari on pinnaltaan jo huomattavasti siloisempi. Pata on mahdollisesti valettu Högforsin masuunin valimohuoneessa, tai ainakin se on valettu masuunissa valmistetusta raudasta. Esine saatiin museon kokoelmiin vuonna 2020. Sillä ehdittiin siis hyvinkin valmistaa ruokaa liki 200 vuoden ajan.


keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Högforsin WPK:n vyönsolki

Kuukauden museoesineenä on Högforsin vapaapalokunnan eli WPK:n messinkinen vyönsolki, joka on kuulunut tehtaan työläiselle Juho Hjalmar Brofeldtille 1900-luvun alussa. Solki on valettu messingistä ja sen taustalle on ilmeisesti juotettu kiinni lenkki vyötä varten. Esine on selvästi omatekoinen, sillä siinä on tehtaan vanha HF-leima. Saattaa siis olla, että solki on vielä 1900-luvun alkuakin vanhempi, sillä HF-leima on ollut esineissä käytössä enintään 1880-luvulle asti.


Soljen ajoittaminen jo 1800-luvulle olisi periaatteessa mahdollista, sillä silloiselle Pyhäjärvelle perustettiin palokunta ensimmäisen kerran jo 1880-luvulla. Palokunta hankki oman lipun ja piti harjoituksia. Ensimmäisen palokunnan taru oli varsin lyhyt, mutta palokunta-ajatus virisi uudestaan jo 1890-luvun alussa, jolloin toiminta lähti uudelleen käyntiin entisten sotilaiden ja soittajien toimesta. Högforsin vapaapalokunta perustettiin virallisesti uudelleen vuonna 1900 Högforsin torvisoittokunnan pohjalta. Solki lienee valmistunut viimeistään näihin aikoihin.


Högforsin WPK joutui 1900-luvun alussa heti tositoimiin pappilan, lääkärin ja Järvenpään Karjalaisen riihen paloissa. Palokunnan kalustoon kuului aluksi muun muassa 1 kpl käsivoimaruiskuja ja siihen 70 m letkua sekä 13 kankaista paloämpäriä. Jokaisen palokuntalaisen piti kuitenkin kustantaa itse omat varusteensa, mikä tuotti joillekin jäsenille vaikeuksia.


Högforsin varhaisen WPK:n toiminta hiljeni jälleen vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Vapaapalokunnan toiminta sulautui vuonna 1907 perustettuun Työväenyhdistys Tarmoon, mutta se piti silti edelleen kokouksia ja harjoituksia omalla nimellään. Vasta 1920-luvulla toiminta aktivoitui kunnolla uudelleen.


maanantai 3. tammikuuta 2022

Högforsin tuikkuteline

Suomen valimomuseon kokoelmiin hankittiin viime joulukuussa harvinainen, kauniisti muotoiltu Högforsin tuikkuteline. Esine on varsin jämäkkä ja paksu. Sen keskellä on syvennys, jossa lukee Högfors. Tekstin päälle voi siis asettaa esimerkiksi tuikkukynttilän. Syvennyksen reunoilla on kuusi uloketta, joiden päälle voi asettaa jotain painavampaakin, esimerkiksi pienen padan. Kuvauksen perusteella esine vaikuttaa siis tyypilliseltä, joskin harvinaiselta liikelahjaesineeltä, jollaisia Högfors toisinaan on valuraudasta valmistanut. Esineen muotoilu viittaa siihen, että suunnittelija on ollut joku suomalainen huippumuotoilija. Ainut, mikä ei sovellu tuttuun kaavaan on, että tuikkuteline on lasia!

Kaikki edellä kerrottu on siis enemmän tai vähemmän arvailua. Emme tiedä esineestä oikeasti juuri mitään. Ainut fakta on, että esine on ollut Karkkilassa käytössä, mikä viittaa yhdessä esineen logon kanssa vahvasti siihen, että esineellä on tiukka kytkös Karkkilan Högforsin tehtaaseen. Siitäkin huolimatta, että tehtaalla ei ole koskaan valmistettu lasiesineitä. Niitä ei ole valmistettu myöskään millään Högforsin aputehtaalla Salossa, Heinolassa tai Lahdessa. Sen sijaan Karkkilan tehtaalla on hyvin mahdollisesti valmistettu lasiesineiden valurautamuotteja. Yksi teoria on, että joku suomalainen lasitehdas on aloittanut kyseisen lasiesineen valmistuksen, tilannut Högforsilta valumuotin ja Högfors on puolestaan tilannut samaiselta lasitehtaalta itselleen liikelahjoja oman tehtaan logolla.

Todennäköistä on, että kyseistä tuikkutelinettä on päätynyt Karkkilaan enemmän kuin tämä yksi kappale. Mahdollisesti myös esineen tarina on säilynyt. Jos jollakulla on tietoa kyseisestä tuikkutelineestä, niin me täällä museolla ottaisimme ilolla kaiken mahdollisen tiedon vastaan.