maanantai 2. toukokuuta 2022

Högforsin palokello

Kuukauden museoesineenä on Högforsin VPK:n / tehdaspalokunnan messinkinen palokello, joka on ollut sijoitettuna paloasemalla asuneen Kauko Öhmanin kotiin. Kauko Öhman oli palokunnan jäsen vuosikymmenten ajan. Kello on ollut varsin monikäyttöinen, sillä Kauko Öhman on käyttänyt kelloa myös esittäessään joulupukkia. Palokello on ollut käytössä ainakin vielä 1950-luvulla.

Kellon valmistushistoria on valistuneiden arvailujen varassa. Högforsin tehtaan paloasema valmistui 1925. Mahdollisesti kello on ollut rakennuksessa käytössä alusta asti. Palokunnan toiminta oli aluksi asemarakennuksesta huolimatta vaisua, mutta vuonna 1928 Hakalan talon tulipalon jälkeen sekä Högforsin VPK:n että tehdaspalokunnan toiminta sai uutta ryhtiä pienen tauon jälkeen. VPK:sta muodostui tehdaspalokunnan niin sanottu iskujoukko. Todennäköisesti viimeistään niihin aikoihin kello on otettu käyttöön.

Myös kellon valmistaja on hämärän peitossa, sillä esineessä ei ole leimaa. Melko todennäköistä kuitenkin on, että kello on valettu Högforsin omassa valimossa. Suurin kysymysmerkki on siinä, että tehtaalla ei tiettävästi 1920-30 –luvuilla tehty metallivaluja (siis jotain muuta metallia kuin rautaa). Högforsin metallivalimo valmistui vasta sota-aikana. Mutta kuitenkin Högfors valmisti 1900-luvun alussa messinkisiä säästölippaita Pohjoismaiden Osakepankille. Ehkäpä palokello onkin siis valmistunut jo kyseisen vuosisadan alussa. Tai sitten valimossa on pidetty pientä valmiutta yllä messinkivalujenkin tekemiseen ennen kuin metallivalimo varsinaisesti valmistui.


tiistai 5. huhtikuuta 2022

Ekholmin sikarikuppi

Högforsin tehtaan erilaisten taide- ja koristevalujen määrä on valtava. Useimmat näistä ovat tunnettuja töitä, sellaisia, joita löytyy edelleen monesta tuvasta Karkkilassa ja sen lähiympäristössä. Asia erikseen ovat uniikkituotteet, joiden olemassaolosta ei välttämättä kukaan tiedä mitään, ennen kuin sellainen sattuu jossain tulemaan vastaan. Yksi tällainen esine on Kymin Oy:n toimitusjohtaja K.E. Ekholmille 50-vuotislahjaksi 10.8.1946 ojennettu valurautainen sikarikuppi. Kuukauden museoesineemme ei ole itse kuppi, vaan kipsinen valumalli, jonka avulla itse lahjaesine on valmistettu. Museon kokoelmissa ei valurautaversiota ole.


Kupin kuva-aiheet ovat hyvin högforsilaiset; toiselle puolelle on kuvattu Högforsin masuunin jäänteet ja toiselle puolelle viisi valuria. Kupin toisessa päädyssä on nimikirjaimet, jotka näyttäisivät olevan ”E. Ce”. Nimikirjaimista ja esineen tyylistä päätellen valumallin on muotoillut taiteilija Emil Cedercreutz, joka oli 1920-luvulla Högforsin toimitusjohtajana toimineen Edward Cedercreutzin veli. Valumallia on ollut tarkoitus käyttää vain yhden kerran, mutta koska sitä on säilytetty vuosikymmenien ajan Högforsin taidevalimon mallivarastossa, on sen avulla melko varmasti tehty myös firaabelikappaleita. Ehkä niitä löytyy siis karkkilalaistenkin kotien hyllyistä.

Emil Cedercreutz oli arvostettu taiteilija ja kuvanveistäjä, jonka hevosaiheisia veistoksia on lukuisia eri puolilla Suomea. Harjavallassa on hänen nimeään kantava museo. Högforsille Cedercreutz toteutti 1920-luvulla yleisimmän reliefinsä ”Tukinvetäjät” sekä vähän isokokoisemman ”Kylväjät” ja todella harvinaisen ”Äidinrakkauden”, jonka aihe toistuu lähes identtisenä patsaassa Helsingissä Kaisaniemenkadulla. Kaikki mainitut työt ovat hevosaiheisia. Cedercreutz muotoili Högforsille myös valurin uurnan, jossa aiheena tämän sikarikupin tapaan on valimotyö.


tiistai 1. maaliskuuta 2022

Högforsin kolmijalkapata

Högforsin masuunin ensimmäinen puhallus, eli raudan sulatus, alkoi 23.7.1823. Tarkoitus oli lähinnä valmistaa takkirautaa muiden ruukkien tarpeisiin. Takkiraudasta puolestaan taottiin kaikenlaisia pien-esineitä, kuten nauloja. Kuitenkin heti ensimmäisen puhalluksen aikana osa sulatetusta raudasta käytettiin Högforsin ruukin omiin, pienimuotoisiin valutöihin.


Esimerkiksi vuodelta 1825 on säilynyt vuorihallituksen yli-intendentille saapunut kertomus Högforsin valutavaratuotannosta: ”Isoja kappaleita ei valettu, ainoastaan pieniä patoja, kolmijalkapatoja, pannuja, silitysraudan luoteja ja painoja. Patojen sanotaan olleen huolellisesta valmistuksesta huolimatta hauraita, jotka saattoivat helposti hajota, tai olleen muuten valuvikaisia.”


Kuukauden museoesineenä on Högforsin ruukin valmistama vanha kolmijalkapata. Padan valmistusaika ei ole tiedossa, mutta siinä on Högforsin ensimmäinen valutuotteiden HF-leima. Asiakirjoista ei selviä, mihin saakka leima on ollut käytössä, mutta Karkkilan museon kokoelmien vanhin, tarkalleen ajoitettu Högforsin valutuote on vuodelta 1872 – ja siinä on jo erilainen leima.



Tämä kuhmurainen ja vähän romuluinen kolmijalkapata lienee aivan ruukin vanhimpia tuotteita. Mainittiinhan kolmijalkapadat tosiaan vuoden 1825 kertomuksessa. Lisäksi museon kokoelmissa oleva vuoden 1872 kasari on pinnaltaan jo huomattavasti siloisempi. Pata on mahdollisesti valettu Högforsin masuunin valimohuoneessa, tai ainakin se on valettu masuunissa valmistetusta raudasta. Esine saatiin museon kokoelmiin vuonna 2020. Sillä ehdittiin siis hyvinkin valmistaa ruokaa liki 200 vuoden ajan.


keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Högforsin WPK:n vyönsolki

Kuukauden museoesineenä on Högforsin vapaapalokunnan eli WPK:n messinkinen vyönsolki, joka on kuulunut tehtaan työläiselle Juho Hjalmar Brofeldtille 1900-luvun alussa. Solki on valettu messingistä ja sen taustalle on ilmeisesti juotettu kiinni lenkki vyötä varten. Esine on selvästi omatekoinen, sillä siinä on tehtaan vanha HF-leima. Saattaa siis olla, että solki on vielä 1900-luvun alkuakin vanhempi, sillä HF-leima on ollut esineissä käytössä enintään 1880-luvulle asti.


Soljen ajoittaminen jo 1800-luvulle olisi periaatteessa mahdollista, sillä silloiselle Pyhäjärvelle perustettiin palokunta ensimmäisen kerran jo 1880-luvulla. Palokunta hankki oman lipun ja piti harjoituksia. Ensimmäisen palokunnan taru oli varsin lyhyt, mutta palokunta-ajatus virisi uudestaan jo 1890-luvun alussa, jolloin toiminta lähti uudelleen käyntiin entisten sotilaiden ja soittajien toimesta. Högforsin vapaapalokunta perustettiin virallisesti uudelleen vuonna 1900 Högforsin torvisoittokunnan pohjalta. Solki lienee valmistunut viimeistään näihin aikoihin.


Högforsin WPK joutui 1900-luvun alussa heti tositoimiin pappilan, lääkärin ja Järvenpään Karjalaisen riihen paloissa. Palokunnan kalustoon kuului aluksi muun muassa 1 kpl käsivoimaruiskuja ja siihen 70 m letkua sekä 13 kankaista paloämpäriä. Jokaisen palokuntalaisen piti kuitenkin kustantaa itse omat varusteensa, mikä tuotti joillekin jäsenille vaikeuksia.


Högforsin varhaisen WPK:n toiminta hiljeni jälleen vuoden 1905 suurlakon jälkeen. Vapaapalokunnan toiminta sulautui vuonna 1907 perustettuun Työväenyhdistys Tarmoon, mutta se piti silti edelleen kokouksia ja harjoituksia omalla nimellään. Vasta 1920-luvulla toiminta aktivoitui kunnolla uudelleen.


maanantai 3. tammikuuta 2022

Högforsin tuikkuteline

Suomen valimomuseon kokoelmiin hankittiin viime joulukuussa harvinainen, kauniisti muotoiltu Högforsin tuikkuteline. Esine on varsin jämäkkä ja paksu. Sen keskellä on syvennys, jossa lukee Högfors. Tekstin päälle voi siis asettaa esimerkiksi tuikkukynttilän. Syvennyksen reunoilla on kuusi uloketta, joiden päälle voi asettaa jotain painavampaakin, esimerkiksi pienen padan. Kuvauksen perusteella esine vaikuttaa siis tyypilliseltä, joskin harvinaiselta liikelahjaesineeltä, jollaisia Högfors toisinaan on valuraudasta valmistanut. Esineen muotoilu viittaa siihen, että suunnittelija on ollut joku suomalainen huippumuotoilija. Ainut, mikä ei sovellu tuttuun kaavaan on, että tuikkuteline on lasia!

Kaikki edellä kerrottu on siis enemmän tai vähemmän arvailua. Emme tiedä esineestä oikeasti juuri mitään. Ainut fakta on, että esine on ollut Karkkilassa käytössä, mikä viittaa yhdessä esineen logon kanssa vahvasti siihen, että esineellä on tiukka kytkös Karkkilan Högforsin tehtaaseen. Siitäkin huolimatta, että tehtaalla ei ole koskaan valmistettu lasiesineitä. Niitä ei ole valmistettu myöskään millään Högforsin aputehtaalla Salossa, Heinolassa tai Lahdessa. Sen sijaan Karkkilan tehtaalla on hyvin mahdollisesti valmistettu lasiesineiden valurautamuotteja. Yksi teoria on, että joku suomalainen lasitehdas on aloittanut kyseisen lasiesineen valmistuksen, tilannut Högforsilta valumuotin ja Högfors on puolestaan tilannut samaiselta lasitehtaalta itselleen liikelahjoja oman tehtaan logolla.

Todennäköistä on, että kyseistä tuikkutelinettä on päätynyt Karkkilaan enemmän kuin tämä yksi kappale. Mahdollisesti myös esineen tarina on säilynyt. Jos jollakulla on tietoa kyseisestä tuikkutelineestä, niin me täällä museolla ottaisimme ilolla kaiken mahdollisen tiedon vastaan.


torstai 2. joulukuuta 2021

Indal Baby -shampoopullo


Kuukauden museoesineenä on veikeä, lappuhaalareihin pukeutuneen karhun muotoinen, vaaleansininen shampoopullo. Pesuaine on ollut aikoinaan Helsingissä päämajaansa pitäneen Indal Oy:n valmistama. Pullon valmistumisaikana sukupuoliroolit olivat selvempiä kuin nykypäivänä. Nimittäin tytöille/naisille oli vaaleanpunainen pullo.

Shampoopullon tarkkaa valmistusaikaa emme ole kyenneet selvittämään. Todennäköisesti se ajoittuu 1980-luvulle mutta voi olla vanhempikin. Pullo on ollut käytössä Karkkilassa Pitkälän vanhainkodissa, joka lakkautettiin vuonna 1993. Pullon valmistustiedot eivät juuri tarkennusta ajoitukseen tarjoa. Pesuaineen valmistaja Indal Oy on toiminut ainakin 1960-luvulta 2000-luvun alkuun saakka. Pullon valmistaja Ryttylän muovi puolestaan aloitti toimintansa vuonna 1961 Ryttylän lasitehtaalta tyhjiksi jääneissä tiloissa. Ryttylän Muovi oli osa Riihimäen lasin konsernia, kuten myös sitä ennen Ryttylän lasitehdas. Vuonna 2008 tehdas siirtyi Graham Packaking Company Oy:n omistukseen, ja se lakkautettiin vuonna 2017.

Shampoopullon käyttäjästä ei ole tietoa. Todennäköisesti hän on ollut mies päätellen pullon väristä. Ilmeisesti esine ei lahjoitushetkellä ole ollut aivan uusi, ja se on haluttu säilyttää sen hauskan muodon vuoksi. Hyvä niin, sillä aikoinaan käyttöesineiden designiin on osattu ja haluttu panostaa.

tiistai 2. marraskuuta 2021

Lankakerän pidin "Jenny"

Kuukauden museoesineenä on muovinen lankakerän pidin, jonka tuotemerkki on ”Jenny. Sen sisällä on siis pidetty lankakerää, jonka toinen pää on tullut ulos kotelon päällä olevasta reiästä. Kotelossa on myös muovinen kantohihna ja irti kierrettävä pohja. Esineen erikoisuutena ovat pohjassa olevat neulepuikkojen tarkastusreiät. Reikien kohdalle on kirjattu kokomerkinnät alkaen pienimmästä kahdesta millistä aina viiteen millimetriin.


Esineen ajoitus ja valmistuspaikka ovat arvailujen varassa. Valmistaja on Bamford & Co. Tällainen nimi internetin hakukoneessa johtaa moneen eri suuntaan aina Uuteen-Seelantiin, Englantiin ja Yhdysvaltoihin saakka. Minkään Bamfordin toimiala ei näyttäisi suoranaisesti liittyvän kudontatuotteisiin. Uudessa-Seelannissa vuodesta 1953 toimineessa Bamford & Co:ssa on kuitenkin valmistettu erilaisia lääketeollisuuteen liittyviä muovituotteita. Ehkäpä heidän varhaistuotantoonsa ovat kuuluneet myös muoviset lankakerän pitimet. Teorian kanssa ristiriidassa on se, että Helsingin kaupunginmuseo on ajoittanut vastaavan esineen jo 1940-luvulle.


Lankakerän pidin on ollut käytössä Karkkilan Vattolassa aina 1970-luvun lopulle saakka erään yksin asuneen naisen kotona. Muovista lankakerän pidintä voidaan pitää paikkakunnalla jopa hieman yllättävänä valintana, sillä onhan paikallinen valimo valmistanut vastaavia tuotteita valuraudasta. Niissä ei kuitenkaan ole ollut puikkojen tarkistusreikiä, joten muoviversio on ollut selvästi monikäyttöisempi – puhumattakaan keveydestä – hyödyke kuin valurautaiset serkkunsa.