Högforsin valamat suurmiesten reliefit

Högforsin taidevalutuotannon perinneosastoon on kuulunut ns. suurmiessarja, josta kuukauden museoesineinä ovat Johan Ludvig Runebergiä sekä Zachris Topeliusta esittävät valurautareliefit. Högfors on valmistanut myös Martin Lutheria, Carl Wilhelm Scheeleä, Aleksanteri II:a, Kustaa II Adolfia sekä Axel Oxenstiernaa esittäviä reliefejä. Nimilista kertoo, että ainakaan kaikkien mallien alkuperä ei ole Högforsista. Itse asiassa on tiedossa, että ainakin kaksi viimeksi mainittua, kaikkein suurikokoisimmat, ovat alkujaan ruotsalaisen Husqvarnan valimon tuotantoa. Niiden halkaisija on yli 50 cm.

Muut suurmiestaulut ovat halkaisijaltaan 12-17 cm. Suomalaisia suurmiehiä tauluissa on ainoastaan kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) sekä kirjailija Zachris Topelius (1818-1898). Nämä taulut ovat siis takuulla suomalaista, ehkä ihan högforsilaista, alkuperää. Ehkäpä myös suomalaisten rakastama tsaari Aleksanteri II:n malli on suomalaisten tekemä. Sen sijaan uskonpuhdistaja Lutherin ja ruotsalaisen kemisti Scheelen reliefit ovat melkoisella varmuudella ulkomaista lainaa. Totuutta asiasta eivät kerro Högforsin tehtaan asiakirjat tai tehtaan tuoteluettelot, joissa reliefejä ei ole koskaan mainittu.

Taulujen ajoittaminen on epävarmaa, mutta todennäköisesti ne ovat tulleet tuotantoon 1900-luvun alkupuolella, ehkäpä ns. tuontimallit jo tätä ennen. Selvästi saman muotoilijan käsialaa olevia Topeliuksen ja Runebergin tauluja ei ole otettu tuotantoon ainakaan ennen vuotta 1898.

Rautaiset herrat Runeberg ja Topelius.

Karkkilan museo kerää tietoa Högforsin taidevaluista tulevaa julkaisua varten. Jos teillä on lisätietoa näistä tauluista tai Högforsin taidevaluista ylipäätänsä, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Lukemisia lapsille ja aikuisille: kirjanäyttelystä voi poimia mukaan Topeliuksen ja Runebergin klassikkoteoksia, tietokirjoja ja fiktiota heidän elämästään sekä juttuja muistakin suurista suomalaisista.

Aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta Karkkilan kirjastossa (linkit Webkirjastoon):

J.L. Runebergin tuotantoa 
Zachris Topeliuksen tuotantoa
Kirjoja Topeliuksesta ja Runebergistä

Kierrätetyt pikaluistimet

Nykyään harva osaa yhdistää Karkkilan ja pikaluistelun, vaikka tänä vuonna Pyhäjärven jäälle on tehty retkiluistelurata. Pikaluistelulla on kuitenkin Karkkilassa pitkät perinteet.

Tiettävästi ensimmäisissä paikkakunnalla järjestetyissä urheilukilpailuissa helmikuussa 1901 kisattiin juuri pikaluistelussa. Vilppaalla oli tuona ensimmäisenä toimintatalvenaan 500 metrin pituinen luistelurata todennäköisesti Pyhäjärven jäällä.

Pyhäjärven lisäksi luistelukenttiä on ylläpidetty mm. Käpylän kentällä ja nykyisellä torilla. Nyhkälänharjun kenttä valaistuksineen valmistui talvikaudeksi 1962-63. Tuolloin kentälle rakennettuun kaukaloon siirtyivät myös jääpalloilijat ja -kiekkoilijat.

Kuukauden museoesineenä olevat luistimet ovat kuuluneet karkkilalaiselle pikaluistelijalle Veikko Vekkilälle, joka hankki luistimet käytettyinä 1962. Esinevalinnan avulla Karkkilan museo kannustaa ihmisiä myös nykyään, laman, yt-neuvottelujen ja budjettileikkausten aikana, kierrättämään.

Veikko Vekkilän vuonna 1962 hankkimat pikaluistimet.

Högforsin muistolaatta vuodelta 1961

Högforsin valimolla elettiin merkittäviä hetkiä kesällä 1961, kohta 50 vuotta sitten. Tuolloin tehtaalla otettiin käyttöön sähköllä toimivat raudan sulatusuunit. Uusi innovaatio nopeutti raudan sulatusta ja samalla huomattavasti paransi tehtaan tuotantokykyä. Sähköuunit mahdollistivat pallografiittiraudan valmistuksen, mikä jatkossa edesauttoi Högforsin nousemisen merkittäväksi tilausvalutoimittajaksi.

Sähkösulaton vihkiäisissä oli mukana tehtaan ylin johto, isännöitsijä paroni C. J. Cedercreutz etunenässä. Ensimmäisestä sähköllä sulatetusta rautaerästä valmistettiin valajien Pentti Heikkonen ja Urho Sevón toimesta muistolaatat sulatossa tuolla hetkellä työskenneille. Valun jälkeen malli rikottiin.

Muistolaatan suunnitteli tunnettu taidemaalari, elokuvaohjaaja ja kirjailija Eino Ruutsalo, joka oli aikaisemmin valmistanut Högforsin ruukista lukuisia puupiirustuksia.

Högforsin messinkinen kynttilänjalka

Högforsin valimo tunnetaan lähinnä rautavalimona. Vuosikymmenien saatossa myös muita metalleja tehtaalla on valettu ja 1940-luvulla, sodan jälkeen, tehtaalle perustettiin ns. metallivalimo, jossa valettiin pääsääntöisesti messinkituotteita mutta myös muita materiaaleja tarpeen vaatiessa. Pääpaino oli venttiilien valamisessa. Metallivalimon merkitys oli suurimmillaan 1950-luvulla, minkä jälkeen tuotanto siellä väheni. Suuri syy tähän oli se, että messinkisten venttiilien valmistus siirrettiin Högforsin Salon tehtaalle. Metallivalimo lakkautettiin 1970-luvun alussa.

Högforsin metallivalimossa valettiin myös messinkisiä koristevaluja ja merkittävin näistä oli kestomuottivaluna (eli metallista valmistettu muotti, jota pystyi käyttämään useasti) valmistettu kynttilänjalka, jonka pohjassa on teksti: Dansk Designs Finland IHQ ©. Dansk International Designs oli yhdysvaltalai-sen Ted Nierenbergin 1954 perustama yritys, jonka tarkoituksena oli saattaa massatuotantoon tanskalaista huippumuotoilua. Yrityksen tuotteita valmistet-tiin ympäri maailmaa Japania ja Malesiaa myöten. Nykyään yritys toimii nimellä Lenox Corporation.

Suomessa Dansk Designin tuotteita on valmistanut Högforsin lisäksi ainakin Riihimäen Lasi ja Rosenlew. Kirjaimien IHQ taustalla sen sijaan on tanskalai-nen muotoilijalegenda nimeltä Jens Quistgaard, joka on palkittu mm. kuusi kertaa Milanon triennaalien kultaisella palkinnolla. Hän oli Dansk Designin perustajajäsen yhdessä Nierenbergin ja tämän vaimon kanssa. Quistgaardin muotoilemia tuotteita alettiin yrityksen toimesta valmistuttaa ensimmäisenä. Hän ehti uransa aikana muotoilla yli 2000 tuotetta.

Högforsin tehtaalla messinkisen kynttilänjalan valmistus on alkanut todennä-köisesti 1950-luvun lopulla, jolloin tehdas oli taiteensuosijana tunnetun C.J. Cedercreutzin johdossa. Cedercreutzin aikana Högforsin tuotteita suunnitteli joukko suomalaisia eturivin taiteilijoita, kuten Antti Nurmesniemi, Michael Schilkin, Helvi Hyvärinen, Eino Ruutsalo sekä ainakin yksi ulkomaanapu - Jens Quistgaard.

Lumitähti-kynttilänjalka

Högforsin tehdas on valmistanut erilaisia koristevaluja jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Aluksi mallit tuotiin lähinnä Ruotsista tai Saksasta. Omien suunnittelijoiden voimin koristevaluja alettiin valmistaa 1920-luvulta lähtien ja asialla oli tuolloin Emil Cedercreutz. Vuosikymmeniä myöhemmin tähän harvalukuiseen joukkoon liittyivät Mikael Schilkin ja Helvi Hyvärinen.

Yksi vähiten tunnetuista Högforsin koristevaluista on tehtaan oman suunnittelijan Olavi Haanpään muotoilema Lumitähti-kynttilänjalka. Myös Haanpää on siinä mielessä tuntematon, että muita koristevaluja hän ei ole tiettävästi suunnitellut. Muistitietona kerrotaan, että kynttilänjalan alaosa olisi ollut alunperin jonkin esineen valmistuksen yhteydessä syntynyt jämäpala. Tämän ympärille Haanpää olisi sitten suunnitellut varsinaisen koristeosan, lumihiutaleen.

Esinettä on alunperin valmistettu Högforsin tehtaalla vihreällä ja sinisellä majolikaemalilla päällystettynä 1970-luvulta alkaen. Emalilaitos lopetti toimintansa 1990 ja esineen valmistus oli jo siinä vaiheessa rajoittunut muutamiin yksittäisiin kappaleisiin ellei jopa kokonaan loppunut. Suomen Valimomuseo otti esineen 1990-2000-luvuilla myyntiin, mutta emalointia sille ei voitu enää tehdä, joten kynttilänjalat olivat mustiksi maalattuja.

Helsingin Rakennusaine Kauppa Oy:n tuhkakuppi

Kuukauden museoesineenä on Högforsin valimon valmistama valurautainen tuhkakuppi/tulitikkuasetin, jonka reunoilla on teksti Helsingin Rakennusaine Kauppa Oy. Esine yhdistää kaksi merkittävää suomalaista, pitkäaikaista teollisuuden toimijaa ja vaikuttajaa.

Helsingin rakennusainekauppa perustettiin 1880 Helsinkiin kauppaneuvos Julius Tallbergin (1856-1921) toimesta. Tallberg oli tuolloin tointa vailla saatuaan potkut Stockmannilta, koska oli myöhästynyt töistä oltuaan uintiretkellä Kaivopuiston rannalla. Osakeyhtiömuodon yritys sai Julius Talbergin kuoleman jälkeen vuosien 1923-25 aikana toteutetuissa järjestelyissä. Tuolta ajalta lienee myös kuukauden museoesine, sillä sen tekstissä mainitaan osakeyhtiö.

Yrityksen alku oli vaatimaton. Tehtaan toimipaikasta Kruunuhaasta Julius lähti joka arkiaamu torille naulalaatikko kainalossaan. Tuohon aikaan nauloja myytiin kappaleittain ja torilla kauppa kävi hyvin. Tallberg kehitti liikettä aivan uskomattomalla vauhdilla. Hän laajensi myymälää, lisäsi Helsingissä tapahtuvaa tukkumyyntiä ja perusti myyntivarastoja ympäri Suomea. Hänellä oli ruuti- ja dynamiittivarastoja monilla paikkakunnilla. 

Tallberg harjoitti samanaikaisesti omaa rakennustoimintaa niin suuressa mittakaavassa, että häntä sanottiin oman rautakauppansa parhaaksi asiakkaaksi. Eräs kunnianhimoisimmista hankkeista oli oman liikepalatsin rakentaminen Aleksanterinkatu 21:een. Tämä rakennus, joka yhä tänä päivänä tunnetaan Tallbergin maamerkkinä Helsingin keskustassa, oli tuolloin todellinen palatsi verrattuna alueen muihin rakennuksiin. Tallberg hankki omistukseensa myös kaikki naapuritontit voidakseen toteuttaa yhdessä Eliel Saarisen kanssa toisen suuren unelmansa, City-käytävän, joka yhdisti Tallbergin liiketalon rautatieasemaan.

Näiden rakennushankkeiden aikana Tallberg solmi suhteet myös Högforsin tehtaaseen, jonka lämpöteknillinen osasto rakensi lämmitysjärjestelmän useisiin Helsingin keskustan rakennuksiin. Vastavuoroisesti Högfors oli Helsingin rakennusainekaupan asiakkaana omissa rakennushankkeissaan.
Yritys jatkoi Julius Tallbergin kuoleman jälkeen tämän poikien alaisuudessa ja toimii nykyään nimellä Oy Julius Tallberg Ab. Yhtiön tunnetuin rakennushanke Julius Tallbergin ajan jälkeen on 1964 valmistunut Viljo Rewellin piirtämä ns. Makkaratalo Helsingin ydinkeskustassa.

Högforsin 150-vuotisjuhlaesine

Högforsin tehdas täytti tänä vuonna 190 vuotta. Onnittelut vetreälle vanhukselle. Paljon näyttävämmin kuitenkin juhlittiin 40 vuotta sitten, kun Högfors täytti 150 vuotta. Työntekijöille jaettiin raudasta valettu muistoesine, pieni tuhkakuppi, johon on kuvattu tehtaan johtajana toimineen Josef Bremerin sinetti. Kuvion keskiössä on Högforsin masuuni. Esineen mukana tuli hieno puukotelo, johon oli poltettu sama kuva kuin mitalissa.

Tehtaalla järjestettiin suuret juhlat ja merkkivuosi huomioitiin lehdistössä näyttävästi. Yksi juhlan huippuhetkistä oli, kun Kymin Oy ilmoitti lahjoittavansa kauppalalle Valaja-patsaan, joka lopulta valmistui ja paljastettiin Keskuspuistossa vuonna 1973.

Juhlatilaisuuteen kutsuttiin myös presidentti Urho Kekkonen ja hänen varalleen valmistauduttiin todella pikkutarkasti. Kekkoselle valmistettiin myös ns. presidentin valu vanhasta masuunin rautaharkosta. Harkosta leikattiin pala, kiillotettiin ja kiinnitettiin tekstillä varustettuun puualustaan.

Ikävä kyllä Kekkonen peruutti tulonsa ihan viimehetkillä. Ministeritason vieraita paikkakunnalla kuitenkin nähtiin ja presidentillekin saatiin lahja toimitettua. Kekkosen aikainen pettymys pyyhittiin pois 1990-luvun puolivälissä, kun presidentti Martti Ahtisaari vieraili paikkakunnalla ja tehtaalla.