Lämpömittari Santasalon tehtaalta

Kuukauden museoesineeksi valittua lämpömittaria on käytetty Santasalon tehtaalla 1970-luvun alusta lähtien aina 1990-luvulle saakka. Sitä käytettiin mm. vaihdelaatikoiden ensio- ja toisioakseleiden lämpötilojen mittaamiseen, silloin kun haluttiin varmistaa lasisella mittarilla saatu arvo.

Tehtaan, nykyiseltä nimeltään Moventas Gears, juuret ovat E. Santasalon Oy:n tehtaassa, joka perustettiin Helsinkiin 1940. Tehtaan päätuotteet olivat teollisuuden vaihteistot. Kymin Oy:n alaisuuteen kuulunut Högforsin tehdas alkoi toimittaa Santasalolle 1960-luvulla korkealaatuisia SG-valurautatuotteita. Santasalon velka Högforsille kasvoi kasvamistaan. Lopulta Kymin Oy osti E. Santasalo Oy:n 1971.

Högforsin konepaja siirtyi 1973 valimon alaisuudesta Santasalon tehtaan organisaatioon. Toiminta Helsingissä loppui 1970-luvun lopussa, jolloin loputkin tehtaan osastot siirrettiin Karkkilaan. Nyt on siis kulunut tasan 40 vuotta siitä, kun Santasalo aloitti toimintansa Karkkilassa.

Tehdas on vaihtanut vuosien saatossa nimeä ja omistajaa useaan kertaan. Merkittävä virstanpylväs oli, kun tehdas 1992, silloiselta nimeltään Santasalo-Vaihteet Oy, sai uuden tehdasrakennuksen Karkkilaan, jolloin toiminta Högforsin ruukin vanhoissa tiloissa päättyi.

Tänä päivänä suuri ja palkittu tehdashalli kumisee suurimmaksi osaksi tyhjyyttään, koska nykyinen omistaja siirsi viime vuonna suurimman osan toiminnoista muille paikkakunnille. Moventas Gearsin Karkkilan tehtaalla toimii edelleen vaihdekoteloiden koneistushalli.

Högforsin lounaspata ja -vuoka

Högforsin tehtaan emaloitujen talousvalujen valikoima oli valtava. Ensimmäiset padat ja pannut emaloitiin jo 1920-luvun lopussa. Patatuotanto oli ollut ennen tätä jo suunnilleen sata vuotta tehtaalla käynnissä. Talousvaluja ei juurikaan itse muotoiltu, vaan tuotantoon otettiin muiden, lähinnä ruotsalaisten tehtaiden markkinoille lanseeraamat tuotteet. Uusia malleja esiteltiin jatkuvasti emalilaitoksen valmistumisen jälkeenkin. Mallit olivat pääasiassa Husqvarnan tehtaan mallistosta. Högforsin ja Husqvarnan välillä lienee ollut jonkinlainen yhteistyösopimus, sillä ensimmäiset Husqvarnan tuotteet Högfors-nimisinä valmistuivat jo 1880-luvulla.

Vuonna 1955 Högforsin kuvastoon ilmestyi uutena tuotteena sirot lounaspata ja –vuoka, kuukauden museoesineemme, joita sai vaaleansiniseksi tai oranssiksi emaloituina. Pata oli tilavuudeltaan kaksi ja vuoka yksi litraa. Vuoka ja pata olivat yhteensopivia ja niihin kävi sama kansi. Etenkin vuoan kylkeä somistettiin usein apilakuviolla. Kyseisten esineiden alkuperä oli tutun kaavan mukaan ulkomailla, todennäköisesti Husqvarnan mallistosta, eikä niiden suunnittelijasta ole tietoa.

Högforsin lounasastioiden historia ei ollut pitkä, niitä valmistettiin viimeisen kerran vuonna 1960. Esineiden tuotantomäärien on kuitenkin täytynyt olla näiden muutamien vuosien ajan huikeita. Lounasvuokia ja –patoja näkee nimittäin edelleenkin monella kirpputorilla, ja useassa kodissa ne ovat varmaan vieläkin käytössä. Huolekkaassa käytössä valurauta-astiathan ovat, emalin kanssa tai ilman, käytännössä lähes ikuisia.

Lounasastiaston kohtaloksi saattoi käydä se, että Högforsin tehtaalla alettiin suosia suomalaista. Antti Nurmesniemen suunnittelema kuparisankapata tupsahti markkinoille 1959, minkä jälkeen häneltä valmistui pitkin 1960-lukua uusia osia värikylläiseen Nurmesniemi-sarjaan. Tässä yhtälössä ei ollut enää sijaa tuontimalleille muutamia suosituimpia poikkeuksia lukuun ottamatta. Oman värikkään lukunsa nämä ulkomailta kopioidut talousvalut ovat Högforsin tehtaan historiaan kuitenkin tuoneet.

Malmikompassi

Högforsin tehtaan synty perustuu malmilöytöön, joka tapahtui jo yli 200 vuotta sitten. Löydön seurauksena perustettiin Kulonsuonmäenkaivos vuonna 1817. Kaivosta varten puolestaan rakennettiin masuuni, jossa voitiin malmista jalostaa oikeaa rautaa. Masuunin ympärille kasvoi nopeasti Högforsin ruukki, ja ruukin ympärille lopulta kokonainen kaupunki.

Kulonsuonmäen kaivos ei osoittautunut lopulta valtaisaksi jättipotiksi, vaikka työt siellä jatkuivat aina vuoteen 1888. Kaikkiaan avattiin viisi kaivoskuilua, mutta malmi oli melko köyhää ja kaivos alkoi osoittaa ehtymisen merkkejä jo 1860-luvulla. Masuunissakin alettiin käyttää järvimalmia.

Vuorimalmista ei kuitenkaan haluttu luopua, ja Högforsin tehtaalla etsittiin aktiivisesti uusia löytöjä etenkin 1800-luvun puolivälissä. Apuna malmietsinnöissä oli malmikompassi, kuukauden museoesineemme. Kompassin avulla todella löydettiin uusia rautaesiintymiä ympäri Karkkilaa ja Pusulaa. Näitä koelouhoksia avattiin 1840–60-luvuilla mm. Tupuriin, Pähkinämäkeen, Pyöliin, Koveloon ja Haavistoon. Uusia kaivoksia ei kuitenkaan otettu varsinaiseen käyttöön.

Malminetsintä oli alkeellista vielä 1700-luvun loppupuolella, ja löydöt perustuivat yleensä silkkaan sattumaan. Malmikompassit, jotka olivat ammattilaisten työkaluja, otettiin käyttöön kyseisen vuosisadan loppupuolella. Laitetta käytettiin magnetiitin etsimiseen. Kardaanisesti ripustettu magneettineula on tasapainoasennossaan vaakasuorassa. Malmikerrostumat muuttavat kompassineulan asentoa, minkä jälkeen tarkempi tutkiminen saatettiin aloittaa.

Malmikompassia on säilytetty nahkaisessa, vihreällä kankaalla vuoratussa kotelossa.

Högforsin masuunin juhlakasari

Suomen valimomuseo sai alkuvuodesta erittäin tärkeän esinelahjoituksen. Kyseessä on Högforsin valmistama pyöreäpohjainen paistinkasari, jonka kyljessä komeilee päivämäärä 30.11.1872. Eittämättä kyseessä on valupäivä, mutta epäselvää oli, mitä kasarin voimin oli aikoinaan juhlittu. Päivämääriähän ei tehtaan valmistamiin esineisiin ollut merkitty muuta kuin harvinaisissa juhlatapahtumissa.

Erilaisia vaihtoehtoja karsimalla kävi selväksi, että esine on todennäköisesti Högforsin masuunin 50-vuotisjuhlaesine. Vuosiluku 1822 on näkyvissä masuunin kyljessä. Högforsin privilegiokirjan 17.5.1820 mukaan masuunin piti olla valmis vuoden 1822 loppuun mennessä. Todennäköisesti sen takia tuo vuosi on ylös merkitty, ja kasari valmistettu 50 vuotta myöhemmin. Masuuni oli tuolloin vielä käytössä, joten kasari on valmistettu masuunissa sulatetusta raudasta.

Masuunin rakennushanke ei kuitenkaan toteutunut määräajassa 1822, ja siksi tehtaanjohtaja Johan Jacob Dreilick joutui anomaan 8 kuukautta lisäaikaa. Vuorimestari Sahlman velvoitettiin johtamaan masuunin rakentamista, ja lopulta masuuni valmistui heinäkuussa 1823. Masuunista tehtiin silloin tarkastuspöytäkirja ja piipun lämmitys aloitettiin 12.7.1823. Ja sitten päästiinkin pari viikkoa myöhemmin puhallukseen.

Tänä vuonna olemme siis viettäneet Högforsin masuunin 190-vuotisjuhlaa. Aikaisemmin näitä masuunin juhlavuosia on kuitenkin vietetty vuotta aiemmin, mistä muistutuksena on masuuniin merkitty vuosiluku ja nyt, uutena esineenä, masuunin vanha juhlakasari.

Högforsin konepajakoulun voittopokaali

Högforsin tehtaan konepajakoulu toimi vuosina 1943-1977. Koulussa tehtiin kuitenkin paljon muutakin kuin opiskeltiin konepajaan ja valimoteollisuuteen liittyviä asioita. Oppilaiden vapaa-ajan täyttivät erilaiset kulttuuririennot ja urheilu.

Konepajakoulu oli arvostettu alan oppilaitos, jonne oli vaikea päästä. Hakijoita oli parhaina vuosina yli sata, ja vain 20-30 oppilasta hyväksyttiin vuosittain. Koulun pääsyvaatimuksista ei ollut aina selvyyttä. Puhuttiin jopa ns. pärstäkertoimesta, mutta tokihan koulun päästötodistuksella oli oma tärkeä merkityksensä. Ja oman paikkakunnan pojilla oli koko koulun historian ajan etusija kouluun pyrittäessä. Yksi tärkeä pääsyvaatimus oli kuitenkin myös urheilumenestys.

Ammattikoulujen välisistä urheilukilpailuista haluttiin menestystä ja sitä myös saatiin. Erilaiset kiertopalkinnot päätyivät lähes poikkeuksetta Högforsin konepajakoulun palkintokaappiin. Yksi tällaisista kiertopalkinnoista on nyt valittu heinä- ja elokuun kuukauden museoesineeksi Karkkilan kirjastoon. Kyseessä on teollisuuden ammattikoulujen yleisurheilukilpailujen kiertopalkinto, jonka Högforsin konepajakoulu voitti viiden vuoden aikana 1951-54 peräti neljä kertaa, minkä jälkeen pokaali jäi pysyvästi Karkkilaan.

Palkintopokaalin kaikki neljä karhua tervehtivät urheilusankareita tassu lippaan nostettuna.

Suomen valimomuseossa on esillä Högforsin konepajakoulusta kertova näyttely. Näyttely on avoinna 4.8.2013 saakka. Näyttelyssä kerrotaan varsinaiseen koulutukseen liittyvien asioiden lisäksi myös oppilaiden harrastuksista ja arjesta. Lisätietoja Karkkilan ruukkimuseo Senkan sivuilta.

Högforsin masuunin pienoismalli

Kesäkuun museoesineeksi on valittu Högforsin masuunin pienoismalli, joka valmistui vuonna 1997. Pienoismallin avulla havainnollistettiin tuolloin käynnissä olleita masuunin restaurointi- ja rekonstruktiotöitä. Pienoismallin suunnitteli ja toteutti Arkkitehdit Atelier Risku Högfors. Pienoismallissa näkyy masuunin harmaakiviosa, multahirsikehikko, kranssi ja piippu. Malli oli esillä myös Matkamessuilla 1990-luvulla.

Högforsin masuunin ensimmäisestä puhalluksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 190 vuotta. Masuuni perustettiin jalostamaan Kulonsuonmäen eli Rautamäen kaivoksesta louhittua rautamalmia. Raudan raaka-aineena käytettiin myöhemmin myös järvi- ja suomalmia. Masuuni toimi vuoteen 1915 saakka, minkä jälkeen rakennuksen puuosat purettiin pois. Jäljelle jäi muistomerkiksi vain harmaakivinen alaosa, jonka ympärille Museovirasto ryhtyi vuonna 1996 rakennuttamaan suojarakennusta. Restauroitu masuuni avattiin yleisölle vuonna 2000.

Karkkilan ruukkimuseo Senkka juhlistaa masuunin juhlavuotta kuukauden museoesineen lisäksi teemaopastuskierroksilla. Karkkilan Rautapäivillä 14.6.2013 järjestetään Masuunissa ja Valimomuseossa lasten kierros sekä Masuuni 190 vuotta -kierros, jonka aikana luetaan otteita Eino Halmeen kirjasta ”Tarinoi vanhast pruukist”. Masuunin ensimmäisestä puhalluksesta kertova kierros järjestetään 23.7.2013, masuunin virallisena syntymäpäivänä. Juhlavuoden teemaopastuksiin kuuluu myös 11.8.2013 järjestettävä Kertomuksia masuunimiehistä -kierros, joka perustuu sukututkimukseen ja perunkirjoihin. Kaikille kierroksille on vapaa sisäänpääsy.

Mekaaninen laskukone Högforsin konttorista

Kun ruotsalaisvalmisteinen Original-Odhner malli No 27 tuli markkinoille 1930-luvun lopulla, sitä mainostettiin Suomessakin, että se on jopa nopeampi kuin edeltävät mallit, jotka pystyivät nopeudessa kevyesti päihittämään viiden kynällä laskijan työn.

Mainostekstit olivat sen verran vakuuttavia, että malli No 27 hankittiin myös Högforsin tehtaan konttoriin suunnilleen sota-aikana. Palkanlaskemiset ja yrityksen tiliasiat olivat sen verran vaativia jo tuohon aikaan, olihan kyseessä Pohjoismaisessa mittaluokassa erittäin merkittävä tehdas, että tarvetta oli varmasti huomattavasti enemmällekin kuin viidelle kynällä laskijalle. Valitettavasti historian arkistot eivät kerro, montako laskukonetta tehtaalla tuohon aikaan tarkalleen oli käytössä.

Ensimmäiset mekaaniset laskukoneet kehiteltiin jo 1600-luvulla Ranskassa. Laitteiden kulta-aikaa elettiin 1900-luvun alkupuolella, ja ne kehittyivät tuolloin vauhdilla. Etenkin Ruotsi oli mekaanisten laskukoneiden saralla yksi edelläkävijämaista. 1960-luvulla alkoivat yleistyä sähkömekaaniset laskimet, ja todennäköisesti noihin aikoihin Högforsin tehtaan konttori on luopunut Orginal-Odhnerin käytöstä. Museon kokoelmiin laskukone lahjoitettiin kuitenkin vasta 1980-luvulla. Nykyään harvinaisimmat mekaaniset laskukoneet ovat suosittuja keräilykohteita, ja niistä voi joutua pulittamaan useita satoja euroja.