Kulonsuonmäen kaivos ei osoittautunut lopulta valtaisaksi jättipotiksi, vaikka työt siellä jatkuivat aina vuoteen 1888. Kaikkiaan avattiin viisi kaivoskuilua, mutta malmi oli melko köyhää ja kaivos alkoi osoittaa ehtymisen merkkejä jo 1860-luvulla. Masuunissakin alettiin käyttää järvimalmia.
Vuorimalmista ei kuitenkaan haluttu luopua, ja Högforsin tehtaalla etsittiin aktiivisesti uusia löytöjä etenkin 1800-luvun puolivälissä. Apuna malmietsinnöissä oli malmikompassi, kuukauden museoesineemme. Kompassin avulla todella löydettiin uusia rautaesiintymiä ympäri Karkkilaa ja Pusulaa. Näitä koelouhoksia avattiin 1840–60-luvuilla mm. Tupuriin, Pähkinämäkeen, Pyöliin, Koveloon ja Haavistoon. Uusia kaivoksia ei kuitenkaan otettu varsinaiseen käyttöön.
Malminetsintä oli alkeellista vielä 1700-luvun loppupuolella, ja löydöt perustuivat yleensä silkkaan sattumaan. Malmikompassit, jotka olivat ammattilaisten työkaluja, otettiin käyttöön kyseisen vuosisadan loppupuolella. Laitetta käytettiin magnetiitin etsimiseen. Kardaanisesti ripustettu magneettineula on tasapainoasennossaan vaakasuorassa. Malmikerrostumat muuttavat kompassineulan asentoa, minkä jälkeen tarkempi tutkiminen saatettiin aloittaa.
Malmikompassia on säilytetty nahkaisessa, vihreällä kankaalla vuoratussa kotelossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tiedätkö esineistä enemmän? Herättääkö aihe muistoja? Luitko aiheeseen liittyvän kirjan, jota haluaisit suositella? Voit kommentoida halutessasi myös nimettömänä.