Högforsin työkaluosastolla, nykyisissä kaupungin kirjaston tiloissa, vuonna 1960 valmistettu löylykauha edustaa Högforsin tehtaan firabelituotantoa puhtaimmillaan. Kauhan varsi on Nurmesniemi-padan kuparinen sanka, joka on oikaistu ja kuvioitu ja toisesta päästä leikattu. Kädensija on tekijän Högforsin konepajakoulussa valmistaman ammattinäytetyön (messinkiventtiilin valukokilli) ylimääräinen kahva. Kyseessä on siis kovassa ja kuumassa käytössä ollut käyttöesine, jollaisia on valmistunut satamäärin Högforsin yli 200-vuotisen historian aikana. Eniten firabelitöitä valmistui sodan jälkeen, jolloin työntekijöiden palkkataso oli alhaalla ja kauppojen hyllyiltä ei löytynyt tarvittavia tuotteita. Hyödyke valmistettiin siis itse, jos vain kyettiin.
Työnjohdon suhtautuminen firabelitöihin oli ristiriitaista. Oikeiden töiden pelättiin kärsivän, ja tehtaan materiaalia katosi salaperäisesti. Toisaalta tiedostettiin, että firabelitöiden tekeminen kasvatti työntekijöiden ammattitaitoa. Asiaa pyrittiin rajoittamaan ns. firabelikortilla, jolloin työntekijä sai vapaa-ajallaan tehdä omia töitään mutta joutui maksamaan käyttämistään materiaaleista. Kokeilu ei kauan kestänyt, sillä luvattomia firabeleja valmistui ilmeisesti yhtä paljon kuin aiemminkin. Firabelien tekeminen oli siis periaatteessa kiellettyä mutta samalla hiljaisesti hyväksyttyä. Firabelityöstä kiinni jääminen tiesi pääsääntöisesti nuhtelua, kun esimerkiksi varastamisesta seurasi yleensä potkut.
Suomen Valimomuseon vaihtuvien näyttelyiden tilassa Galleria Bremerissä on koko kesän ajan ollut esillä Högforsin firabeleista kertova näyttely ”Salaa valetut”. Näyttely päättyy sunnuntaina 29. elokuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tiedätkö esineistä enemmän? Herättääkö aihe muistoja? Luitko aiheeseen liittyvän kirjan, jota haluaisit suositella? Voit kommentoida halutessasi myös nimettömänä.