tiistai 1. joulukuuta 2015

Schilkinin Kolme apinaa

Suomen valimomuseo sai syksyllä lahjoituksena kokoelmiinsa esineen, joka oli jo ennestään tuttu niin museolle kuin monille muillekin paikkakunnan asukkaille. Kyseessä oli Michael Schilkinin vuonna 1961 suunnittelema Kolme apinaa -valureliefi, jollaisia museon kokoelmista jo löytyi entuudestaan, minkä lisäksi sellaisia on ollut jo usean vuoden ajan museokaupassamme myynnissä. Erikoisen tästä kuukauden museoesineeksi valitusta apinataulusta tekee sen pinnoitteena käytetty majolika-emali. Kyseinen, aavistuksen läpikuultava emali kehitettiin Högforsin tehtaalla ilmeisesti 1950-luvun alussa markkinoille tulleisiin Marathon- ja Olympia -kamiinoihin. Kamiinoiden lisäksi sitä on jonkin verran käytetty Högforsin valmistamissa taidevaluissa. Kun Marathon 10:n tuotanto, viimeisenä tehtaan valmistamana kamiinana, loppui 1960-luvun lopussa, lienee myös majolika-emalin valmistus supistunut minimiin.

Kolme apinaa on tauluna kiinnostanut museon vieraita aivan erityisesti. Se on myös ollut museokaupan yksi myydyimmistä tuotteista. Högforsin tehtaalta on joskus kerrottu, että lahjana se on aikoinaan ollut erityisesti liikemiesten suosiossa. Hyväntuulisen ja hauskan reliefien aihe ei ole kuitenkaan syntynyt muotoilija Schilkinin päässä. Aihe nimittäin liittyy japanilaiseen Koshin-uskontoon, jossa apinat ovat viestinviejiä. Aiheena ovat kolme apinahahmoa, joista ensimmäinen peittää silmänsä, toinen korvansa ja kolmas suunsa. Viesti on, että he eivät näe, kuule eivätkä puhu pahaa. Koshin uskonnon alkuperä on kiinalaisessa taolaisuudessa ja siinä on myös vaikutteita shintolaisuudesta ja buddhismista. Uskonto on saanut alkunsa n. 1000-luvulla ja on edelleen voimissaan. Japanissa on useita aiheeseen liittyvä patsaita ja reliefejä jo 1500-luvulta lähtien, mutta niitä ei ole pystytty tarkasti ajoittamaan. Vanhin ajoitettu aihetta käsittelevä puuveistos on osa shintolaisen Nikko Toshugu -temppelin pyhää tallia Japanissa. Kyseinen temppeli on Japanin toiseksi suosituin nähtävyys ja rakennettu vuonna 1636. Apinoilla on myös nimet: Mizaru (ei näe), Kikazaru (ei kuule) ja Iwazaru (ei puhu). Japanista aihe on levinnyt laajasti ympäri maailmaa, ja on hyvin tunnettu esim. populaarikulttuurin parissa.

Högforsin tehtaalla on valmistettu firaabelityönä taulusta myös versiota, jossa apinat ovat hevosenkengän sisällä. Valimomuseo on erittäin kiinnostunut ottamaan sellaisen lahjoituksena vastaan jälkipolville säilytettäväksi.

Karkkilan museon ja kirjaston väki toivottaa hyväntuulisten apinoiden myötä kaikille iloista joulumieltä!

2 kommenttia:

  1. Mistäkä tämän uustuotannon sitten erottaa alkuperäisestä? Onko niin että uudemmissa ei ole tuota vuosilukua painettu?

    VastaaPoista
  2. Tämä iloinen apinareliefi oli lapsuuden kodissani saunan seinällä noin vuosina 1963-1979. Apinoiden mystiikka kiehtoi pienen tytön mieltä. Tällä viikolla tämä reliefi putkahti äitini tavaroista esille ja oi, millaisen riemuhuudon se sai aikaan! Luulin esineen kadonneen tai suorastaan, että se olisi hävitetty muutoissa vuosien myötä.
    Tämä vain on Niin Ihana teos.

    VastaaPoista

Tiedätkö esineistä enemmän? Herättääkö aihe muistoja? Luitko aiheeseen liittyvän kirjan, jota haluaisit suositella? Voit kommentoida halutessasi myös nimettömänä.