Oxelösundin matkamuisto

Kuukauden museoesineenä on pieni lasipokaali, jollaisen saivat lahjaksi kaikki Karkkilan joukkueen jäsenet, jotka vuonna 1958 matkustivat Ruotsiin kohtaamaan kummikaupunkinsa Oxelösundin yleisurheiluottelun merkeissä. Urheilukisalla oli tuossa vaiheessa jo kymmenen vuoden perinteet ja se järjestettiin vuorotellen Karkkilassa ja Oxelösundissa. Viimeisen kerran näissä merkeissä oteltiin vuonna 1962. Ensimmäisissä kisoissa Oxelösund oli voitokas, mutta pian asetelma kääntyi päälaelleen, ja lopulta Karkkila dominoi kisoja.

Lasipokaalin kyljessä on kuva Oxelösundin kirkosta, ja esine on siis sikäläistä tuotantoa. Oxelösundiin perustettiin vuonna 1913 Oxelösund Järnverk AB, josta toimitetuista rautaharkoista on Högforsinkin tehtaassa valettu esineitä. Metalliteollisuuden rinnalla aloitti vuonna 1927 Oxelösunds glasverk lähinnä strategisista syistä, sillä lasitehtaassa voitin hyödyntää koksiverkossa syntynyttä kaasua ja muita hukka-aineita samalla vähentäen syntynyttä jätettä. Lasitehdas oli paikkakunnan ensimmäisiä työpaikkoja, jossa myös naisten oli mahdollista työllistyä. Lasitehdas lakkautettiin vuonna 1970, mutta rautatehdas toimii edelleen.

Noin 100 kilometriä Tukholmasta etelään sijaitseva Oxelösund on Karkkilaa hiukan isompi paikkakunta ja siellä on suunnilleen 12 000 asukasta. Se perustettiin vuonna 1899 taajaväkiseksi yhdyskunnaksi ja vuonna 1950 siitä tuli kaupunki. Vuonna 1971 Oxelösund muuttui kunnaksi silloisen kuntauudistuksen myötä. Kummitoiminta alkoi sota-aikana, jolloin Karkkilasta siirtyi Oxelösundiin runsaasti sotalapsia. Osa lapsista jäi Ruotsiin pysyvästi. Vuonna 1960 uutisoitiin, että Oxelösundissa oli useita Karkkilasta tulleita ”siirtolaisia”. Kaksi heistä osallistui tuolloin yleisurheilukisaan Karkkilaa vastaan. Mahdollisesti nämä urheilijat olivat aikuiseksi kasvaneita sotalapsia.

Joulukuun 18. päivä Suomen valimomuseossa järjestettävässä Historian yö -tapahtumassa kerrotaan lisää Karkkilan ja Oxelösundin välisestä toiminnasta.

Högforsin tulppaventtiili

Kuukauden museoesineenä on valuraudasta Högforsin valmistama tulppaventtiili, josta on lohkottu yksi kulma pois. Esineen mutterit ovat osittain ruostuneet ja käyttöhistoriakin oli pitkälti kadonnut. Tiedettiin ainoastaan, että se on Högforsin valmistama venttiili ja se on kuulunut vuonna 1960 avatun Högforsin tehdasmuseon kokoelmiin. Yleistä tietoa oli myös, että näissä valurautaventtiileissä oli ollut aikoinaan työnjako, jonka mukaan valuosat valmisti Högfors Karkkila mutta ne koneistettiin Högfors Salon tehtaalla.

Pienellä tutkimustyöllä tämäkin esine alkoi heräillä eloon. Suurin johtolanka oli esineessä olevat merkinnät. Ensinnäkin selvisi, että venttiili on pallografiittirautaa, jonka teollisen valmistuksen Högfors aloitti vuonna 1961 ensimmäisenä maassamme. Uuden raudan myötä tuotteen vetolujuus, kovuus ja kestävyys kasvoivat kymmeniä prosentteja. Samalla selvisi, että venttiili ei ole voinut olla museon kokoelmissa vielä museon avattua ovensa.

Esineestä löytyi merkintä, jonka perusteella venttiili on todennäköisesti valmistettu vuonna 1966. Vanhat tuoteluettelot vahvistivat tätä otaksumaa, sillä vuonna 1963 sitä ei tehtaan kuvastossa ole mutta kaksi vuotta myöhemmin jo on. Myös venttiiliin tarkka tyyppi selvisi: Tulppaventtiili No. 54236, jolla on säädetty veden, öljyn, bensiinin tai matalapainehöyryn virtaamista putkistossa. Tehtaan kuvastoissa sitä ei enää 1970-luvulta löydy. Kyseessä on siis vanha ja melko harvinainen pallografiittinen venttiili, sillä vielä 1960-luvun puolella melko kallista pallografiittirautaa käytettiin vain harvoin venttiileissä.

Venttiilistä irti lohkottu kulma kertoo, että esine ei ole koskaan päätynyt siihen käyttöön kuin on tarkoitettu. Melko suurella todennäköisyydellä venttiili on ollut messukäytössä, ja sen avulla on esitelty uuden ja ihmeellisen rautalaadun ominaisuuksia. Messukäyttö on loppunut viimeistään 1970-luvulle tultaessa, jolloin se lienee päätynyt osaksi tehdasmuseon kokoelmia. On mahdollista, että senkin jälkeen venttiiliä on käytetty esimerkiksi Kymin metalliteollisuuden ammattikoulun eli konepajakoulun oppitunneilla havainne-esineenä.

Feuerhand-myrskylyhty

Karkkilan museon historia yltää paljon pitemmälle kuin vuoteen 1989, jolloin sekä Valimomuseo että Työläismuseo avattiin. Paikkakunnalla oli näitä ennen jo kotiseutumuseo sekä Högforsin tehdasmuseo, joiden suoria jälkeläisiä nykyiset museot käytännössä ovat. Jälkimmäinen museo piti majaansa punaisessa viljamakasiinissa, joka sijaitsee edelleen Tehtaanpuistossa Tehtaanhotellin ja Bremerintalon välissä. Nykyään kyseisessä viljamakasiinissa toimii Valimomuseon varasto.

Viljamakasiinista on jo ajat sitten siirretty pois museon arvokkain esineistö, koska se on kylmä varasto. Jotain pientä siellä vielä on. Viime kesänä huomasimme rakennuksen vintillä kattoparrussa roikkuvan ruosteisen myrskylyhdyn. Kävi ilmi, että se ei ollut rekvisiittaa, kuten oletimme. Se oli ihan oikea museoesine – siihen oli merkitty diaarionumero 136. Mietimme, olikohan myrskylyhdyllä tarinaa kerrottavanaan?

Tuo numero jo pelkästään kertoi, että kyseessä oli muinaisen Högforsin tehdasmuseon kokoelmiin kuuluva esine. Lähtökohta ei ollut lupaava, sillä siihen aikaan esineiden kontekstitietoja ei ollut merkitty ylös. Esine oli luetteloitu nykyisen museon toimesta 1990-luvun puolivälissä, mutta tulos oli laiha senkin suhteen, sillä mainittuna olivat vain mitat, kunto ja nimi – ”Myrskylyhty”.

Myrskylyhty päätyi kuitenkin kuitenkin pintapuolisen konservoinnin kohteeksi. Onneksi esineessä oli vain pölyä ja kevyttä pintaruostetta, jotka lähtivät helposti pois. Sen verran peittävää ruoste kuitenkin oli ollut, että sen alta paljastui vuosikymmenten piilottelun jälkeen valmistajan nimi ja lyhdyn mallinumero. Kyseessä on Saksan Beierfeldissä valmistunut Feuerhand Nr. 323 -myrskylyhty. Feuerhand oli aikakautensa johtava myrskylyhtyjen valmistaja ja toimii alalla edelleen. Yhteydenotto tehtaalle, ja sieltä selvisi, että lyhtyä on valmistettu vuosina 1927-35. Esine oli alkanut kertoa tarinaansa.

Kaikki Högforsin tehdasmuseon esineet ovat joko Högforsin valmistamia tai käyttämiä. Tässä tapauksessa jäljelle jäi vain jälkimmäinen vaihtoehto. Mihin voimakkaan laajenemisvaiheen keskellä ollut Högforsin tehdas olisi tarvinnut myrskylyhtyä vajaat sata vuotta sitten? Myrskylyhdyt ovat melkein aina ulkokäytössä, joten valimossa ja konepajassa sitä tuskin on tarvittu. Ennen sotia Högforsin maanviljelys eli huippukauttaan, ja sitä harjoitettiin myös ihan tehtaan vieressä Karkin tilalla. Pidämme siis mahdollisena, että kuukauden museoesineemme on ollut käytössä maatalouden apuvälineenä pimeinä syys-ja talvi-iltoina, kunnes se viimein täysin palvelleena on päätynyt viereisen museon kokoelmiin. Myrskylyhty ei itse tätä teoriaa meille pysty vahvistamaan mutta ei kiistämäänkään.

Kekkosen lahja

Vuonna 1970 koettiin ehkä Karkkilan kauppalan historian suurin juhla. Toukokuun 29. päivä vietettiin Högforsin tehtaan 150-vuotisjuhlaa, jonne oli kutsuttu 1800 vierasta. Juhlan pääpaikka oli Karkkilan isoin sisätila eli Högforsin ostovarasto, joka nykyään tunnetaan Asemasuon hallina.

Juhliin oli kutsuttu myös presidentti Urho Kekkonen, joka ilmoittikin saapuvansa tapahtumaan. Högforsin tehtaalla presidentin ensivierailuun Karkkilassa valmistauduttiin antaumuksella, ja näistä valmisteluista tallentui tehtaan arkistoon läjäpäin asiakirjamappeja. Julkisivulautakunta puolestaan määräsi, että huonokuntoisten talojen julkisivut piti maalata. Lisäksi tehtaan konepajakoululle annettiin tehtävä valmistaa presidentti Kekkoselle uniikki lahja. Tällaiseksi valikoitui Högforsin masuunista valmistunut ainoa jälkipolville säilynyt rautaharkko, josta leikattiin pieni pala irti. Harkon palasen rinnalle valmistettiin kimpale silloin vallankumouksellista ja uutta Kymenite-rautaa, joka oli kehitelty Högforsin tehtaalla. Molemmat palat asetettiin niitä varta vasten valmistettuun nahkakoteloon.

Juhlat onnistuivat erinomaisesti ja tapahtuma huomioitiin laajalti valtakunnan lehdistössä. Juhlan toteuduttua uhrattiin vain vähän palstatila sille pikkuseikalle, että yksi puuttui joukosta – nimittäin presidentti Kekkonen. Tästä saatiin lukea päivää ennen juhlaa paikkakunnan sanomalehdestä. Syynä poisjäännille olivat terveydelliset syyt. Perimätiedon mukaan Kekkosen lahja sentään luovutettiin presidentin edustajalle.

Noin vuosi sitten Karkkilan museon henkilökunnalle selvisi, että perimätietoon ei ole aina luottamista. Eräässä palaverissa Componenta Karkkilan neuvotteluhuoneessa museoamanuenssin huomion kiinnitti hyllyn reunalla nököttävä laatikko, jossa oli kaksi metallikimpaletta sisällä. Laatikon ohessa ei ollut mitään selittävää tekstiä ja ehkäpä sen merkitys tehtaalla oli vuosikymmenten saatossa jo kokonaan unohtunut. Koskapa museon kokoelmissa on jo entuudestaan Kekkosen lahjaa varten lyhennetty masuunin harkko, joka on myös ollut kuukauden museoesineenä, ei kauan tarvinnut miettiä, mistä on kyse. Varsinkin, kun sisällön autenttisuuden vahvisti nahkapäällysteisen laatikon kannessa komeilevat vuosiluvut 1820–1970 ja Högforsin logo.

Componenta on nyt luovuttanut Kekkosen lahjan museokäyttöön, minkä kunniaksi se on tuoreeltaan kuukauden museoesineenämme. Seuraavaksi lahja päätyy osaksi Suomen valimomuseon perusnäyttelyä.

Rock 'n’ rollin kuningas

Miten Elvis Presley ja Karkkilan ruukkimuseo Senkka liittyvät toisiinsa? Niin. Museon työntekijät pohtivat pitkään, mikä esine valittaisiin seuraavan kuukauden museoesineeksi. Työpöydän syövereistä kurkisti pieni Elvis-hahmo. Sehän se olisi! Suomen Valimomuseon amanuenssi oli aikanaan saanut sen lahjoituksena kokoelmiin eräältä Rautapäivien torikauppiaalta. Näin näppärä aasinsilta löytyi.

Torit ovat aina olleet kaupunkien vilkkaimpia ja suosituimpia keskuksia. Högforsin tori perustettiin 24.9.1889 ruukin alueelle nykyiseen Tehtaanpuistoon. Torilla myytiin pääasiassa elintarvikkeita, kuten perunoita, voita ja lihaa. Aluksi tori järjestettiin kahden viikon välein perjantaisin, mutta se vakiintui pian jokaviikkoiseksi. Vuonna 1917 torikauppa siirtyi Pyhäjärven kunnan järjestettäväksi, jolloin toripaikka siirtyi nykyisen Keskuspuiston alueelle. 1940-luvulle tultaessa vanha torialue alkoi käydä ahtaaksi, joten se siirtyi nykyiselle paikalleen seuratalo Pohjanpirtin viereen. Karkkilassa on edelleen toimivat ja vilkkaat toripäivät, mutta viime vuosina Högforsin ruukkialue on noussut torin rinnalle suosituksi markkina- ja tapahtumapaikaksi. Näyttää siis siltä, että olemme palaamassa sinne, mistä aikanaan lähdettiin.

Lisätietoja Karkkilan torin historiasta löytyy Tommi Kuutsan Torin tarinat-kauppaa ja tapahtumia Karkkilan torilta – teoksesta, jota on myynnissä museokaupassa!

Olkoon museo-Elvis kunnianosoituksena torikaupan elävälle historialle ja kaikille edesmenneille rock-legendoille.

Högforsin apteekin formaliinipullo

Viime kesän varastomuuton yhteydessä museon työntekijät löysivät vanhan ruskealasisen pullon. Pullon kyljessä olleen merkinnän avulla selvisi, että kyseessä oli Högforsin apteekista ostettu 40-prosenttinen formaliiniliuos. Edessä olikin mielenkiintoinen selvitystyö pullon historiasta ja käyttötarkoituksesta, jota toteutettiin yhdessä Karkkilan apteekin sekä siellä pitkään työskennelleiden henkilöiden kanssa. 

Kyseisen pullon tarkka ajoittaminen on hankalaa. Pullon pohjalla oleva merkintä K1 viittaisi, siihen, että se on Karhulan lasitehtaan valmistama. Lasitehtaan kuvastojen mukaan vastaavia lasipulloja olisi tehtaalla valmistettu ainakin vuonna 1926, mikä tukisi myös museon työntekijöiden arviota siitä, että pullo on peräisin 1920-luvulta. On kuitenkin mahdollista, että pullo on joko luultua vanhempi tai uudempi. Ajoitusta voidaan yrittää tarkentaa pullon kyljessä olevan tarran avulla, jossa lukee Högforsin apteekki. Koska merkintätarrassa lukee ”Högforsin”, eikä ”Karkkilan” apteekki, voidaan arvioida, että pulloa on myyty itsenäisen Karkkilan apteekin ensimmäisen apteekkarin aikana, eli vuosien 1918–1959 välillä. Tämä johtuu siitä, että tuolloin apteekin nimi oli ruotsinkielinen Apoteket i Högfors. 

Vuotta 1918 pidetään Karkkilan apteekin perustamisvuotena. Sisällissodan taistelujen päätyttyä apteekkari Albin Ericsson sai senaatilta luvan perustaa Karkkilaan, silloiselle Uudenmaan läänin Pyhäjärvelle, ensimmäisen itsenäisen apteekin. Tätä ennen, vuodesta 1894 lähtien, Karkkilan apteekki toimi Vihdin apteekin haara-apteekkina. Ensimmäiset apteekit sijaitsivat Högforsin tehtaan lähteisyydessä, nykyisellä Turuntiellä, niin sanotussa Mänttärin talossa, joka purettiin 1980-luvulla. Lisäksi apteekki toimi apteekkari Ericssonin talossa kirkon vieressä 1950-luvun loppupuolelle asti, josta se muutti uuden apteekkarin mukana Grönholmin taloon Helsingintielle. Ennen nykyistä sijaintiaan K-Supermarketin rakennuksessa apteekki ehti toimia myös kaupungin torin läheisyydessä, Harjukadulla. Apteekilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys pienelle tehdaspaikkakunnalle.

Formaliini on formaldehydin vesiliuos, jota1900-luvun alussa sai ostettua apteekeista ja rohdoskaupoista noin 25 markan hintaan. Vuonna 1941 julkaistussa Kotilieden lääkärikirjassa formaliinia suositellaan huoneiden, lakanoiden ja vaatteiden desinfiointiin. Formaliinidesinfektio suoritettiin ruiskuttamalla 2-prosenttista formaliiniliuosta huoneen lattialle, seiniin ja esineisiin. Vuonna 1923 Luonnonystävä-lehti suosittelee formaliinipesua ulkomailta tuotujen kauran ja ohran jyviin tarttuneiden noki-itiöiden hävittämiseen. Puutarhalehti puolestaan kehottaa käyttämään formaliinia kasvihuoneiden desinfiointiin. Suomen terveydenhoitolehti toteaa formaliinin olevan myös mainiota kärpäsmyrkkyä. Apteekkihenkilökunta muisteli, että formaliinia olisi aikanaan käytetty myös rapumertojen pesuun sekä kuolleiden eläinten säilömiseen. 1900-luvun alussa formaliinia käytettiin Suomessa siis pääosin tuholaisten torjumiseen, desinfiointiin ja puhdistustarkoituksiin. Nykyään formaliinia käytetään muun muassa hartsin valmistuksessa. Lääketieteen opiskelijat käyttävät sitä myös ruumiinavauksissa. 

Toistaiseksi jää arvoitukseksi, mihin tarkoitukseen juuri tätä Högforsin apteekin pullon formaliinia on käytetty. 

Malliviilarin öljypullo

Suomen valimomuseo sai Högforsin valimosta vuonna 1988 kokoelmiinsa malliviilarin työpöydän monine eri varusteineen. Tuolloin varsin vähälle huomiolle jäi pöydän mukana tullut punainen ruiskupullo. Kun museon varasto muutti viime vuonna, kiinnitti pullo henkilökunnan huomion. Likakerroksen alta paljastui varsin nätti esine, jossa varsinkin pullon metallinen, komean kiiltäväksi ehostunut pumppuosa osoitti, että kyseessä ei ole mikään kertakäyttötuote tai tusinatavara. Pullon sisällä oli jotain öljyntapaista ainetta.

Pullon kyljessä oli tekstiä, joka osoitti, että Fix-merkkinen pullo oli valmistettu Sveitsissä Küntenissä Birchmeierin tehtaalla. Kyseessä on yksi maailman johtavista suihkepullojen valmistajista, joka on aloittanut toimintansa jo vuonna 1876. Tehtaan edustaja vastasi museon tiedusteluun, jolloin selvisi, että pumppumekanismi on valmistettu galvanoidusta messingistä, ja pullon valmistus ajoittuu 1970-80 -lukujen taitteeseen. Museolla oli pullo jo aiemmin ajoitettu viimeistään 1970-luvulle, sillä tuskinpa vuonna 1988 museolle lahjoitettu esine on tuolloin kovin uusi ollut – varsinkaan, kun pullo oli ilmiselvästi ollut ahkerassa käytössä.

Vielä piti selvittää, mitä pullon sisällä ollut mönjä oli. Tietoa saatiin eräältä eläkkeeltä olevalta valumalliopettajalta. Kyseessä todellakin on öljy, jossa seassa on hionta-ainetta. Tätä käytettiin, jotta malliviilarin työkaluihin käytetyt hiomakivet eivät kuluisi liiaksi. Kyseiset pullot ovat olleet malliviilarille tärkeä ja jokapäiväinen varuste, mistä kertoo sekin, että tämäkin pullo on nimikoitu kahvaan tehdyllä kaiverruksella ”KTV. 85”. Kaiverruksen merkitys on toistaiseksi jäänyt arvailujen asteelle, mutta ehkä sekin vielä selviää.