Högforsin virkailijoiden pöytäkirja

Kuukauden museoesineenä on viime vuonna lahjotuksena museon kokoelmiin saatu Högforsin piirin teollisuusvirkailiain yhdistyksen pöytäkirjat vuosilta 1917–1919. Oleellisinta tässä on mainitut vuosiluvut. Kyseessä todellakin on Högforsin virkailijoiden ensimmäisen ammattiyhdistyksen pöytäkirjat. Aiemmin on ollut tiedossa, että Karkkilan Teollisuusteknikot ry perustettiin 13.8.1945. Virkamiesten ammattiyhdistyksen perustaminen oli vuonna 1945 iso kivi kengässä tehtaan johdolle, varsinkin kun heti syyskyyn alussa virkamiehet menivät lakkoon. Aiemmin tehtaan johto oli pitänyt virkamiehiä niin sanotusti omana väkenään. Tai ainakin tällainen mielikuva on haluttu antaa.

Tehtaan johdon suhtautumisesta Högforsin virkailijoiden (virkamiehistä puhuminen olisi ehkä väärin, sillä yhdistykseen kuului myös yksi nainen) ensimmäiseen ammattiyhdistykseen ei ole kirjoitettua tietoa. Siitä on vaiettu täysin muiden muassa Högforsin virallisessa, 1950-luvulla kirjoitetussa historiassa ”Masuuni, josta tuli suurvalimo” sekä vuonna 1992 julkaistussa Karkkilan historiassa. Kummassakaan ei mainita myöskään vuonna 1945 perustettua yhdistystä, jota ensimmäisen kerran käsitellään kattavasti Karkkilan Teknisten 50-vuotishistoriikissa. Todennäköisesti vaikeneminen on ollut ainakin aluksi tietoista ja lopulta virkailijoitten ensimmäinen ammattiyhdistys on kokonaan unohtunut, koska nämä pöytäkirjat ovat olleet yksityisomistuksessa näihin päiviin saakka.

Pöytäkirjan sisältö paljastaa paljon yhdistyksen asenteesta tehtaan johtoa kohtaan. Vuoden 1917 aikana, jolloin etenkin työväki liittyi valtaosiltaan omiin ammattiyhdistyksiinsä, katsoivat myös virkailijat tarpeelliseksi perustaa yhdistyksen, joka liittyi osaksi Suomen teollisuusvirkailiain liittoa. Yksiselitteisesti mainitaan, että yhdistys perustettiin puolustamaan virkailijoitten etua. Tämä jo sinällään kertoo, että tehtaan johtoon ei oltu tyytyväisiä.

Pöytäkirjoista myös selviää, että tammikuussa 1918, joitakin viikkoja ennen sisällissodan syttymistä, valaja Kalle Iltanen pahoinpiteli valumestari Svante Hartmanin. Iltanen selvisi teostaan seuraamuksitta. Johtoportaan pehmeä suhtautuminen pahoinpitelyyn antoi virkamiehille aiheen moittia vuoden 1918 toimintakertomuksessa tehtaan silloista hallintoa ”selkärankattomuudesta”. Syyttävä sormi osoitti siis käytännössä ruukinpatruuna Hjalmar Linderiin. Mainittakoon, että siinä vaiheessa, kun toimintakertomus kirjoitettiin, sota oli ohi ja Linder oli poistunut maasta, joten oli helppoa käyttää kärjekkäitä äänenpainoja.

Kitkaa siis selvästi oli tehtaan hallinnon ja virkailijoitten välillä kiivaina vuosina 1917–1918. Mistään vakavista asioista tuskin silti oli kyse, koska yhdistykseen kuuluivat myös kamreeri Vilho Hedlund ja jo mainittu Svante Hartman, jotka tuohon aikaan perinteisesti nimettiin lähes jokaiseen uuteen yhdistykseen ja järjestöön varmistamaan, että mitään tehtaan edun vastaisia päätöksiä ei tultaisi tekemään. Yhdistyksen toiminta nähtävästi loppui vuonna 1919, sillä yhdistyksen pöytäkirjoja ei jatkettu tämän pidemmälle, ja Suomen teollisuusvirkailiain liiton vuosikertomuksessa 1920–1921 Högfors mainitaan liitosta eronneiden, hajonneiden tai jäsenmaksunsa laiminlyöneiden joukossa. Innostus ja tarve selvästi hiipuivat, sillä jo vuonna 1918 yhdistyksen jäsenmäärä oli laskenut edellisvuoden 16:sta 11:een.