Peitostesuti

Ennen kuin kaavauskoneet saapuivat valimoihin, oli valaminen tarkkaa käsityötä. Epätoivottu susikappale vaani jokaisen työvaiheen taustalla huolimatonta työntekijää. Huolimattomuuteen ei kuitenkaan ollut varaa, sillä suden tekeminen oli häpeä. Jos sutta ja sekundaa kaikesta huolimatta tuli, niin usein kappale saatettiin valaa uusiksi ihan omalla ajalla. Tällaisessa ilmapiirissä taidot karttuivat nopeasti ja työvälineet tulivat tutuiksi. Työvälineet valmistettiin usein itse, joten valajalla saattoi olla käytössään hyvinkin persoonallisia työkaluja, joiden käyttötapa ulkopuolisille oli täysi mysteeri.

Yksi tällainen omatekoinen valajan työväline on peitostesuti, joka on Högforsin valimossa tuntemattoman valajan toimesta koostettu ilmeisesti jouhista kietomalla jouhinipun pää yhteen rautalangalla. Nipun päässä on vankka rautakoukku, jonka varaan suti on asetettu kuivumaan. Esine muistuttaa veikeästi pölyhuiskaa. Pölyjä esineellä ei kuitenkaan ole pyyhitty, vaan sitä on käytetty valmiin hiekkamuotin peitostuksessa eli mustauksessa. Sudilla siveltiin hiekan pinta hiilipitoisella peiteaineella. Tarkoituksena oli estää hiekan palaminen ja tarttuminen valukappaleen pintaan sekä antaa valukappaleelle kaunis pinta. Mustaus kuivatettiin ilmakuivauksella tai uunissa polttamalla.

Esineen ajoitus on epävarma. Se on ollut esillä jo vuonna 1960 avatussa Högforsin tehdasmuseossa. Tuskinpa esinettä on museoon ihan uutena kiikutettu, joten se lienee valmistunut 1920-40 -luvuilla. Normaalisti suti on nähtävillä Suomen valimomuseon perusnäyttelyssä.