tiistai 2. tammikuuta 2018

Högforsin messutaulu


Kuukauden museoesineenä on tällä kertaa valurautainen tekstilaatta, jonka historiaa emme tunne ja jonka käyttötarkoituskin on arvailujen varassa. Taulussa lukee ”HÖGFORS KOK SPISLAR”. Varmaa on siis vain, että laatta on Högforsin valmistama, ja siinä mainostetaan tehtaan valmistamia keittoliesiä. Laatan tekstillä tarkoitettaneen 1880-luvun puolivälistä lähtien tuotannossa olleita puuliesiä, mutta pieni mahdollisuus on, että mainonnan kohteena ovatkin olleet Högforsin keittiöpiisit eli paikoilleen muurattavat liesitasot, jotka olivat tuotannossa jo 1850-luvulta lähtien. Joka tapauksessa ruostunut laatta vaikuttaa melko iäkkäältä. Todennäköisesti sillä on ikää vähintään satakunta vuotta. 



Laatta on löytynyt Turusta eräästä kierrätyskeskuksesta. On siis varsin todennäköistä, että esine on ollut kyseisellä paikkakunnalla käytössä. Mielenkiintoista on, että laatan reunoissa on kirkkaita leikkausjälkiä. Se siis lienee ollut osa isompaa kokonaisuutta, josta se on leikattu irti melko hiljattain. Turun kokoisessa kaupungissa on järjestetty usein suuria tapahtumia mm. messuja. Onkin mahdollista, että laatta on kuulunut jollekin messuosastolle, jolla on esitelty Högforsin tuotteita. Ihan yhtä mahdollista on, että laatta on ollut käytössä jossakin turkulaisessa kaupassa, jossa on myyty Högforsin tuotteita.

Tiedämme siis hyvin vähän. Toivommekin saavamme lisätietoa yleisöltä. Jos joku TIETÄÄ, mihin tarkoitukseen tuollaisia laattoja on valmistettu, tai on jopa nähnyt sellaisen käytössä, olisimme hyvin kiitollisia yhteydenotosta. 


perjantai 1. joulukuuta 2017

Suomen leijona -kaivonkansi



Suomi täyttää 100 vuotta joulukuun 6. päivä. Juhlan kunniaksi kuukauden museoesineeksi on valikoitunut Harjavallassa sijaitsevan Niemisen valimon valama Suomen 100-vuotiskaivonkannen yläosa, jota koristaa Suomen leijona. Kansi on siis aivan uusi, ja se lahjoitettiin pyynnöstä Suomen valimomuseon kokoelmiin. Vastaavia kansia on nähtävissä Suomen eri paikkakuntien kaduilla. Kannet ovat herättäneet yleisön ja median mielenkiintoa ihan valtakunnallisestikin. Joillakin paikkakunnilla on jopa uudeksi harrastukseksi kohonnut uusien kansien bongailu.

Kantta koristava Suomen leijona on vanha symboli, joka on meille suomalaisille tullut tutuksi Suomen vaakunasta. Vaakunan historia puolestaan ulottuu vuoteen 1580 ja Ruotsiin Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin, joka sijaitsee Uppsalassa. Kyseinen vaakuna oli Eric O. W. Ehrströmin lähtökohtana hänen suunnitellessaan itsenäisen Suomen ensimmäistä vaakunaa.


Vaakuna on ollut aika ajoin myrskyn silmässä sen saatua osakseen erilaisia taiteellisia tulkintoja. Vuonna 1974 korkein oikeus tuomitsi taiteilija Harro Koskisen sakkoihin valtakunnanvaakunan häpäisemisestä Sikavaakuna -teoksissa (1969). Vaakunassa pulska sika oli korvannut leijonan. Vuonna 2016 taiteilija Emmi Mustonen laukaisi someraivon, ja sai osakseen mm. tappo- ja raiskausuhkauksia, kun hänen suunnittelemansa Kaikkien leijona T-paidan kuva julkaistiin facebookissa. Paidassa neljä vaakunaleijonaa kuvaavat Suomen monimuotoisia arvoja; eri etnisyyksiä, Suomen historiaa ja kulttuuriperimää, seksuaalista tasa-arvoa sekä uskonnonvapautta. Suomen leijona esiintyy myös mm. Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelipaidoissa.

Viime vuosina suhtautuminen itsenäisyyden symboleihin on ollut jyrkempää kuin vielä esimerkiksi viisi vuotta sitten. Tutkija Liisa Väisäsen mukaan pieni vähemmistö on ominut vanhat tunnukset ja luonut niiden ympärille negatiivisia, rasistisia mielleyhtymiä, joihin muut eivät halua tulla yhdistetyiksi. Kuukauden museoesineellä Karkkilan museo sanoutuu jyrkästi irti rasismista pyrkimyksenään palauttaa Suomen leijonalle ja Suomen vaakunalle ne arvot, mitkä niille kuuluvatkin itsenäisyytemme symboleina.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Eduskuntatalon pienoismalli

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna tasan 100 vuotta. Asiaa on juhlittu ja juhlistettu monella tapaa. Karkkilan museo jatkaa juhlan kunniaksi isänmaallisilla aiheilla kuukauden museoesineiden suhteen. Mikä olisikaan isänmaallisempaa kuin Suomen eduskuntatalo? Marraskuun kuukauden museoesineenä on siis Suomen eduskuntatalon pienoismalli, jonka Espoossa toimiva Specialvalimo J. Pap Oy on valanut alumiinista vuonna 1993.



Eduskuntalon historia ei ole aivan yhtä pitkä kuin itsenäisen Suomen historia. Vuonna 1924 järjestettiin kilpailu eduskuntatalon sijainnista, paikaksi valikoitui Arkadianmäki, ja seuraavaa vuonna järjestettiin rakennuksesta arkkitehtikilpailu. Voiton vei arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus, mikä on latinaa ja tarkoittaa Puhujille. Kilpailuehdotuksen varsinainen laatija, arkkitehti Johan Sigfrid Sirén, viimeisteli lopulliset rakennuspiirustukset. Talon rakennustyöt aloitettiin 1926 ja se valmistui vuonna 1931, keskellä raskainta lamakautta. Käyttöön Eduskuntatalo vihittiin 7. maaliskuuta 1931.

Rakennuksen ensimmäinen laajennusosa valmistui vuonna 1978, mitä seurasi vuosina 1979 - 1985 massiivinen peruskorjaus. Vuonna 2004 valmistui eduskuntatalon lisärakennus eli ns. Pikkuparlamentti. Eduskuntatalon uusi peruskorjaus alkoi keväällä 2015 ja valmistui elokuussa 2017 sopivasti ennen 100-vuotisjuhlallisuuksia.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Högforsin silitysluoti

Kuukauden museoesineeksi on valikoitunut harvinainen, Högforsin valmistama, kaasulla lämmitettävä silitysrauta eli ”silitysluoti”, kuten sen ajan tehtaan kuvastot kertovat. Högforsin tehdas hallinnoi Suomen silitysrautamarkkinoita 1900-luvun alkupuolella yhdessä Porin Konepajan, joka sittemmin sulautettiin osaksi Rosenlew-konsernia, kanssa. Yritykset olivat kilpailijoita, mutta samalla myös yhteistyö pelasi ja tehtaat olivat jakaneet Suomen ns. etupiireihin, jonne muilla yrittäjillä ei käytännössä ollut asiaa. Kaasurautojen suhteen Högforsilla oli kuitenkin monopoli, sillä niitä ei valmistettu edes Porissa. Ei niitä valmistettu myöskään Högforsissa kovin kauaa, sillä ne esiintyvät ainoastaan yhdessä, 1910-luvulla painetussa, kuvastossa.



Kuukauden museoesinettämme on kuitenkin turha etsiä kyseisestä kuvastosta. Nyt esillä olevassa silitysluodissa on koristeellinen suojalevy (hajalle menneen) kahvan alapuolella. Lisäksi rungossa on useita reikiä. Kuvastossa olevissa raudoissa, joita on kolmea eri kokoa, ei ole lainkaan suojalevyä ja reikiäkin on rungossa vain kaksi. Kyseessä lienee siis mitä todennäköisesti varhainen, ehkäpä ulkomailta hankittu malli, jota on myöhemmin muokattu hieman käytännöllisempään suuntaan.

Högfors myi yhdessä silitysluodin kanssa ns. silitysluodin kuumentajia, jotka olivat käytännössä telineitä neljälle kuumennettavalle silitysluodille. Jokaisen luodin sisälle voitiin sytyttää kaasuliekki, ja pienen kuumentamisen jälkeen rauta oli valmiina käyttöön.

Karkkilan ruukkimuseo Senkka valmistelee pientä tietokirjaa suomalaisista, valurautaisista silitysraudoista. Kirja ilmestynee joko vuonna 2018 tai 2019.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Rosenlewin Sampo 8 -lihamylly

Kuukauden museoesineenä on porilaisen Rosenlewin 1950-luvulla valmistama Sampo 8 -lihamylly. Rosenlew hallitsi aikoinaan Suomen talousvalutuotantoa yhdessä Högforsin tehtaan kanssa. Sampo-merkkiset lihamyllyt tulivat tehtaalla tuotantoon vuonna 1925, ja tuotanto jatkui vuoteen 1962. Tosin viimeisinä vuosina valmistettiin enää varaosia vanhoihin tuotteisiin. Tämän esineen ajoitusta helpottaa se, että Rosenlewin emalilaitos perustettiin vuonna 1952.



Sampo oli Rosenlewillä paljon käytetty tuotemerkki. Lihamyllyjen lisäksi Sampo-nimisiä olivat ainakin kotitalousmyllyt, jäätelökoneet, mehu-, viini- ja hedelmäpuristimet sekä jopa isokokoiset puimurit. Näistä viimemainittu on edelleen tuotannossa, sillä puimureita ja metsäkoneita valmistava Sampo-Rosenlew Oy perustettiin valtavan Rosenlew-konsernin kivijalalle vuonna 1991. Rosenlew puolestaan aloitti toimintansa jo 1853. Konsernin osakekanta myytiin Rauma-Repolalle vuonna 1987, minkä jälkeen suurin osa yhtiön liiketoiminnasta myytiin pois tai lakkautettiin.

Kuukauden museoesineemme on hyvinkin 60 vuotta vanha. Silti esine on edelleen täysin toimintakuntoinen. Lihamylly kertoo ajasta, jolloin päivittäiset käyttötavaramme valmistettiin pääsiassa vielä Suomessa. Ja ne valmistettiin takuulla kestämään!

tiistai 1. elokuuta 2017

Högforsin miniammeen mallipöytä

Elokuun museoesineenä on vuonna 1946 Högforsin Tehtaan Konepajakoulussa näytetyönä valmistettu miniammeen mallipöytä, jonka avulla on siis voitu valmistaa tuhkakupeiksi, leikkikaluiksi, mainosmateriaaliksi ja koriste-esineiksi tarkoitettuja kylpyammeiden pienoismalleja. Mallipöydän valmistaja oli karkkilalainen Tauno Hasselman, joka vuonna 1946 valmistui ammattiinsa yhdessä muiden 4-vuotisen koulun ensimmäisten oppilaiden kanssa.


Högforsin emalilaitos perustettiin vuonna 1926 tarkoituksena emaloida valurautaisia kylpyammeita. Ensimmäiset ammeet valmistuivat vuotta myöhemmin eli tasan 90 vuotta sitten. Kyseisen mallipöydän valmistaminen sijoittuu ammetuotannon kannalta mielenkiintoiseen vaiheeseen. Sota-aikana materiaalipulan vuoksi ammeiden valmistus oli jäissä lähes kokonaan: vuonna 1943 valmistui 15 ja 1944 hieman paremmin 47 ammetta. Sodan jälkeen valmistus alkoi uudestaan kovalla voimalla ja 1945 valettiin 812 ammetta. Heti 1950-luvun alussa ammetuotanto paisui todella massiivisiin mittoihin ja pysyi sellaisena aina 1970-luvun alun energiakriisiin asti.

Viimeiset Högforsin kylpyammeet valmistuivat vuonna 1977 – tasan 40 vuotta sitten! Ammeet ehtivät muodostua 50 vuoden aikana Högforsin tehtaan todellisiksi hittituotteiksi, joiden ansiosta valmistajan nimi painui pysyvästi sen ikäluokan ihmisten mieliin. Parhaimmillaan ammeita toimitettiin käytännössä jokaiseen Suomessa rakennettuun asuntoon.

Högforsin Tehtaan Konepajakoulu jakoi kylpyammetuotannon kanssa suunnilleen samanlaisen kehityskaaren. Koulu eli kukoistuskauttaan 1950- ja 60 -luvuilla. Kun koulu 1960-luvun lopulla päätettiin vaiheittain muuttaa 2-vuotiseksi, alkoi alamäki, joka vauhdittui myös ammetuotannon kohtaloksi koituneen energiakriisin myötä. Koulun viimeiset oppilaat valmistuivat vuonna 1977 –
tasan 40 vuotta sitten! Högforsin Tehtaan Konepajakoulusta on tänä kesänä julkaistu muhkea historiikki, jota voi ostaa mm. Suomen valimomuseon museokaupasta.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Karhulan lasitehtaan keittiötölkki

Karhulan lasitehdas (1889-2009) on yksi Suomen tunnetuimmista lasitehtaista. Karhulan lasitehtaalla valmistettiin mm. taidelasia, ja yrityksen palveluksessa olivat mm. Alvar ja Aino Aalto sekä Tapio Wirkkala ja Göran Hongell. Ihmisten mieliin Karhulan lasi on kuitenkin syöpynyt tavallisten pakkauslasien kautta, sillä yritys ehti valmistaa satoja miljoonia lasipakkauksia ja lukuisia muita tuotteita. Suomen viimeisenä pakkauslasitehtaana se vastasi parikymmentä vuotta yksin alan tuotannosta maassamme. Karhulan lasitehtaan kohtaloksi koitui yrityskauppa vuonna 1995, kun yhdysvaltalainen lasinvalmistuskonserni Owens-Illinois inc. osti tehtaan ja lakkautti sen 2009 vedoten lasintuotannon ylikapasiteettiin Euroopassa.

Yksi Karhulan lasin bulkkituotteista oli kuukauden museoesineemme: kaunis, neliskulmainen, puolen litran Keittiötölkki, joka ajoittunee vuosiin 1938-40. Tölkin väri on erikoinen, merenvihreä, jonka valmistaminen alkoi 1938, mutta lopetettiin jo vuonna 1940 sota-aikana. Uudelleen merenvihreä tuli käyttöön vuonna 1947, jolloin pakkauslasin tuotanto oli osittain siirtynyt Karhulasta Iittalaan. Yleisimmin tämän väriset Keittiötölkit on kuitenkin ajoitettu sotaa edeltävälle ajanjaksolle. Merenvihreän lasin valmistus oli edullista, sillä väriä voitiin tehdä kotimaisesta hiekasta.


Karhulan Keittiötölkkien historia on melko pitkä, sillä niiden valmistus on ollut käynnissä jo 1930-luvun alussa, ehkä jo 1920-luvun puolellakin, ja päättynyt 1960-luvun alussa. Loppuvaiheissaan tölkin muodot hieman pyöristyivät. Tölkkien koot vaihtelivat puolesta litrasta kahteen litraan. Tölkki on saanut vaikutteita funktionalismista, sillä nelikulmaisena sen säilytys on ollut kätevää ja käytännöllistä, eikä hyllyihin jäänyt hukkatilaa. Tölkin suunnittelija ei ole tiedossa. Kyseinen Keittiötölkki on ollut käytössä usean vuosikymmenen ajan Karkkilan Vattolassa.

Karhulan lasitehtaan vaiheista kiinnostuneille tiedoksi, että Kotkassa Merikeskus Vellamossa on toukokuussa avautunut aihetta käsittelevä näyttely, joka on avoinna vuoden 2021 alkuun saakka.