Valettu nukkepatsas

Högforsin konepajakoulun rehtori Toivo Nissinen täytti vuonna 1950 tasan 50 vuotta. Tehtaan tiloissa oli asianmukaisesti suuret juhlat. Myös konepajakoulun oppilaat muistivat rehtoriaan ja lahjoittivat hänelle veikeän, messingistä valetun nukkepatsaan.

Nukkepatsaan mallina on todennäköisesti ollut konepajakoulun opettajan kotoa löytynyt Ulla-nukke.

Patsaan edessä lukee ”Rehtorille 28.11.1950” ja takana ”valimo-oppilaat”. Konepajakoulun valimo-oppilaat ovat siis ilmeisesti omakätisesti valaneet kapistuksen. Aktiivisen näyttely-yleisömme ansiosta museolla tiedetään nyt, että patsasidean isä on todennäköisesti konepajakoulun opettaja Arne Lundberg, joka itse sai vastaavan patsaan vuotta myöhemmin. Valumalli oli kopioitu Lundbergin perheen kotoa löytyneestä kumisesta Ulla-nukesta.

Päivänsankari Nissinen 50-vuotisjuhlakuvassaan - taustalla lampun edessä myös nukkepatsas.

EDIT: Esineen taustatietoja päivitetty 14.9.2011

Mannerheimin mustekynäteline

Högforsin valmistaman mustekynä ja -pullotelineen malli on peräisin 1920-luvulta ja se on Högforsin oma malli. Perimätieto kertoo, että esine olisi suunniteltu alkujaan lahjaksi marsalkka Mannerheimille (1867-1951). Tieto pitänee paikkansa, sillä erilaisten isänmaallisten symbolien lisäksi telineessä on myös hevosenkenkä, joka on varmasti ollut mieleen ratsuväessä sotilasoppinsa saaneelle Mannerheimille. Esineen suunnittelijasta ei ole tietoa.

Esinettä koristaa mm. Suomen vaakuna ja kaksi hakaristiä, joista jälkimmäinen tuli ilmavoimien lentokoneiden tunnukseksi 1918. Symbolia ei pidä sekoittaa Natsi-Saksan kärjellään seisovaan hakaristiin. Sodan jälkeen hakaristin käyttö Suomessa kuitenkin kiellettiin. Myös esineen valumallista hakaristi lopulta poistettiin ilmeisesti 1950-luvun aikana.

Telinettä on valmistettu aluksi pääsääntöisesti niklattuna. Esineiden niklaaminen väheni 1930-luvun aikana emalin vallattua alaa esineiden koriste- ja suojapinnoitteena. Emalia ei ole tiettävästi näiden mustekynätelineiden pinnoitteena koskaan käytetty, ja lopulta maali korvasi vanhan niklausmenetelmän.

Högforsin 1920-luvulla suunniteltu mustekynäteline.

Hammaspyörän valumalli

Kuukauden museoesineeksi on valittu messingistä valmistettu hammaspyörän valumalli. Siinä on kaksi irrallista osaa ja se on valmistunut 1947 Högforsin konepajakoulun näytetyönä. Esineen tekijä valmistui opinnäytetyönsä jälkeen malliviilariksi. Konepajakoulun lopussa valmistetuilla näytetöillä siis osoitettiin oppilaiden ammattitaito.  Jokainen valmistui tiettyyn ammattiin, jolla oli myös ammattinimike. Niitä olivat esim. levyseppä/hitsaaja, sähköasentaja, malliviilaaja, putkiasentaja, työkalusorvaaja, työkalujyrsijä, piirtäjä, hioja jne.

Högforsin konepajakoulun ensimmäiset harjoitustyöt tehtiin heti opintien alussa. Jokainen oppilas teki samanlaisen työn, joka edellytti pitkää pinnaa ja tarkkaa kättä. Käytössä oli pelkästään rautasaha ja erilaisia viiloja. Harjoitustöiden valmistaminen vei aikaa muutamia kuukausia. Harjoitustyö oli niin vaativa, että osa oppilaista löi hanskat tiskiin ja päätti vaihtaa alaa. Yleensä harjoitustöitä ei saanut pitää itsellään, vaan ne jäivät tehtaan käyttöön.



Högforsin konepajakoulun oppilastyönä valmistettu hammaspyörän malli.

Högforsin konepajakoululaisia kokoontuu Karkkilan torille perjantaina 17.6.2011. Tuolloin konepajakoululaiset esittelevät lisää harjoitus- ja näytetöitä. Karkkilan museo valmistelee Högforsin konepajakoulusta kertovaa näyttelyä kesäksi 2013. Esineiden keruu näyttelyä varten on parhaillaan menossa. Museo toivoo saavansa kokoelmiinsa konepajakouluun liittyvää esineistöä näyttelyä varten sekä myös jälkipolville säilytettäväksi. Lähempänä näyttelyä toivomme saavamme myös lainaesineitä esille asetettavaksi.

Heikki Orvolan suunnittelema muurinpohjapannu

Tulevan kesän ja grilliherkkujen kunniaksi kuukauden museoesineeksi on valittu lasimuotoilijana tunnetun Heikki Orvolan Wärtsilälle 1980 suunnittelema muurinpohjapannu, jota valmistettiin kolmea kokoa. Näistä pienin, kuukauden museoesine, on halkaisijaltaan 34 cm, ja se suunniteltiin yhteensopivaksi Hackmanin valmistaman grillin kanssa. Tämän vuoksi pannussa on vinot korvat, kun isoimmissa pannuissa on suorat korvat.




Heikki Orvolan vuonna 1980 suunnittelema muurinpohjapannu.

Muurinpohjapannut ovat suomalainen keksintö, joka on saanut alkunsa Ylä-Savosta. Aluksi lettuja paistettiin isojen muuripatojen pohjalla, kunnes joku oivalsi leikata padoista laidat pois. Ensimmäisenä muurinpohjapannujen teollisen valmistuksen aloitti Suomivalimo Iisalmessa 1970-luvun alussa. Tämän jälkeen vuoroon tuli Wärtsilä ja Heikki Orvola oli ensimmäinen esineiden suunnitteluun pestattu huippumuotoilija. Nykyään muurinpohjapannujen kotimaisesta tuotannosta vastaa Niemisen valimo Harjavallassa.

Kun Wärtsilä lopetti talousvalutuotantonsa, siirtyi suuri osa sen talousvalutuotannosta Hackmanille. Tämänkin pannun on valmistuttanut Hackman, mutta itse valmistuksesta vastasi Hackmanin kova kilpailija Upo Pietarsaaren valimossa. Kilpailuasetelmasta huolimatta yritykset tekivät siis myös yhteistyötä, mistä osoituksena on sekin, että Orvolan muurinpohjapannuista keskikokoinen (38 cm) siirtyi lopulta Upolle. Hackman ja Upo lopettivat muurinpohjapannujen valmistuksen 1990-luvulla.

Valmistaudu kesäkauteen! Kirjanäyttely tarjoilee täyden kattauksen ohjeita kesäherkutteluun, pihanlaittoon ja mökkeilyyn.

Lopuksi muutamia linkkejä aihepiirin kirjojen saatavuuteen Web-Origossa:

Ohukaisille omistettuja reseptikirjoja
Kesäisiä ruokakirjoja
Kirjoja grilleistä ja grillaamisesta
Piharakentamiseen liittyvää kirjallisuutta

Högforsin valamat suurmiesten reliefit

Högforsin taidevalutuotannon perinneosastoon on kuulunut ns. suurmiessarja, josta kuukauden museoesineinä ovat Johan Ludvig Runebergiä sekä Zachris Topeliusta esittävät valurautareliefit. Högfors on valmistanut myös Martin Lutheria, Carl Wilhelm Scheeleä, Aleksanteri II:a, Kustaa II Adolfia sekä Axel Oxenstiernaa esittäviä reliefejä. Nimilista kertoo, että ainakaan kaikkien mallien alkuperä ei ole Högforsista. Itse asiassa on tiedossa, että ainakin kaksi viimeksi mainittua, kaikkein suurikokoisimmat, ovat alkujaan ruotsalaisen Husqvarnan valimon tuotantoa. Niiden halkaisija on yli 50 cm.

Muut suurmiestaulut ovat halkaisijaltaan 12-17 cm. Suomalaisia suurmiehiä tauluissa on ainoastaan kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) sekä kirjailija Zachris Topelius (1818-1898). Nämä taulut ovat siis takuulla suomalaista, ehkä ihan högforsilaista, alkuperää. Ehkäpä myös suomalaisten rakastama tsaari Aleksanteri II:n malli on suomalaisten tekemä. Sen sijaan uskonpuhdistaja Lutherin ja ruotsalaisen kemisti Scheelen reliefit ovat melkoisella varmuudella ulkomaista lainaa. Totuutta asiasta eivät kerro Högforsin tehtaan asiakirjat tai tehtaan tuoteluettelot, joissa reliefejä ei ole koskaan mainittu.

Taulujen ajoittaminen on epävarmaa, mutta todennäköisesti ne ovat tulleet tuotantoon 1900-luvun alkupuolella, ehkäpä ns. tuontimallit jo tätä ennen. Selvästi saman muotoilijan käsialaa olevia Topeliuksen ja Runebergin tauluja ei ole otettu tuotantoon ainakaan ennen vuotta 1898.

Rautaiset herrat Runeberg ja Topelius.

Karkkilan museo kerää tietoa Högforsin taidevaluista tulevaa julkaisua varten. Jos teillä on lisätietoa näistä tauluista tai Högforsin taidevaluista ylipäätänsä, ottakaa rohkeasti yhteyttä.

Lukemisia lapsille ja aikuisille: kirjanäyttelystä voi poimia mukaan Topeliuksen ja Runebergin klassikkoteoksia, tietokirjoja ja fiktiota heidän elämästään sekä juttuja muistakin suurista suomalaisista.

Aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta Karkkilan kirjastossa (linkit Webkirjastoon):

J.L. Runebergin tuotantoa 
Zachris Topeliuksen tuotantoa
Kirjoja Topeliuksesta ja Runebergistä

Kierrätetyt pikaluistimet

Nykyään harva osaa yhdistää Karkkilan ja pikaluistelun, vaikka tänä vuonna Pyhäjärven jäälle on tehty retkiluistelurata. Pikaluistelulla on kuitenkin Karkkilassa pitkät perinteet.

Tiettävästi ensimmäisissä paikkakunnalla järjestetyissä urheilukilpailuissa helmikuussa 1901 kisattiin juuri pikaluistelussa. Vilppaalla oli tuona ensimmäisenä toimintatalvenaan 500 metrin pituinen luistelurata todennäköisesti Pyhäjärven jäällä.

Pyhäjärven lisäksi luistelukenttiä on ylläpidetty mm. Käpylän kentällä ja nykyisellä torilla. Nyhkälänharjun kenttä valaistuksineen valmistui talvikaudeksi 1962-63. Tuolloin kentälle rakennettuun kaukaloon siirtyivät myös jääpalloilijat ja -kiekkoilijat.

Kuukauden museoesineenä olevat luistimet ovat kuuluneet karkkilalaiselle pikaluistelijalle Veikko Vekkilälle, joka hankki luistimet käytettyinä 1962. Esinevalinnan avulla Karkkilan museo kannustaa ihmisiä myös nykyään, laman, yt-neuvottelujen ja budjettileikkausten aikana, kierrättämään.

Veikko Vekkilän vuonna 1962 hankkimat pikaluistimet.

Högforsin muistolaatta vuodelta 1961

Högforsin valimolla elettiin merkittäviä hetkiä kesällä 1961, kohta 50 vuotta sitten. Tuolloin tehtaalla otettiin käyttöön sähköllä toimivat raudan sulatusuunit. Uusi innovaatio nopeutti raudan sulatusta ja samalla huomattavasti paransi tehtaan tuotantokykyä. Sähköuunit mahdollistivat pallografiittiraudan valmistuksen, mikä jatkossa edesauttoi Högforsin nousemisen merkittäväksi tilausvalutoimittajaksi.

Sähkösulaton vihkiäisissä oli mukana tehtaan ylin johto, isännöitsijä paroni C. J. Cedercreutz etunenässä. Ensimmäisestä sähköllä sulatetusta rautaerästä valmistettiin valajien Pentti Heikkonen ja Urho Sevón toimesta muistolaatat sulatossa tuolla hetkellä työskenneille. Valun jälkeen malli rikottiin.

Muistolaatan suunnitteli tunnettu taidemaalari, elokuvaohjaaja ja kirjailija Eino Ruutsalo, joka oli aikaisemmin valmistanut Högforsin ruukista lukuisia puupiirustuksia.