Högforsin uuni- ja tuhkaluukku

Talvi on tulossa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Ennen sähköpattereita ja keskuslämmitystä lämmön tupaan toivat erilaiset tulisijat, joita Högforsin tehtaalla on valmistettu jos jonkinlaisia. Puuliedet, kaminat ja lämmityskattilat ovat olleet oleellinen osa tehtaan tuotantoa. Högforsin valmistama siniseksi emaloitu uuni- ja tuhkaluukku n:o 2, kuukauden museoesineemme, muistuttaa tehtaan menneistä vuosista.

Högforsin tehtaan valmistamat tulisijat eivät onneksi kuulu vielä täysin menneisyyteen, vaikka niiden valmistuksen loppumisesta onkin jo yli neljäkymmentä vuotta. Hyvin hoidettuina valurautaiset tulisijat uhmaavat aikaa parhaimmillaan yli sata vuotta ja useassa talossa tai pienemmässä mökissä ne edelleen tuottavat lämpöä.

Kuukauden museoesineemme sen sijaan on poistunut käytöstä jo hyvän aikaa sitten. Kyseistä luukkumallia on valmistettu jo 1800-luvun puolella, mutta sininen emalipinta paljastaa, että ihan niin vanha esine ei sentään ole. Emalilaitos perustettiin 1926 kylpyammeiden pinnoittamista varten, ja seuraavan vuosikymmenen alettua uuniluukkujakin jo emaloitiin. Esineen saamat iskut ja kulumat kertovat, että tuskin esine 1930-lukua uudempi on.

Museo hankki luukun kokoelmiinsa nyt jo toimintansa lopettaneesta Karkkilan kierrätyskulmasta vuonna 2007. Tätä varhaisempi esineen käyttöhistoria on siis pimennossa. Jos joku muistaa omistaneensa tämän kauniin esineen ennen mainittua ajankohtaa ja osaa kertoa luukun tarinan edes suunnilleen, niin me museossa olisimme kiitollisia kaikesta tiedosta.

Kauniin siniseksi emaloidun uuninluukun käyttöhistoria on jäänyt pimentoon - sattuisitko sinä tietämään sen taustoista jotakin?

Valuraudan staattisen jännityksen mittalaite

Suomen Valimomuseon esinekokoelmia on vuodesta 1987 aktiivisesti kartutettu myös sellaisilla esineillä, jotka eivät ole kotoisasta Högforsin valimostamme peräisin. Museolle onkin kertynyt lukuisia erikoisia ja ihmeellisiä vempeleitä, joiden käyttötapa ja -tarkoitus on jäänyt hämärän peittoon. Yksi sellaisista on Tampereen Tampellassa käytössä ollut Valuraudan staattisen jännityksen mittalaite. Komea, puulaatikossa säilytetty kapistus ansaitsee tulla tarkemmin esitellyksi.

Mittalaite ei ole todennäköisesti täydellinen, koska siinä ei ole mukana esim. mitta-asteikkoa, josta voisi kirjata ylös näytekappalieden lujuusominaisuudet. Esineen käyttötapa on myös arvailujen varassa, mutta todennäköisesti koekappale on asetettu esineen yläosassa olevaan aukkoon ja puristettu ns. kärkien väliin.


Laitteen kontekstitiedoista ei ole paljoakaan säilynyt jälkipolville. Se kuitenkin tiedetään, että laite on ranskalaisen Malicet & Blin –yhtiön valmistama. Yritys toimi Aubervilliersin kaupungissa. Paul Malicet ja Eugene Blin perustivat yrityksen 1905 tarkoituksenaan valmistaa ketjuttomia polkupyöriä. Pian he erikoistuvat toimittamaan polkupyörien ja autojen komponentteja muille valmistajille. Tuotevalikoima laajeni myös vaihteistojen sekä konekäyttöisten työkalujen varaosien valmistukseen. Malicet & Blin erikoistui 1920-luvulla myös teollisuuden mittalaitteisiin. Tehdas lakkautettiin 1967.

Antti Nurmesniemen matala vuoka

Suomen valimomuseo sai tänä kesänä lahjoituksena Antti Nurmesniemen Högforsin tehtaalle 1964 suunnitteleman matalan vuoan, joka kuuluu ns. Nurmesniemi-sarjaan. Matalaa vuokaa valmistettiin neljää kokoa ja tämä on niistä isoin. Nurmesniemi-sarjan, kuten kaikkien muidenkin talousvalujen, valmistus päättyi 1970, kun Högfors päätti keskittyä pääsääntöisesti tilausvaluihin, jolloin omista tuotteista jäljelle jäivät käytännössä enää kylpyammeet ja lämmityskattilat.

Antti Nurmesniemi muutti vuoan mallia vielä malliston lanseeraamisen jälkeen. Ensinnäkin vuoan isompaa otinta pienennettiin jonkin verran. Näkyvämpi muutos oli havaittavissa kannen ottimen alla. Siellä oli aluksi tyhjä tila. Uudessa versiossa otin oli umpinainen. Museolle lahjotettu vuoka on siitä erikoinen, että siinä on selvästi vanhaa mallia oleva alaosa ja uutta mallia oleva yläosa. Muutokset ovat olleet kuitenkin niin pieniä, että moisesta ei ole tehtaan pakkaamossa välitetty, tuskin tiedettykään, ja niinpä on syntynyt hieman tavallisuudesta poikkeava kokonaisuus.

Nurmesniemen suunnittelema vuoka on taas ajankohtainen. Karkkilan ruukkimuseo Senkka sekä Rosenlew-museo Porista kokosivat pari vuotta sitten suomalaisista design-talousvaluista kertovan näyttelyn LIEDELTÄ PÖYTÄÄN – Suomalaiset DESIGN talousvalut, jossa Nurmesniemenkin talousvalut ovat näkyvästi esillä. Näyttely oli ensin esillä valimomuseossa, sitten Porissa, sen jälkeen Pietarsaaressa ja nyt se avataan Helsingissä Tekniikan museossa. Näyttely on siellä avoinna 10.9.-31.12.2012. Näyttely on osa Helsingin World Design Capital 2012 juhlavuotta. Nyt on viimeinen hetki käydä ihastelemassa tätä upeaa kokonaisuutta.

Suunnistuskilpailun muistoesine

Karkkilalaiset urheiluseurat Karkkilan Sisu ja Karkkilan Pojat järjestivät yhdessä suunnistuskilpailun syyskuussa 1949. Högforsin tehdas valmisti jokaista osanottajaa varten muistopalkinnon, joka on nyt valittu kuukauden museoesineeksi. Esineessä näkyy Högforsin tehtaan H-logo, urheiluseurojen nimikirjaimet sekä tapahtuman päivämäärä 11.9.1949. Esineen on suunnitellut teknikko Olavi Haanpää, joka on tunnettu muistakin koriste-esineistä, kuten Lumitähti-kynttilänjalasta.

Esineen on lainannut näyttelyä varten Karkkilan museolle Hans Melander ja se on periytynyt hänelle talokaupan yhteydessä. Talo on kuulunut aiemmin Aino ja Markku Laitiselle, joista jälkimmäinen toimi paroni C.J. Cedercreutzin, Högforsin tehtaanjohtajan, autonkuljettajana vuosikaudet. Kun Cedercreutz siirtyi 1960-luvun lopussa muihin tehtäviin, hän laski, että miehille oli kertynyt yhteisiä ajokilometrejä 400 000, mikä vastaa menomatkaa kuuhun.

Suunnistuskisan muistomitali sopii mainiosti todellisen urheilukesän yhdeksi museoesineeksi. Jääkiekon MM-kotikisoja seurasivat jalkapallon EM-kisat, yleisurheilun EM-kisat ja kaiken huipentaa Lontoon olympialaiset. Olympiakisoja edelsi suunnistuksen MM-kisat, joissa Minna Kauppi voitti maailmanmestaruuden.

Högforsin hajulukko

Heinäkuun museoesineenä kirjastossa on yksi monista Högforsin hittituotteista eli pesualtaiden hajulukko - viralliselta nimeltään pullovesilukko. Valkoiseksi emaloitua rautamötikkää on valmistettu jo ainakin 1950-luvulla, ehkä jo aiemminkin. Esinettä valmistettiin hirmuisia määriä vielä 1960-luvulla.

Hajulukon valmistus hiipui 1970-luvun alussa. Tuolloin Högfors pitkälti luopui omista tuotteistaan, ja asiaan vaikutti myös uusi muotivillitys, muovi, josta valmistetut kappaleet olivat huomattavasti kevyempiä ja halvempia valmistaa. Viimeinen niitti oli 1970-luvun öljykriisi, joka nosti valuraudasta valmistettujen kappaleiden yksikköhinnat liian korkealle.

Suomen Valimomuseon kokoelmiin on liitetty yksi pullovesilukko liki 20 vuotta sitten. Ennen tarkempaa tutkimusta esineen tiedot valmistusaikoineen ja jopa valmistajineen olivat hämärän peitossa. Se oli vain yksi rautaesine varastossa muiden joukossa. Tutkimisen myötä tämäkin esine heräsi ns. eloon.

Onko sinulla kotonasi ”rautamötikkää”, taidevalua, pataa tai pannua, josta haluaisit tietää enemmän? Kark-kilan iltatorilla tiistaina 24.7. järjestetään rautaesineiden tunnistustapahtuma. Myös Högfors-aiheisia kuvia tunnistetaan. Nährääs toril!

Lypsy-reliefi

Muotoilija Lauri Saarinen suunnitteli ja toteutti vuonna 1983 Lypsy-nimisen reliefin. Sen materiaali on ilmeisesti lyijy tai kirjasinmetalli, ja kyseessä saattaa olla ainutkertainen kappale. Esineen valmistuspaikasta ei ole tietoa, mutta mahdollisesti se on Karkkila, ehkäpä Högforsin tehdas, sillä siellä on valmistettu muitakin Saarisen muotoilemia töitä, kuuluisimpana ehkä 1982 valmistunut Karkkilan kauppalan 150-vuotista taivalta juhlistanut juhlavalu.

Taulun aihe sopii mainiosti alkaneen kesän alkumetreille, varsinkin tänä vuonna, kun sanomalehdistä on saanut lukea, että lypsykarjaa on päästetty laitumille vapaammin kuin mihin ne viime vuosina on totutettu.

Karkkilan ruukkimuseo Senkka juhlistaa Helsingin designvuotta tällä kuukauden museoesineellä sekä kahdella näyttelyllä. Suomen Valimomuseossa on avattu suomalaisista talousvaluista kertova näyttely nimeltä Enkeleitä, jättiläisiä ja kruunupäitä. Toisena näyttelynä Valimomuseossa on Elämä pronssiin, jossa esitellään uusia, lähinnä pronssista valettuja, uniikkeja taideteoksia. Molemmat näyttelyt ovat syksyyn saakka auki. Lisätietoja näyttelyistä on museon sivuilla.

Högforsin kranaatinkuorilamppu

Högforsin tehtaalla valmistettiin sota-aikana miljoonia kranaatinkuoria. Osasta kuorista valmistettiin jo sota-aikana firaabelityönä lamppuja mutta myös sen jälkeen niistä valmistui komeita lampunjalkoja. Kranaatinkuorien valmistus jatkuu ajoittaisesti Högforsin tehtaalla edelleenkin. Ei ole tiedossa, valmistuuko kranaatinkuorista edelleen myös lamppuja.

Tehtaalla oli sota-aikana todella tiukka valvonta, jotta kranaattien valmistusta ei sabotoitaisi tai kuoria vietäisi ulos. Neuvokkaimmat onnistuivat kuitenkin salakuljettamaan tehtaalta ulos lähes mitä tahansa. Lampun kyljessä on leima, joka kertoo lampun valmistuneen 1942 eli juurikin sota-aikana.

Työntekijöitä Högforsin tehtaalla oli parhaimmillaan yli 2000. Tuohon joukkoon mahtui helposti useampi kuin yksi pellepeloton. Lampun valmistaminen vaati taitoa ja tarkkuutta. Lampun alaosaan ruuvattiin prässätystä rautapellistä tehty pyöreä alusta. Rungon sisällä kulkee sähköjohto, joka päättyy rungon päälle kiinnitetyn hehkulampun istukkaan.

Älä kokeile tätä kotona!

Vaikka lamppu vaikuttaa ulkoisesti asianmukaisesti valmistetulta, niin se ei ole missään nimessä turvallinen. Tekniikan museossa Helsingissä on esillä samanlainen lamppu, jonka edustalla lukee näin: ”Valaisimen metallinen kuori saattaa käytössä muuttua jännitteelliseksi. Valaisin ei täytäkään minkäänlaisia turvallisuusnormeja ja on hengenvaarallinen.”