Kun Suomen valimomuseo avattiin vuonna 1989 oli museossa esineitä yli 30 valimosta. Ylpeästi jo silloin profiloiduttiin koko Suomen yhteiseksi alan museoksi Suomen tärkeimmällä valimopaikkakunnalla. Museon paikallinen näkökulma liittyen Högfors-esineistöön tuli mukaan kaksi vuotta myöhemmin, kun Galleria Bremeriin eli museon vaihtuvien näyttelyiden tilaan rakennuksen yläkertaan asetettiin esille Högforsin valmistamia rautaesineitä. Nämä esineet olivat peruja vuonna 1960 avatusta Högforsin tehdasmuseosta. Näyttely valtasi pysyvästi osan Galleria Bremeristä.
Sittemmin sekä valtakunnallista että paikallista näkökulmaa on vaalittu ja kehitetty vakiintuneilla paikoillaan museorakennuksessa. Osakokonaisuudet, unohtamatta Ilmari Huitin taidehuonetta ja alati vaihtuvia muita näyttelyitä tukevat toisiaan ja muodostavat mielestämme toimivan kokonaisuuden. Silti tänäkin kesänä saimme kuulla erään ulkopaikkakuntalaisten suusta, että museomme on vain Karkkilan valimomuseo, ei Suomen valimomuseo. Osittain tästä syystä kuukauden museoesineeksi on valikoitunut porilaisen Rosenlewin valmistama vuokakynttilänjalka.
Kynttilänjalka on museon uusimpia hankintoja, ja se on esineen pohjassa olevasta leimasta päätellen valmistettu vuosina 1971–72. Esineen on suunnitellut todennäköisesti jo 1960-luvun puolella Erkki Linnala, joka tunnetaan etenkin Rosenlewin Sampo-puimurien, kuten myös useiden talousvalujen, muotoilijana. Kynttilänjalkaan on voinut asettaa kuusi pientä kynttilää ja yhden isomman. Kynttilänjalan valmistus loppui vuonna 1972 yhdessä talousvalujen kanssa Rosenlewin valimon konekannan muutoksen myötä.
