Högforsin tehdas on valmistanut erilaisia koristevaluja jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Aluksi mallit tuotiin lähinnä Ruotsista tai Saksasta. Omien suunnittelijoiden voimin koristevaluja alettiin valmistaa 1920-luvulta lähtien ja asialla oli tuolloin Emil Cedercreutz. Vuosikymmeniä myöhemmin tähän harvalukuiseen joukkoon liittyivät Mikael Schilkin ja Helvi Hyvärinen.
Yksi vähiten tunnetuista Högforsin koristevaluista on tehtaan oman suunnittelijan Olavi Haanpään muotoilema Lumitähti-kynttilänjalka. Myös Haanpää on siinä mielessä tuntematon, että muita koristevaluja hän ei ole tiettävästi suunnitellut. Muistitietona kerrotaan, että kynttilänjalan alaosa olisi ollut alunperin jonkin esineen valmistuksen yhteydessä syntynyt jämäpala. Tämän ympärille Haanpää olisi sitten suunnitellut varsinaisen koristeosan, lumihiutaleen.
Esinettä on alunperin valmistettu Högforsin tehtaalla vihreällä ja sinisellä majolikaemalilla päällystettynä 1970-luvulta alkaen. Emalilaitos lopetti toimintansa 1990 ja esineen valmistus oli jo siinä vaiheessa rajoittunut muutamiin yksittäisiin kappaleisiin ellei jopa kokonaan loppunut. Suomen Valimomuseo otti esineen 1990-2000-luvuilla myyntiin, mutta emalointia sille ei voitu enää tehdä, joten kynttilänjalat olivat mustiksi maalattuja.
Karkkilan ruukkimuseo Senkka ja kaupunginkirjasto esittelevät kokoelmiaan yksissä tuumin
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
maanantai 1. marraskuuta 2010
Helsingin Rakennusaine Kauppa Oy:n tuhkakuppi
Kuukauden museoesineenä on Högforsin valimon valmistama valurautainen tuhkakuppi/tulitikkuasetin, jonka reunoilla on teksti Helsingin Rakennusaine Kauppa Oy. Esine yhdistää kaksi merkittävää suomalaista, pitkäaikaista teollisuuden toimijaa ja vaikuttajaa.
Helsingin rakennusainekauppa perustettiin 1880 Helsinkiin kauppaneuvos Julius Tallbergin (1856-1921) toimesta. Tallberg oli tuolloin tointa vailla saatuaan potkut Stockmannilta, koska oli myöhästynyt töistä oltuaan uintiretkellä Kaivopuiston rannalla. Osakeyhtiömuodon yritys sai Julius Talbergin kuoleman jälkeen vuosien 1923-25 aikana toteutetuissa järjestelyissä. Tuolta ajalta lienee myös kuukauden museoesine, sillä sen tekstissä mainitaan osakeyhtiö.
Yrityksen alku oli vaatimaton. Tehtaan toimipaikasta Kruunuhaasta Julius lähti joka arkiaamu torille naulalaatikko kainalossaan. Tuohon aikaan nauloja myytiin kappaleittain ja torilla kauppa kävi hyvin. Tallberg kehitti liikettä aivan uskomattomalla vauhdilla. Hän laajensi myymälää, lisäsi Helsingissä tapahtuvaa tukkumyyntiä ja perusti myyntivarastoja ympäri Suomea. Hänellä oli ruuti- ja dynamiittivarastoja monilla paikkakunnilla.
Tallberg harjoitti samanaikaisesti omaa rakennustoimintaa niin suuressa mittakaavassa, että häntä sanottiin oman rautakauppansa parhaaksi asiakkaaksi. Eräs kunnianhimoisimmista hankkeista oli oman liikepalatsin rakentaminen Aleksanterinkatu 21:een. Tämä rakennus, joka yhä tänä päivänä tunnetaan Tallbergin maamerkkinä Helsingin keskustassa, oli tuolloin todellinen palatsi verrattuna alueen muihin rakennuksiin. Tallberg hankki omistukseensa myös kaikki naapuritontit voidakseen toteuttaa yhdessä Eliel Saarisen kanssa toisen suuren unelmansa, City-käytävän, joka yhdisti Tallbergin liiketalon rautatieasemaan.
Näiden rakennushankkeiden aikana Tallberg solmi suhteet myös Högforsin tehtaaseen, jonka lämpöteknillinen osasto rakensi lämmitysjärjestelmän useisiin Helsingin keskustan rakennuksiin. Vastavuoroisesti Högfors oli Helsingin rakennusainekaupan asiakkaana omissa rakennushankkeissaan.
Yritys jatkoi Julius Tallbergin kuoleman jälkeen tämän poikien alaisuudessa ja toimii nykyään nimellä Oy Julius Tallberg Ab. Yhtiön tunnetuin rakennushanke Julius Tallbergin ajan jälkeen on 1964 valmistunut Viljo Rewellin piirtämä ns. Makkaratalo Helsingin ydinkeskustassa.
Helsingin rakennusainekauppa perustettiin 1880 Helsinkiin kauppaneuvos Julius Tallbergin (1856-1921) toimesta. Tallberg oli tuolloin tointa vailla saatuaan potkut Stockmannilta, koska oli myöhästynyt töistä oltuaan uintiretkellä Kaivopuiston rannalla. Osakeyhtiömuodon yritys sai Julius Talbergin kuoleman jälkeen vuosien 1923-25 aikana toteutetuissa järjestelyissä. Tuolta ajalta lienee myös kuukauden museoesine, sillä sen tekstissä mainitaan osakeyhtiö.
Yrityksen alku oli vaatimaton. Tehtaan toimipaikasta Kruunuhaasta Julius lähti joka arkiaamu torille naulalaatikko kainalossaan. Tuohon aikaan nauloja myytiin kappaleittain ja torilla kauppa kävi hyvin. Tallberg kehitti liikettä aivan uskomattomalla vauhdilla. Hän laajensi myymälää, lisäsi Helsingissä tapahtuvaa tukkumyyntiä ja perusti myyntivarastoja ympäri Suomea. Hänellä oli ruuti- ja dynamiittivarastoja monilla paikkakunnilla.
Tallberg harjoitti samanaikaisesti omaa rakennustoimintaa niin suuressa mittakaavassa, että häntä sanottiin oman rautakauppansa parhaaksi asiakkaaksi. Eräs kunnianhimoisimmista hankkeista oli oman liikepalatsin rakentaminen Aleksanterinkatu 21:een. Tämä rakennus, joka yhä tänä päivänä tunnetaan Tallbergin maamerkkinä Helsingin keskustassa, oli tuolloin todellinen palatsi verrattuna alueen muihin rakennuksiin. Tallberg hankki omistukseensa myös kaikki naapuritontit voidakseen toteuttaa yhdessä Eliel Saarisen kanssa toisen suuren unelmansa, City-käytävän, joka yhdisti Tallbergin liiketalon rautatieasemaan.
Näiden rakennushankkeiden aikana Tallberg solmi suhteet myös Högforsin tehtaaseen, jonka lämpöteknillinen osasto rakensi lämmitysjärjestelmän useisiin Helsingin keskustan rakennuksiin. Vastavuoroisesti Högfors oli Helsingin rakennusainekaupan asiakkaana omissa rakennushankkeissaan.
Yritys jatkoi Julius Tallbergin kuoleman jälkeen tämän poikien alaisuudessa ja toimii nykyään nimellä Oy Julius Tallberg Ab. Yhtiön tunnetuin rakennushanke Julius Tallbergin ajan jälkeen on 1964 valmistunut Viljo Rewellin piirtämä ns. Makkaratalo Helsingin ydinkeskustassa.
perjantai 1. lokakuuta 2010
Högforsin 150-vuotisjuhlaesine
Högforsin tehdas täytti tänä vuonna 190 vuotta. Onnittelut vetreälle vanhukselle. Paljon näyttävämmin kuitenkin juhlittiin 40 vuotta sitten, kun Högfors täytti 150 vuotta. Työntekijöille jaettiin raudasta valettu muistoesine, pieni tuhkakuppi, johon on kuvattu tehtaan johtajana toimineen Josef Bremerin sinetti. Kuvion keskiössä on Högforsin masuuni. Esineen mukana tuli hieno puukotelo, johon oli poltettu sama kuva kuin mitalissa.
Tehtaalla järjestettiin suuret juhlat ja merkkivuosi huomioitiin lehdistössä näyttävästi. Yksi juhlan huippuhetkistä oli, kun Kymin Oy ilmoitti lahjoittavansa kauppalalle Valaja-patsaan, joka lopulta valmistui ja paljastettiin Keskuspuistossa vuonna 1973.
Juhlatilaisuuteen kutsuttiin myös presidentti Urho Kekkonen ja hänen varalleen valmistauduttiin todella pikkutarkasti. Kekkoselle valmistettiin myös ns. presidentin valu vanhasta masuunin rautaharkosta. Harkosta leikattiin pala, kiillotettiin ja kiinnitettiin tekstillä varustettuun puualustaan.
Ikävä kyllä Kekkonen peruutti tulonsa ihan viimehetkillä. Ministeritason vieraita paikkakunnalla kuitenkin nähtiin ja presidentillekin saatiin lahja toimitettua. Kekkosen aikainen pettymys pyyhittiin pois 1990-luvun puolivälissä, kun presidentti Martti Ahtisaari vieraili paikkakunnalla ja tehtaalla.
Tehtaalla järjestettiin suuret juhlat ja merkkivuosi huomioitiin lehdistössä näyttävästi. Yksi juhlan huippuhetkistä oli, kun Kymin Oy ilmoitti lahjoittavansa kauppalalle Valaja-patsaan, joka lopulta valmistui ja paljastettiin Keskuspuistossa vuonna 1973.
Juhlatilaisuuteen kutsuttiin myös presidentti Urho Kekkonen ja hänen varalleen valmistauduttiin todella pikkutarkasti. Kekkoselle valmistettiin myös ns. presidentin valu vanhasta masuunin rautaharkosta. Harkosta leikattiin pala, kiillotettiin ja kiinnitettiin tekstillä varustettuun puualustaan.
Ikävä kyllä Kekkonen peruutti tulonsa ihan viimehetkillä. Ministeritason vieraita paikkakunnalla kuitenkin nähtiin ja presidentillekin saatiin lahja toimitettua. Kekkosen aikainen pettymys pyyhittiin pois 1990-luvun puolivälissä, kun presidentti Martti Ahtisaari vieraili paikkakunnalla ja tehtaalla.
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Högforsin Kymenite-jarruantura
Högforsin tehdas alkoi erikoistua ns. tilausvaluihin 1960-luvun puolivälissä. Tämän mahdollisti ennen kaikkea uusi pallografiitti eli SG-rauta, jolla saatiin entistä lujempia kappaleita. Högforsin tehtaalla aloitettiin 1970, tasan 40 vuotta sitten, SITRA:n tukemana pallografiittiraudan jatkokehitys. Tuloksena oli Kymenite eli ADI-rauta, jolle haettiin patentti useassa maassa vuosikymmenen puolivälissä. Kyseessä on Suomen valimoiden ainoa kansainvälisesti tunnettu keksintö. Nimi uudelle rautalaadulle tuli siitä, että Högforsin tehdas oli tuolloin osa Kymin metallia.
Kymeniten sovellusmahdollisuudet olivat lukuisat. Siitä valmistettiin mm. hammaspyöriä, jousenkannattimia ja muita kovan kulutuksen kohteeksi joutuvia esineitä. Yksi sovelluksista oli junien ja raitiovaunujen jarruanturat. Anturat oli aikaisemmin valmistettu suomugrafiittiraudasta, mutta 1970-80-lukujen vaihteessa siirryttiin ADI-rautaan, jolloin kappaleen kulumiskestävyys parani 6-kertaiseksi ja pyörän kuluminen pieneni jopa 50 %. Lisäksi jarrutusäänet pienenivät. Tosin jarrutusmatka oli hieman pidempi kuin parhaissa valurauta-anturoissa.
Componenta Karkkila, siis entinen Högfors, valmistaa Kymenitestä tuotteita edelleen. Vuonna 2004 asennetun uuden valimolinjan myötä Karkkilan strateginen toiminta-alue muuttui suursarjavalimoksi, jossa tärkein materiaali on pallografiittirauta ja Kymenite eli ADI-rauta.
Kymeniten sovellusmahdollisuudet olivat lukuisat. Siitä valmistettiin mm. hammaspyöriä, jousenkannattimia ja muita kovan kulutuksen kohteeksi joutuvia esineitä. Yksi sovelluksista oli junien ja raitiovaunujen jarruanturat. Anturat oli aikaisemmin valmistettu suomugrafiittiraudasta, mutta 1970-80-lukujen vaihteessa siirryttiin ADI-rautaan, jolloin kappaleen kulumiskestävyys parani 6-kertaiseksi ja pyörän kuluminen pieneni jopa 50 %. Lisäksi jarrutusäänet pienenivät. Tosin jarrutusmatka oli hieman pidempi kuin parhaissa valurauta-anturoissa.
Componenta Karkkila, siis entinen Högfors, valmistaa Kymenitestä tuotteita edelleen. Vuonna 2004 asennetun uuden valimolinjan myötä Karkkilan strateginen toiminta-alue muuttui suursarjavalimoksi, jossa tärkein materiaali on pallografiittirauta ja Kymenite eli ADI-rauta.
maanantai 2. elokuuta 2010
Saturnus-pata à la Timo Sarpaneva
Timo Sarpanevan 1960 Rosenlewille muotoilema Saturnus-pata, lyhyemmin S-pata, on eittämättä maineikkain suomalaisista valurautapadoista. Pataa valmistettiin kahden ja kolmen litran mallia. Se sai jo valmistumisvuonnaan 1960 arvostetun hopeamitalin Milanon triennaalissa. Kolme vuotta myöhemmin monesta esineestä koostunut S-sarja sai International Design Awardin. Vuonna 1998 pata valittiin postimerkin aiheeksi yhdessä viiden muun designklassikon kanssa.
Padassa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla kauneus ja käytännöllisyys. Menestyksen salaisuus lienee padan irrotettava puukahva, joka tuo mielleyhtymiä talonpoikaistyyliin. Kahvan saattoi irrottaa siksi aikaa, kun ruokaa kypsennettiin uunissa, ja se oli suunniteltu niin, että sen kärjellä saattoi nostaa kuuman kannen padan päältä tai siirtää hellalevyn vanhanmallisen puulieden päältä pois. Kahva on samalla padan ainoa heikkous, sillä hukkaan jouduttuaan itse pata on auttamattomasti vaillinnainen. Pata puolestaan on siro ja ohutseinäinen, mistä kuuluu ansio Rosenlewin pitkälle perinteelle talousvalujen tekijänä.
Rosenlew valmisti pataa vuoteen 1972 saakka. Iittala otti kolmen litran padan uudistuotantoon vuonna 2003. Suomalaisen designin ystäviä harmittanee tieto, että patojen valmistus siirrettiin Taiwaniin. Padan muoto kuitenkin on ja pysyy suomalaisena.
Padassa yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla kauneus ja käytännöllisyys. Menestyksen salaisuus lienee padan irrotettava puukahva, joka tuo mielleyhtymiä talonpoikaistyyliin. Kahvan saattoi irrottaa siksi aikaa, kun ruokaa kypsennettiin uunissa, ja se oli suunniteltu niin, että sen kärjellä saattoi nostaa kuuman kannen padan päältä tai siirtää hellalevyn vanhanmallisen puulieden päältä pois. Kahva on samalla padan ainoa heikkous, sillä hukkaan jouduttuaan itse pata on auttamattomasti vaillinnainen. Pata puolestaan on siro ja ohutseinäinen, mistä kuuluu ansio Rosenlewin pitkälle perinteelle talousvalujen tekijänä.
Rosenlew valmisti pataa vuoteen 1972 saakka. Iittala otti kolmen litran padan uudistuotantoon vuonna 2003. Suomalaisen designin ystäviä harmittanee tieto, että patojen valmistus siirrettiin Taiwaniin. Padan muoto kuitenkin on ja pysyy suomalaisena.
maanantai 3. toukokuuta 2010
Saturnus-vuoka à la Timo Sarpaneva
Högfors ja Rosenlew kävivät kovaa kisaa Suomen talousvalumarkkinoista 1950-60–lukujen vaihteessa. Högforsilla oli riveissään Antti Nurmesniemi ja Rosenlewilla Timo Sarpaneva ja pari muutakin muotoilijaa. Sarpaneva muotoili 1960 ns. S-sarjan, joka avitti Rosenlewin selätysvoittoon rakkaasta kilpakumppanistaan. Sarjaan kuulunut Saturnus-vuoka oli kuitenkin ryhmän epäonnisin esine.
Saturnus-vuokaa, jota valmistiin kahta kokoa, kiertää ohuet renkaat, ns. Saturnurnuksen renkaat. Valuteknisesti vuoka oli erittäin vaikea toteuttaa ja valmistusprosessin aikana renkaita meni tiuhaan hajalle ja ns. susiprosentti nousi turhan korkeaksi.
Vaikka esine oli sellaisenaan taideteos, oli mallia muutettava. Sarpaneva itse suhtautui asiaan aluksi nihkeästi. Tuloksettoman palaverin jälkeen Rosenlewin oma muotoilija Erkki Linnala siirtyi Sarpanevan kanssa lounaalle, ja neuvotteluja jatkettiin pitkään. Lopulta Sarpaneva myöntyi uudistukseen. Linnalan palattua lounaalta kassanhoitaja hämmästeli laskua ja tilattujen juomien määrää. Asia herätti Porin konepajalla hilpeyttä: lounaan lasku oli kahden viikon ajan esillä kassan ikkunaan teipattuna.
Saturnus-vuoan renkaat muutettiin tästä eteenpäin reunoja kiinteästi kiertäväksi lipaksi. Vanhan mallin valmistus lopetettiin jo 1961 ja uusi versio tuli tuotantoon samana vuonna. Reilun vuoden valmistuksessa olleesta alkuperäisestä Saturnus-vuoasta on muodostunut himoittu keräilyharvinaisuus.
Saturnus-vuokaa, jota valmistiin kahta kokoa, kiertää ohuet renkaat, ns. Saturnurnuksen renkaat. Valuteknisesti vuoka oli erittäin vaikea toteuttaa ja valmistusprosessin aikana renkaita meni tiuhaan hajalle ja ns. susiprosentti nousi turhan korkeaksi.
Vaikka esine oli sellaisenaan taideteos, oli mallia muutettava. Sarpaneva itse suhtautui asiaan aluksi nihkeästi. Tuloksettoman palaverin jälkeen Rosenlewin oma muotoilija Erkki Linnala siirtyi Sarpanevan kanssa lounaalle, ja neuvotteluja jatkettiin pitkään. Lopulta Sarpaneva myöntyi uudistukseen. Linnalan palattua lounaalta kassanhoitaja hämmästeli laskua ja tilattujen juomien määrää. Asia herätti Porin konepajalla hilpeyttä: lounaan lasku oli kahden viikon ajan esillä kassan ikkunaan teipattuna.
Saturnus-vuoan renkaat muutettiin tästä eteenpäin reunoja kiinteästi kiertäväksi lipaksi. Vanhan mallin valmistus lopetettiin jo 1961 ja uusi versio tuli tuotantoon samana vuonna. Reilun vuoden valmistuksessa olleesta alkuperäisestä Saturnus-vuoasta on muodostunut himoittu keräilyharvinaisuus.
torstai 1. huhtikuuta 2010
Högforsin silitysraudat
Högforsin tehdas on valmistanut silitysrautoja (ja silitysuuneja) jo ainakin 1850-luvulta lähtien. Ihan ensimmäinen silitysrauta lienee umpirautainen silusrauta eli prässirauta, joka jo painonsa puolesta, painavin yhdeksästä mallista painoi liki kymmenen kiloa, teki sileää jälkeä. Vieläkin suoremman kuosin takasi kuumennus uunin päällä. Tuotannossa silusraudat olivat vielä 1926.
Högforsin hinnastot ja kuvastot ilmestyivät 1880-luvun puolivälissä ja silus-rautojen ohella niissä mainittiin myös kahta eri mallia ja kuutta kokoluokkaa edustavat Eskilstunan silitysraudat. Toinen malleista oli umpinainen silitysuunirauta, joka toimi siis samalla periaatteella kuin silusrauta. Tätä rautaa ilmestyi myöhemmin myös kolme lasten kokoa. Raudan nimitys muuttui vuoden 1924 luettelossa ”Högforsin malliksi” erotukseksi samantyyppisestä "tanskalaisesta mallista", joka oli niinikään silitysuunirauta ja jota sai viittä eri kokoa.
Toinen Eskilstunan malleista oli ns. luotisilitysrauta, jonka takana oli avattava luukku, jonne voitiin sujauttaa kuumennettu rautamöhkäle eli ns. luoti. Voidaan olettaa että molemmat Eskilstunan mallit on kopioitu Eskilstunasta, Ruotsista, mahdollisesti vuonna 1862 perustetusta B. O. Libergin ruukista. Högforsin tehtaan tuoteluetteloissa nämä raudat esiintyivät vielä vuoden 1940 kuvastossa.
Eskilstunan raudat jäivät pitkälti vuonna 1924 ilmestyneiden sarjasilitysrautojen jalkoihin. Näidenkin malli lienee ulkoimaista alkuperää. Tämä rauta tunnetaan myös nimellä satsisilitysrauta ja sarjaan kuuluu kolme erikokoista rautaa, alusta ja irrallinen puisella kädensijalla varustettu kahvaosa, joka voitiin tarpeen mukaan kiinnittää mihin tahansa sarjan rautaan yksinkertaisella lukituksella. Sarjasilitysraudat olivat tuotannossa vuoteen 1956, mutta lopulta sähkösilitysraudat syrjäyttivät ne.
Högforsin hinnastot ja kuvastot ilmestyivät 1880-luvun puolivälissä ja silus-rautojen ohella niissä mainittiin myös kahta eri mallia ja kuutta kokoluokkaa edustavat Eskilstunan silitysraudat. Toinen malleista oli umpinainen silitysuunirauta, joka toimi siis samalla periaatteella kuin silusrauta. Tätä rautaa ilmestyi myöhemmin myös kolme lasten kokoa. Raudan nimitys muuttui vuoden 1924 luettelossa ”Högforsin malliksi” erotukseksi samantyyppisestä "tanskalaisesta mallista", joka oli niinikään silitysuunirauta ja jota sai viittä eri kokoa.
Toinen Eskilstunan malleista oli ns. luotisilitysrauta, jonka takana oli avattava luukku, jonne voitiin sujauttaa kuumennettu rautamöhkäle eli ns. luoti. Voidaan olettaa että molemmat Eskilstunan mallit on kopioitu Eskilstunasta, Ruotsista, mahdollisesti vuonna 1862 perustetusta B. O. Libergin ruukista. Högforsin tehtaan tuoteluetteloissa nämä raudat esiintyivät vielä vuoden 1940 kuvastossa.
Eskilstunan raudat jäivät pitkälti vuonna 1924 ilmestyneiden sarjasilitysrautojen jalkoihin. Näidenkin malli lienee ulkoimaista alkuperää. Tämä rauta tunnetaan myös nimellä satsisilitysrauta ja sarjaan kuuluu kolme erikokoista rautaa, alusta ja irrallinen puisella kädensijalla varustettu kahvaosa, joka voitiin tarpeen mukaan kiinnittää mihin tahansa sarjan rautaan yksinkertaisella lukituksella. Sarjasilitysraudat olivat tuotannossa vuoteen 1956, mutta lopulta sähkösilitysraudat syrjäyttivät ne.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)